Monesti, kun olen yksin, tapahtuu kummia asioita. Ne ovat tieteellisesti selitettävissä, mutta se ei rauhoita ollenkaan, sillä näitä asioita tapahtuu vain ja ainoastaan yksin ollessani.
Eräänä iltana makoilin sängylläni, kattolamppu oli pois päältä. Yht'äkkiä vaan tuli sellainen tunne, että nyt jotain tapahtuu, pelko, joka raastoi kurkkua. Sitten valo välähti päälle, ei täysitehoisena, vaan hämäränä, ja tunne hävisi. Valon syttyminen on helppo selittää sillä, että koska katkaisia on kierrettävä, sellainen jolla voi säädellä valon tehoa, jokin pieni tärähdys sai sen kierähtämään päälle. Kanini, joka on aina vapaana huoneessani, katsoi nojatuolistaan tietävän näköisenä. Makoilin jonkin aikaa paikallani ja tasautin hengitykseni, ennen kuin kipitin sammuttamaan valot.
Muutaman illan päästä loikoilin taas unettomana sängyssäni puoliunessa. Taas tuli outo tunne, että kaikki ei ole okei. Sitten kanini tömäytti voimakkaasti takajalloillaan lattiaa ja säpsähdin kunnolla hereille. Pelotti, mutta pikkuhiljaa sitten sain rauhoituttua ja nukuttua.
Pesutiloissamme on suuri vedenkeittopata, jossa on suuri metallinen kansi. Sinäkin iltana olin pelokkaalla päällä mennessäni suihkuun. Kaiken lisäksi olin koko päivän tärissyt kylmästä, vaikka talo oli aivan lämmin ja minulla oli ollut lämmintä päällä. Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin suihkusta tuli lämmintä vettä. Vaikka vesi oli lämmintä, tärinäni vain paheni. Lisäsin suihkuun painetta ja se alkoi rykiä ja pitää inhottavaa surinaa. Pienensin painetta ja tyydyin tärisemään holtittomasti pestessäni itseni. Kuivatessani itseäni padan kansi rämähti yhtäkkiä äänekkäästi. Tämä selittyy kenties sillä, että padan alla oli tuli ja kannen alla kuumaa vesihöyryä. Siltikin olin kauhistunut ja kuivasin itseni nopeasti ja kipitin kellarista alakertaan, jossa perheeni oli iltapuuhissa, niin nopeasti kuin saatoin, ilman että näytin pelästyneeltä, sillä he vain nauraisivat sille.
Kerran mummolassamme saunassa istuessani kiuas alkoi paukkua, mikä on ihan normaalia. Taas tuli kylmä, vaikka saunassa oli lähemmäs 80 astetta. Lähdin jälleen pois mahdollisimman nopeasti.
Samana iltana huoneessani, siis huoneessani mummolassa, pelkäsin kuollakseni ja kuuntelin jokaista pikku rasausta. Ja vaikka kukaan ei kävellytkään huoneessa, olin kuulevinani lattialautojen narinaa. Mietin, että oliko se ukkini aave. Ja kumma kyllä se rauhoitti. Mielessäni sanoin ukilleni, että lepää rauhassa, talosi on hyvissä hoivissa. Ukkini oli katsos juuri ennen kuolemaansa ruvennut kunnostamaan taloa ja panikoimaan siitä, että ehtisi kunnostaa talon loppuun asti.
Jossain vaiheessa taas alkoi pelottaa. Tuli jälleen se olo että kaikki ei ole hyvin. Ajattelin vaan, että hyvä on. Jos joku kummajainen oli päättänyt minut nitistää, niin nitistäköön. Saisi vain luan odottaa että nukahdan ja hiipiä sitten kimppuuni. Niimpä minä nukahdin ja olin melko hämmästynyt, kun aamulla huomasin olevani elossa.
En ole koskaan nähnyt aavetta. Mutta kerran unessani kuollut kissani, jota aikoinaan rukoilin palaamaan, tuli luokseni. Nostin sen syliini ja katsoin silmiin. Silmät olivat hyvin surulliset. Siitä minä oivalsin, että rakas kissani ansaitsi parempaa kuin elämän kaltaiseni laiskan pikkutytön luona. Lupasin sen mennä, näillä sanoilla: "hyvää matkaa herra kuningas". Se oli perheemme sisäinen vitsi, sillä kissani oli ollut hyvin, hyvin itsetietoinen ja ylhäinen otus.
Pari päivää tämän unen jälkeen muistin oudon unen, jossa olin kaverini kanssa pihallani kissani kanssa. Paikalle tuli musta lintu, korppi, naakka tai mustavaris. Kissani sitten tarrasi kiinni lintuun ja lintu nousi lentoon. Yht'äkkiä linnusta roikkuva kissani olikin koiranpentu, joka oli tullut meille pari päivää sitten. Kiljuin äitini paikalle. En tiedä miten, mutta jotenkin koira saatiin linnulta pois.
