Ei varmaan tänne kuulu mitenkään..mut pakko päästä purkautumaan..
Miks ihmissuhteet on aina niin vaikeita??....ihan ahdistaa kun saa olla koko ajan epätietoisuudessa ja pelätä pahinta...ja vaikeeta pistää vaan kylmästi poikki kun kuitenkin välittää kovasti..
Onneks on elukat,niistä saa voimaa...... :`(
Onko neuvoja mikä auttaisi ahdistukseen... :/
Miks ihmissuhteet on aina niin vaikeita??....ihan ahdistaa kun saa olla koko ajan epätietoisuudessa ja pelätä pahinta...ja vaikeeta pistää vaan kylmästi poikki kun kuitenkin välittää kovasti..
Onneks on elukat,niistä saa voimaa...... :`(
Onko neuvoja mikä auttaisi ahdistukseen... :/
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja hei, tälle palstallehan kuuluu kaikki lordin ja sään väliltä! Kyllä nämä ihmissuhdeasiat on jossain sillä välillä =). Voimia sinulle, yritä jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja yrittää puhua asioista, joskus myös pieni välimatka tekee hyvää. Ahdistukseen ei lääkettä ole, karvakuonon läheisyys kyllä kohottaa mielialaa =). Muista myös, että jos ei toimi sitten millään niin sitten ei toimi. Vaikeaa on joskus kuitenkin kaikilla, älä menetä uskoasi jos todella välität. Yritä jaksaa!
lämmitti jo mieltä hiukan..yritän uskoa parempaan huomiseen,mutta vaikeaa se on.. niin paljon on jo menetyksiä(kaikenlaisia) mahtunut mun elämään ettei sitä moni uskokaan..
Tietysti kaikilla on joskus vaikeaa,sehän on selvä..
Tekis vaan mieli itkeä,mut sekin tuntuu jotenkin jäävän ahdistuksen alle ettei se itku jotenki tule..
raskasta on... ja noiden mun menetyksien takia kaikki tuntuu vielä raskaammalta..Oon aika rikki sisältä..
No joo..minkäs teet..
Onneks noi mussukat auttaa jaksamaan..
helpottaa kun vähän itkee, minulla ainakin. Mieti mitä itse todella haluat ja toimi sen mukaan että saavuttaisit päämääräsi, mitä se sitten vaatiikaan. Tsemppiä =) ja valoisampaa huomista!
väliin tulee mustiakin raitoja. Siitä kuitenkin edetään taas väreihin ja joskus on harmaatakin. Ihmissuhteet taitaa olla vaikein laji. Koiran kasvatus on leikkiä sen rinnalla;) Koirat kun tuppaavat olemaan suoria ja reiluja toisin kuin kaksijalkaiset eläimet.
Mieti, mikä eläin se ystäväsi on, jos se saisi hymyn suupieleen;)
kuin räsymatto :) heh,alkoi jo hymyilyttääkin hieman..
hmm...yritin tossa miettiä että mikä eläin mahtaisi olla kyseessä... ja...mieleeni tuli hyttynen..ottaa sen minkä tarvii ja jättää ikävän tunteen peräänsä..
oho..olikohan liian rajusti sanottu.. :/
on näreet niin suotta suret, ansaitset parempaa!
mietin..mutta mitä jos ylireagoin turhaan..hitto ku ei noist tiedä..
sinun pitää vielä seurailla tilannetta, älä kuitenkaan anna sen pitää sinua ihan pellenä (näin rumasti sanottuna). Toivottavasti aamulla tuntuisi jo paremmalta!
mutta kun en jaksaisi pähkäilläkkään enää..
Sitä minäkin toivon,olispa aamulla jo parempi olo.
kiitos sullekkin :)
kaikki näyttää paremmalta usko pois ja illalla tuntuu kaikesta pahalta. Koita jaksaa, koirille rapsutukset ja sinulle virtuaalihali =).
ne ihmissuhteetkaan ei aina niin vaikeita ole, jos sattuu käymään tuuri ja löytää sen oikean kumppanin. Olet kuitenkin vielä niin nuori, että sinulla on aikaa löytää se, joka osaa antaa sinulle sen arvon, joka sinulle kuuluu ja jonka kanssa ei tarvi pelätä mitään vaan voi suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti.
