Olen jonkin n. puolivuotta pyörinyt palstalla ja moni varmasti huomannut huonovointisuuteni, ahdistukseni ja masennukseni, toisinaan asian käsitteleminen on ollut niin vaikeata etten ole saanut nukutuksi. Joku kertoi itsemurhayrityksistä ja näitä ajatuksia minullakin oli nuorempana useinkin. Sain lääkäriltä masennuslääkkeitä, jotka alkavat hiljalleen vaikuttamaan. Olotila parane päivä päivältä ja pienemmätkin ongelmat alkavat hiljalleen väistymään. Ehkä sittenkin pääsen takaisin jaloilleni.
Itsetuhoisista
Ajatuksista
161603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että olit saanut itsetuhoisia ajatuksiasi koska olet transsukupuolinen? tai transvestiitti? Sekö otti voimille vai?
Kuinka monella on muuten pahaa masennusta olotilastaan johtuen?
Kovinkaan tavattomia trans-sukupuolisilla.
Itsemurhat ovat ns. julkinen salaisuus hoitamattomilla transsukupuolisilla. Luojan kiitos tämän riesan hoito auttaa myös suisidiaalisuuteen.
Itselläni oli aika, jolloin kotoani jouduttiin kätkemään kaikki voiveistä isommat teräaseet etten satuttaisi itseäni. Samoin minun oli pyydettävä erikseen lupa, jos tarvitsin köyttä tai piuhaa.
Liian moni transsukupuolinen päästää oman dysforiansa niin pitkälle, että se menee suisidiaalisuuden tasolle. Liian moni on myös yrittänyt itsaria (itse kahdesti). Toivon, ettei kukaan yrittäisi hampaat irvessä jaksaa vaikka väkisin vaan ymmärtäisi hakea apua, ennenkuin todella on pakko.
Se, että pääsee aloittamaan mömmöt ja/tai pääsee aloittamaan arkielämän, on valtava helpotus. Itselleni se merkitsi kuin Jumala olisi antanut minulle uusintaerän. Painajaiseni loppuivat, ja nykyään vanha elämäni (joka kuitenkin on osa minua) on minulle enää pelkkää pahaa unta.
Jos tuntuu todella pahalta, niin hakekaa apua. Ei ole häpeä tunnustaa, että nyt en enää jaksa yksin vaan nyt tarvitsen apua. Mielialalääkkeet voivat auttaa jaksamaan. Olennaisinta on ystävien ja sukulaisten tuki. Ja nyt on pakko lainata John Lennonin kuolemattomia ajatuksia:
I'll get by with a little help of my friends; we can work it out.
Lääkäri käski mennä mielenterveystoimistoon ja sain masennuslääkettä, jotka nekin loppuvat pian. Yksin mä olen joa 10-vuotta ollut, enkä toista mokomaa näillä eväillä jaksa odotella.
Hulluksi mut todettiin. ja kahdesti! Ei muuta kun nappeja vaan, kyllä se siitä. Ensimmäisen kerran yritin hakeutua hoitoon joskus 90-luvun lopulla. Notta ei meirän kunnassa mittää ransuja oo, sanoi lääkäri ,joka oli yhtä pahasti kahvilla kuin Jope Ruonansuu. Jostain syystä siellä köyhässä kunnassa ei tunnu olevan mitään kalliita hoitoja vaativia sairauksia.
Toisen kerran yritin kun olin muuttanut suurehkoon kaupunkiin. Taas nappikuurille jouduin, mutta oli sentään lääkärillä asialllisempi käytös.
Mielestäni vasta sitten voi uskoa sairastavansa jotain muuta, jos transtutkimuksissa se todetaan.
Ellei lähetettä saa transtutkimuksiin omalta lääkäriltä, on parempi mennä yksityislääkärille, tarvittaessa toiseen kaupunkiin. Yksityislääkärillä (HUOM! yleislääkäri!) ei ole mitään sitoumuksia lähetellä sitä muualle kuin tutkimustiimille. Nykyinen laki selvensi tilanteen, kaikilla on oikeus päästä transtutkimuksiin jos tuntee sukupuoliristiriitaa.
