Uskotteko, että ihminen voi vanhetessaan viisastua ja alkaa nähdä asioita toisella tavalla? Kyselen siksi, että olen niin ymmälläni. En tiedä, mitä voisin tehdä.
Meillä on miesystäväni kanssa yhteisiä vuosia jo kohta viisi. Päivääkään emme ole asuneet yhdessä. Minulla on lapset ja hänellä omansa; tosin äidin luona. Omat lapseni ovat jo murkku- ja täysikäinen. Mutta minulle kaikki kaikessa. Siksi koskee, kun yhteistä säveltä ystäväni ja lasten välillä ei löydy.
Meillä oli alkuun yhteisiä juttuja. Kävimme kaupungilla, joskus elokuvissa, jne. Hän asuu muualla ja kun hän tulee luokseni on ainut yhteinen harrastuksemme television katsominen. Sitä hän tekee, mitään muuta ei. Siis mitään muuta ei. Vaikka pyydän avuksi ruuan laittoon, ehkä vihjaan, että voisit tehdä sitä ja tätä. Mitään ei tipu... Olen tosi kiukuissani, mutta; onko yksin sitten parempi. En tosin nytkään voi ajatella, että menisimme yhdessä vaikkapa ravintolaan istumaan, tanssimaan, lenkille tms. Hän ei vain suostu. En minä tietääkseni niin kammottavan näköinen ole, etteikö minun kanssani voisi liikkua. Tietysti sekin tulee mieleen...
Hän on rahan suhteen "toivoton", mikä tulee se menee kaikkeen "turhaan"...
Itse tietysti teen päätöksiä, mutta onko toivoa, että ihminen voisi muuttua ;)
Meillä on miesystäväni kanssa yhteisiä vuosia jo kohta viisi. Päivääkään emme ole asuneet yhdessä. Minulla on lapset ja hänellä omansa; tosin äidin luona. Omat lapseni ovat jo murkku- ja täysikäinen. Mutta minulle kaikki kaikessa. Siksi koskee, kun yhteistä säveltä ystäväni ja lasten välillä ei löydy.
Meillä oli alkuun yhteisiä juttuja. Kävimme kaupungilla, joskus elokuvissa, jne. Hän asuu muualla ja kun hän tulee luokseni on ainut yhteinen harrastuksemme television katsominen. Sitä hän tekee, mitään muuta ei. Siis mitään muuta ei. Vaikka pyydän avuksi ruuan laittoon, ehkä vihjaan, että voisit tehdä sitä ja tätä. Mitään ei tipu... Olen tosi kiukuissani, mutta; onko yksin sitten parempi. En tosin nytkään voi ajatella, että menisimme yhdessä vaikkapa ravintolaan istumaan, tanssimaan, lenkille tms. Hän ei vain suostu. En minä tietääkseni niin kammottavan näköinen ole, etteikö minun kanssani voisi liikkua. Tietysti sekin tulee mieleen...
Hän on rahan suhteen "toivoton", mikä tulee se menee kaikkeen "turhaan"...
Itse tietysti teen päätöksiä, mutta onko toivoa, että ihminen voisi muuttua ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo kuulostaa jo niin pahalta, että tuosta ei enään voi muuttua aktiiviseksi kansalaiseksi. Varmaan on kiva saada välillä täyshoitoa, mutta mieti haluatko olla juuri sinä joka sitä tarjoat.
jos viisi vuotta olet häntä jo tuollaisena katsellut. Oletteko koskaan puhuneet toiveistanne ja mitä suhteelta haluatte? Onkohan teillä ihan erilaiset odotukset?
että häntä ei voi sitoa papin aamenella. Ehkä alkuaikana sitä halusin ja toivoin, mutta nyt en toivo mitään. Olen väsynyt - ehkä kyllästynyt. Sitten taas herään ajatukseen, että "Hei, varmaan "huonompiakin" vois olla". Sitten taas... mitä tämä suhde minulle antaa! Muuta kuin vie vain.
tule toimee murkkusi kanssa ,ja ei ole yhteistä säveltä ,miksi olet katsellut jo 5vuotta? minulla oli samoin ja jätin alta aikayksikön,kun ei tullut teinini kanssa toimeen,,,,,,,ja mitä sinä tee sohvaperunalla ,vai hotellinko tulee sinun passattavaksi;))
Ikävä sanoa, näin miehenä, mutta ei muutu, ainakaan haluamaasi suuntaan. Jätä koko juttu ja unohda. Se on parasta, mitä itsellesi voit tehdä.
älä jää sitä oottelemaan.
Jutun perusteella mies pitää sua itsestäänselvyytenä.
Älä vaan sano etttä teet kaikki kotihommatkin yksin.
Mies on tainnut ottaa sinut äidin korvikkeeksi.
Tai sitten hällä on joku kriisivaihe menossa.
Mä muutuin täysin eri ihmiseksi nelikymppisenä.
Nyt mä arvostan itteeni ja toivon että mua kohdellaan hyvin, eikä niin, että olisin vain ilmaa.
Kokemukseni mukaan ihminen voi muuttua, jos itse oikein haluaa.
Jos ei halua muuttua, niin sitten ei voi mitään.. sinun on tehtävä itse ratkaisusi.
Sitä minä taidan olla. Olen ja odotan kiltisti, en paljon vaadi ja jos pyydänkin, niin hän voi kieltäytyä.
Miten homma toimii, jos ei ole MITÄÄN yhteistä harrastusta, mitään halua tehdä yhtikäs mitään YHDESSÄ??
Minä toivon varmaan liikoja ;) Hiukan tasa-arvoa ja kaveruutta, yhteistä tekemistä...
Kyllä juuri tuo itsensä muuttaminen on ehkä paras tapa muuttaa toisia. On aika onnetonta yrittää muuttaa toista, koska itsessäkin on tekemistä.
se mikä on, koko ikänsä. Ajatusmaailma ja elämänarvot voivat muuttua elämänkokemusten ja iän myötä.