Itselläni ainakin ahdistukseen auttaa mikä tahansa tekeminen mikä saa ikävät asiat edes hetkeksi pois mielestä, esim. pitkä lenkki metsässä koirulin kanssa tai vaikkapa syventyminen johonkin hyvään leffaan (kunhan se ei ole mitään ihmissuhdedraamaa).
kiitos rohkaisevista sanoista :)
Ajattelinkin lähteä koirien kanssa metsään :)
Tää on aika hassu juttu,että vaikken teitä mitenkään tunnekkaan,niin silti jo helpottaa teidän rohkaisevat sanat :) KIITOS!!
ihan kun ite oisin kirjottanu.. älä välitä et oo yksin kohtalo tovereita on..ja nuo koirat just auttaa jaksaan..niiden kans et oo koskaan yksin.. voimia sulle! samaa minä mietin täällä et tärkee ihminen piäs jättää just siksi kun minä en ole sille se tärkein ...kamalaa miten asiat ajautuikin tähän..
että kohtalotovereita on..niin on kamalaa kun asiat ajautuvat "solmuun"..
Mutta tätähän tää elämä on,ylä-ja alamäkiä,tuntuu vaan että mulle olis kertynyt noita alamäkiä enemmän... :`(
Onneks eläimet auttaa jaksamaan..niissä on ihmeellinen voima!
Vaikka olenkin tällainen uusi naama täällä, niin ajattelin ehdottaa omia konstejani. Eli muissakin ongelmatilanteissa kannattaa KESKUSTELLA!!! Paitsi muiden (mikä myös auttaa) myös asianosaisen kanssa!!! Vaikeaa se on vaikeissa asioissa, mutta erittäin kannattavaa! Itse ainakin olen aika huono avautumaan toiselle, mutta "hampaat irvessä" sitten, jos ei muuten. Ja alku on aina vaikeinta. Ymmärrystä kuitenkin varmasti saat, jos välittämistä löytyy. Ja itse yritän aina pysyä asiassa. En kiihdy tai kaivele muita "vikoja" samaan soppaan. Tietysti voi olla hankalaa, mikäli toinen tekee niin...
Niin ja en kitkuttelisi kauaa väkisin. Tosin huomioisin senkin, että välillä on TOTTA KAI sellaisia kriisikausia. Mutta minulla ehdoton kriteeri on ehdoton luottamus toiseen. Paljon jo auttaa, kun tietää mitä toinen tekee ja mitä ei ikinä tekisi. MUTTA: Itse on sinun loppujen lopuksi nämä asiat ajateltava. Tämä oli minun "nöyrä mielipiteeni"...
...me naiset Venuksesta. En tiedä oletko lukenut kirjaa mutta minä lainasin sen kirjastosta ja ihan oikeasti siitä voisi olla hyötyä mulle http://www.kirja-arvostelut.com/9524590468 . Opin ainakin että miehen pitää päästä välillä murjottamaan "luolaansa" ja sinne ei auta mennä perässä filosofoimaan, vaan mieluummin lähteä shoppailemaan tai kylpylään. :D
Samaa olen miettinyt, miks ihmissuhteet on niin vaikeita? Minussako vika? Ja olen monesti saanut koiralta lohtua, se on ainakin ymmärtävinään. Jotkuthan LUOPUU koirasta kun tulee ero - no minun tapauksessa taitaa olla niin että ainoa jonka kanssa varmuudella voi sanoa "kunnes kuolema meidät erottaa" on tuo koira! :) Se on kulkenut vierelläni yhden eron läpi, ottanut parit satunnaiset ohikulkijat häntää heiluttaen vastaan ja myöskin opastanut heidät häntää heiluttaen ulos, toiminut jäänsärkijänä nykyisen parisuhteen alkumetreillä, surrut kanssani maailman (ja miesten) pahuutta, ja ollut ikionnellinen joka kerta kun riidan päätteeksi halataan. Ei voi samaa ihan miltä tahansa elämänkumppanilta vaatia!?