Nyt sitten olen tullut siihen päätelmään, että tämä oli enneuni. Musta lintu vei kissani taivaaseen, eikä sitä voinut estää. Sen sijaan tuo pieni koiranpentu on kärsinyt käytöshäiriöstä, jonkin sortin vammaisuudesta. Nyt kolmen vuoden iässä se on oppinut suhtautumaan jopa vieraisiin ihmisiin, minuun se on aina suhtautunut hyvin. Juuri, kun se oppi, ettei ihmisiä tarvitse pelätä, eikä ihmiset tee sille pahaa, paljastui, että sillä on puutteelliset kyynärpään niveket, rikki menneet ristisiteet ja kuluneet polvet. Jotenkin tuntuu, että tuo musta lintu ei saanut vietyä sitä aivan kuolemaan saakka, mutta melkein.
Oudointa on, että vaikka lääkäri ennusti, että koirallamme on vain pari viikkoa elinaikaa ja sitten se on niin kipeä, että se täytyy leikata tai lopettaa. Ristisiteiden leikkaaminen ei tulisi kyseeseen, koska koira on kovin riehakas, eikä anna hoitaa itseään kunnolla. Kaiken lisäksi se joutuisi varaamaan painoa vammaisille etujaloilleen. Jos sitten kyynärpäihin hankkisi jotkin proteesit, samoin kuin kuluneisiin polviin ja korjauttaisi vielä ristisiteetkin, hinta tulisi niin valtavaksi, että ei meillä siihen olisi varaa. Etenkään kun mokomia leikkauksia tehdään kenties vain Amerikassa.
Koiraa ei siis leikata, eikä sitä muutenkaan hoideta. Lääkärin diagnoosista on nyt enemmän kuin puoli vuotta. Ja koira ei ole kipua nähnytkään. Se juoksee aivan normaalisti, kävelee omalla oudolla tavallaan ja viihtyy sänkyjen alla. Täysin kivutta. Mietin monesti, että ovatko erilaiset pyyntni mitä erilaisimmille hengille ja jumalille auttaneet. Näistä tärkeimpänä mainittakoon Maa. Mutta koira on kivuton ja erittäin terveen oloinen.
Yhä vieläkin silloin tällöin tulee tällaisia outoja pelkoja. Mutta yleensä paikalle tupsahtaa kanini tai jompikumpi koiristani ja karkottaa kauhun. Siitä kiitos heille.
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän ja kommentoida.
Eräänä iltana makoilin sängylläni, kattolamppu oli pois päältä. Yht'äkkiä vaan tuli sellainen tunne, että nyt jotain tapahtuu, pelko, joka raastoi kurkkua. Sitten valo välähti päälle, ei täysitehoisena, vaan hämäränä, ja tunne hävisi. Valon syttyminen on helppo selittää sillä, että koska katkaisia on kierrettävä, sellainen jolla voi säädellä valon tehoa, jokin pieni tärähdys sai sen kierähtämään päälle. Kanini, joka on aina vapaana huoneessani, katsoi nojatuolistaan tietävän näköisenä. Makoilin jonkin aikaa paikallani ja tasautin hengitykseni, ennen kuin kipitin sammuttamaan valot.
Muutaman illan päästä loikoilin taas unettomana sängyssäni puoliunessa. Taas tuli outo tunne, että kaikki ei ole okei. Sitten kanini tömäytti voimakkaasti takajalloillaan lattiaa ja säpsähdin kunnolla hereille. Pelotti, mutta pikkuhiljaa sitten sain rauhoituttua ja nukuttua.
Pesutiloissamme on suuri vedenkeittopata, jossa on suuri metallinen kansi. Sinäkin iltana olin pelokkaalla päällä mennessäni suihkuun. Kaiken lisäksi olin koko päivän tärissyt kylmästä, vaikka talo oli aivan lämmin ja minulla oli ollut lämmintä päällä. Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin suihkusta tuli lämmintä vettä. Vaikka vesi oli lämmintä, tärinäni vain paheni. Lisäsin suihkuun painetta ja se alkoi rykiä ja pitää inhottavaa surinaa. Pienensin painetta ja tyydyin tärisemään holtittomasti pestessäni itseni. Kuivatessani itseäni padan kansi rämähti yhtäkkiä äänekkäästi. Tämä selittyy kenties sillä, että padan alla oli tuli ja kannen alla kuumaa vesihöyryä. Siltikin olin kauhistunut ja kuivasin itseni nopeasti ja kipitin kellarista alakertaan, jossa perheeni oli iltapuuhissa, niin nopeasti kuin saatoin, ilman että näytin pelästyneeltä, sillä he vain nauraisivat sille.
Kerran mummolassamme saunassa istuessani kiuas alkoi paukkua, mikä on ihan normaalia. Taas tuli kylmä, vaikka saunassa oli lähemmäs 80 astetta. Lähdin jälleen pois mahdollisimman nopeasti.
