Olemme tulleet tilanteeseen, että asumusero taitaa olla edessä... Lapsia kaksi, kohta nelivuotias ja kaksivuotias. Miten tilanteen selittäisi lapsille? Onko lapsille parempi asua vain toisen luona vai vuorotellen molemmilla? Aion varata perheneuvolaan tms ajan, mutta ajattelin kysyä täältä nyt kun en pääse mihinkään puhelinyhteyteen. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Ja tilanteessamme on tosiaankin parempi sekä minun mielenterveyteni, että lasten kannalta että muutamme erilleen isän kanssa. Molemmat ovat hyviä vanhempia erikseen, mutta yhteiselo ei suju. 10 vuotta olemme yhdessä olleet, miehelle ei enää riitä tämä perus perhe-elämä.
asumuserosta ym.
liitossaan yksinäinen
1226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
samanikäisiä lapsia,kun erottiin. Eipä niille pienille oikeen osaa asiaa selittää, ne oppivat ymmärtämään tilanteen siinä ajan kanssa. Toki jollain tavalla selittää,että äiti asuu täällä nyt ja isä sitten täällä.Meillä meni kyllä hyvin koko tilanne, ei tullut ongelmia lasten kanssa.. No,ehkä jonkun verran vanhempi poika vaati aikaa itselleen ja oli hieman "arka", mutta loppujen lopuksi meni tosi hyvin.
Ja ihan pieni varotuksen sana: kun teette niitä tapaamissopimuksia, niin kirjottakaa KAIKKI paperille. Tein itse sen virheen,että sovittiin suullisesti paljon, koska jotenkin tyhmänä ajattelin,että lapset ovat niin tärkeitä molemmille,ettei niiden avulla aleta "kostamaan". Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen sitten alkoi ihan uusi elämä ja uudet kujeet ja nyt sitten käräjöidään lapsista. Kannattaa toki käydä puhumassa asioista ja mielestäni se,että lapsilla olisi mahdollisuus olla molempien vanhempien kanssa mahdollisimman paljon olisi paras mahdollinen ratkaisu.