Epätietoisuus on ihan hirveintä, ja kaikkein ahdistavinta, ja siitä ahdistuksesta minun on ainakin vaikea päästä eroon. Ilman koiraa olisi varmaan vielä hirveämpää! Kun on tunteet, silloin on tuskaa. Oikein paljon voimia sinulle, sinä olet hyvä ihminen! Osaat rakastaa. Kuuntele Gloria Gaynorin I Will Survive. Koska kyllä sinä pärjäät! Vaikeampaa on niillä jotka eivät enää osaa tuntea.
*iso halaus*
kiitos lämmittävistä sanoistasi :) Ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä vielä olemassa,välillä tuntuu että ne olisivat kuolleet sukupuuttoon..
Koirista en ikinä luopuisi kenenkään takia,doggi on saanut lohduttaa mua kun on kova paikka tullut,ja suoraan sanoen ilman sitä tuskin olisin jaksanut..sen verran rankkaa on mun elämä ollut..
Ja se ihan oikeasti tulee lohduttamaan ja sillä on ihme kyky huomata heti jos olen allapäin..
Se tulee ja tunkee ison kuononsa mun kasvoja vastaan ja tulee ihan lähelle ja antaa pusuja :) niin ihana ja paras lohduttaja!!
Tuo pienenpi koira taas tunkee kans viekkuun ja sieltä tulee aina 100 pusua :)
Ja hevoset,niindenkin kanssa olen itkenyt ja on niin koskettavaa huomata miten noinkin iso eläin välittää kun huomaa että toisella on paha olla. Ruuna on just sellainen ettei se lähde mun luota ennenkuin olen rauhoittunut ja tuo päänsä mun syliin..tamma kans tulee lähelle ja katselee isoilla silmillään,ihan kuin lohduttaisi niillä :)
Miten ihania voi eläimet ollakkaan! Ja kuka viellä kehtaa väittää ettei eläimillä olisi tunteita!
Nyt ei ole taas itku kaukana..
*hali takaisin*
että koira on ihmiselle hyvä "terapeutti".
Itsellänikin kun on viimeiset puoli vuotta ollut vaikeaa kun pitkä avioliitto päättyi eroon.
Onni onnettomuudessa oli, että minä sain tuon koiran, ilman sitä olisi ollut vielä vaikeampaa.
Koiran ystävyyteen voi luottaa, koira ei koskaan hylkää.
...ja voi, hevoset ne vasta on ihania, isoja, lämpimiä terapeutteja! Minä olen allerginen... muuten olisin jo pientä tallia tontille suunnittelemassa! Joskus käyn vielä ratsastamassa, mutta muuten pitää ihailla hevosia kauempaa nykyään... ne ovat kauneinta maailmassa.
Luin pienenä Uma Aaltosen kirjoja ja niistäkin opin jotain ihmisen ja hevosen suhteesta... Hevonen kyllä huomaa jo tutun ihmisen askeleista, millä mielellä tämä on.
Onhan eläimillä tunteet... Tuntuu että niillä on jopa kyky olla empaattisia. Joka tapauksessa ne on ihania ja vilpittömiä.
Ihana, että eläimetkin välittävät, ja kyllä minä ja me täällä välitämme myös, usko pois! Hyvä kun kirjoitat tänne. Kirjoita sähköpostia myös jos joskus haluat. Ollaan yhdessä masentuneita. :)
olla ihminen. rakkaushan se on kuitenkin kantava voima elämässä. menettää joku jota rakastaa on kamalinta mitä voi sattua. menettää sitten kuolemalle taikka elämälle.
anna aikaa itsellesi surra. itke ja vaikka vihaa ja huuda ja raivoa. mutta älä kätke tunteitasi sisällesi. kun saat tunteitasi purettua niin pikkuhiljaa päivä päivältä elämä alkaa tuntumaan paremmalta ja valo pilkistää sekunneista minuutteihin ja sitten tunteihin jne.
tasan miltä susta tuntuu. Elelen samanlaisessa tilanteessa just itsekin. Mulla jo toinen kerta enkä edellisestä oppinut et turha on pitkittää kun ei muux muutu vaik miten puhuis ja toivois.