Samana iltana huoneessani, siis huoneessani mummolassa, pelkäsin kuollakseni ja kuuntelin jokaista pikku rasausta. Ja vaikka kukaan ei kävellytkään huoneessa, olin kuulevinani lattialautojen narinaa. Mietin, että oliko se ukkini aave. Ja kumma kyllä se rauhoitti. Mielessäni sanoin ukilleni, että lepää rauhassa, talosi on hyvissä hoivissa. Ukkini oli katsos juuri ennen kuolemaansa ruvennut kunnostamaan taloa ja panikoimaan siitä, että ehtisi kunnostaa talon loppuun asti.
Jossain vaiheessa taas alkoi pelottaa. Tuli jälleen se olo että kaikki ei ole hyvin. Ajattelin vaan, että hyvä on. Jos joku kummajainen oli päättänyt minut nitistää, niin nitistäköön. Saisi vain luan odottaa että nukahdan ja hiipiä sitten kimppuuni. Niimpä minä nukahdin ja olin melko hämmästynyt, kun aamulla huomasin olevani elossa.
En ole koskaan nähnyt aavetta. Mutta kerran unessani kuollut kissani, jota aikoinaan rukoilin palaamaan, tuli luokseni. Nostin sen syliini ja katsoin silmiin. Silmät olivat hyvin surulliset. Siitä minä oivalsin, että rakas kissani ansaitsi parempaa kuin elämän kaltaiseni laiskan pikkutytön luona. Lupasin sen mennä, näillä sanoilla: "hyvää matkaa herra kuningas". Se oli perheemme sisäinen vitsi, sillä kissani oli ollut hyvin, hyvin itsetietoinen ja ylhäinen otus.
Pari päivää tämän unen jälkeen muistin oudon unen, jossa olin kaverini kanssa pihallani kissani kanssa. Paikalle tuli musta lintu, korppi, naakka tai mustavaris. Kissani sitten tarrasi kiinni lintuun ja lintu nousi lentoon. Yht'äkkiä linnusta roikkuva kissani olikin koiranpentu, joka oli tullut meille pari päivää sitten. Kiljuin äitini paikalle. En tiedä miten, mutta jotenkin koira saatiin linnulta pois.
Nyt sitten olen tullut siihen päätelmään, että tämä oli enneuni. Musta lintu vei kissani taivaaseen, eikä sitä voinut estää. Sen sijaan tuo pieni koiranpentu on kärsinyt käytöshäiriöstä, jonkin sortin vammaisuudesta. Nyt kolmen vuoden iässä se on oppinut suhtautumaan jopa vieraisiin ihmisiin, minuun se on aina suhtautunut hyvin. Juuri, kun se oppi, ettei ihmisiä tarvitse pelätä, eikä ihmiset tee sille pahaa, paljastui, että sillä on puutteelliset kyynärpään niveket, rikki menneet ristisiteet ja kuluneet polvet. Jotenkin tuntuu, että tuo musta lintu ei saanut vietyä sitä aivan kuolemaan saakka, mutta melkein.
Oudointa on, että vaikka lääkäri ennusti, että koirallamme on vain pari viikkoa elinaikaa ja sitten se on niin kipeä, että se täytyy leikata tai lopettaa. Ristisiteiden leikkaaminen ei tulisi kyseeseen, koska koira on kovin riehakas, eikä anna hoitaa itseään kunnolla. Kaiken lisäksi se joutuisi varaamaan painoa vammaisille etujaloilleen. Jos sitten kyynärpäihin hankkisi jotkin proteesit, samoin kuin kuluneisiin polviin ja korjauttaisi vielä ristisiteetkin, hinta tulisi niin valtavaksi, että ei meillä siihen olisi varaa. Etenkään kun mokomia leikkauksia tehdään kenties vain Amerikassa.
Koiraa ei siis leikata, eikä sitä muutenkaan hoideta. Lääkärin diagnoosista on nyt enemmän kuin puoli vuotta. Ja koira ei ole kipua nähnytkään. Se juoksee aivan normaalisti, kävelee omalla oudolla tavallaan ja viihtyy sänkyjen alla. Täysin kivutta. Mietin monesti, että ovatko erilaiset pyyntni mitä erilaisimmille hengille ja jumalille auttaneet. Näistä tärkeimpänä mainittakoon Maa. Mutta koira on kivuton ja erittäin terveen oloinen.
Yhä vieläkin silloin tällöin tulee tällaisia outoja pelkoja. Mutta yleensä paikalle tupsahtaa kanini tai jompikumpi koiristani ja karkottaa kauhun. Siitä kiitos heille.
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän ja kommentoida.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hermostunut luonne rauhoittuu Diapam -lääkkeellä. Pyydä lääkäriltä, ja pelko lähtee.
Voisikos joku vastata asiallisestikin?
Makoillessani sängylläni lukemassa valo välähti pois päältä ja takaisin. Mikään muu sähkölaite talossamme ei ollut sammunut.
Tuo oli todella hyvä juttu! Uskon tosissani,että tuo on totta.