älkää

mutta pysy kuitenkin todellisuudessa: Isäsi teki väärin, vaikka onkin nyt kuollut!

Muista isäsi sellaisena kuin hän oikeasti oli äläkä syytä itseäsi mistään ("se oli kait sitten mínunkin vikani.." Ei ollut!!)

Paljon jaksamisia suruun.. : ]

Meillä isä kuoli puol vuotta sitten.. En oo viel kunnolla yli siit päässy ja ei oo kivaa kuunnella ku kaikki vaa sanoo: mä vihaan mun äitiä/isää... kuolis pois!! JA jos niiltä vanhemmat kuolis nii mihin ne joutuis?? Johonki kamalaa lasten kotii! Ei siel oo kivaa.... tiedän sen.

...et sillon ku vanhemmat kuolee ni sitä unohtaa helposti kaikki pahat ja väärät asiat mitä ne on tehny, mut on sellasiiki asioita joita ei voi ikinä unohtaa. Mun isä kuoli 5 vuotta sitte. En oo ikinä itkeny sen takii enkä koskaan tuu kaipaamaan isääni. Se ei ikinä ollu mulle mitään isän tapasta, pelkästään biologinen isä. Mä tiedän et jos se olis vielä elossa ni mä luulatavasti en enää ois.

Ei kuolema pyhitä ketään.
Mielestäni myös melko itsekästä sinulta olettaa, että kaikkien isät olisi samanlaisia kuin sinun.

Isäni oli väkivaltainen, raivohullu, narsistinen kusipää. Oikeastaan se ei edes ollut mikään isä. En kaipaa häntä tippaakaan, eikä taida kukaan muukaan.