Joskin silloin kun minut on hulluksi katsottu, niin väitteet toimistani todistettavasti perättömiä, eikä niinkään hoidon perusteita ja valitus näistäkin meneillään, enkä koskaan suoranaisesti yrittänyt itsumrhaa. Toisaalta kaikki viimetalviset oireet masennusoireita, näiltäosin lääkärin diagnoosi oikea vaikka masennuslääkitys aiheuttaa enemälti väsymystä ja alapään ongelmia kuin auttaa minua jossakin. Lääkärin mukaan asiani kuuluu psykiatrian piiriin ja asian näin ollessa voisin ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon ja ettei hän haluaisi koskea koko asiaan. Eihän se voi olla yhtään kalliimpaa kenellekkään käydä transtutkimuksissa kuin mielenterveystoimistossa taikka mielisairaalassa. Odottelen loppuviikon lääkärin kommenttia, että suostuuko hän antamaan lähetteen vai vaihdanko lääkäriä. Pitäisiköhän moisen lääkärin toimettomuudesta valittaa?
Antamasta lähetettä transtutkimuksiin, mutta lähetteen saisin naapurikaupungin psykiatriselle.
Ota yhteyttä transtukipisteen erityissosiaalityöntekijään Maarit Huuskaan:
puh. (09) 681 258 40
[email protected]
Puhelinaika ti klo 14-17
Maarit Huuskan toimenkuvaan kuuluvat puhelinneuvonta ja ammattiauttajien ja viranomaisten konsultointi.
Valitettavasti jotkin sairaanhoitopiirit eivät suostu lähettämään tutkittavia suoraan transtutkimuksiin vaan haluavat ensin tutkia itse. Tämä ei ole nykyisen lain ja asetuksen mukaista. Homman voi kiertää ainoastaan hakemalla lähete yksityislääkäriltä. Tiedän tapauksen jolloin potilasta ei suostuttu lähettämään transtutkimuksiin vaan toistuvasti osoitettiin oman sairaanhoitopiirin psykiatrien tutkittavaksi. Ykstyislääkäriltä saadulla lähetteellä pääsi transtutkimuksiin ja tutkimukset etenivät myönteisesti. Ongelmana on vielä se että vaikka pääsisikin transtutkimuksiin, sairaanhoitopiiri voi viivytellä maksusitoumuksen antamista.
Transtutkimuksia ei käsitykseni mukaan nykyisin saa tehdä kuin TAYS ja HYKS, joten sehän tulee kalliimmaksi teettää omin voimin omia tutkimuksia ennen virallisia tutkimuksia. Olisikohan ollut Trasek kun käski mm. kerätä todisteita kieltäytymisestä mahdollisen kantelun vuoksi. Minulla on mustaa valkoisella siitä, etten tule saamaan lähetettä kumpaiseenkaan tutkimuspaikkaan. Minulla on jo valitukset matkalla.
Joka lappu mikä sinulle annetaan prosessin kuluessa pitää ottaa talteen sitä hetkeä varten että tulee vaikeuksia!
että lähettivät muualle kuin olisi pitänyt. Aion kuitenkin kokeilla jos lähettäisivät sitten sieltä toisesta paikasta eteenpäin (lupaukset saattaa olla tyhjiä tosin). Oon sen verran varuillani jo mutta eiköhän se selviä sitten mitä ne aikoo mulle tehdä että pitääkö pistää hanttiin jos eivät oikeaan paikkaan lähetä ollenkaan.
Onko sinulle koskaan tullut mieleen,Että hyväksymällä oman minäsi sinusta tulisi kokonainen,"sielultaan eheä".Ja muutkin ihmiset hyväksyvät sinut paremmin,Ja voisit antaa enemmän itsestäsi ,itsellesi ja muille.
Onko sinulle tullut mieleen, ettet tiedä mitään pilkkusäännöistä?
Tottahan ihmisen pitää itsensä hyväksyä ja myönnän, etten itse ole itseäni kokoaikaisesti hyväksynyt. Siltikin läheisilleni on täysin selvää, että mikä ja minkälainen minä olen ihmisenä, eihän minun ole koskaan ollut tarve esittää mitään ainakaan kotiporukoiden kesken. Ahdistus voi johtua mm. siitä, ettei ruumis anna periksi olla oma itsensä. Ajatus kokonaisuudessaan on se, että varmasti löytyy jokin apu, ettei tarvitse itsetuhoisia ajatella.