Elän 2.ssa avioliitossa. Meillä on vaimoni kanssa 2,5 ja 1,4 vuotiaat lapset ja 15 vuotias
poikani asuu myös luonamme. Poikani olen kasvattanut ja oppinut siinä oman tapani. Vaimollani on tapana lukea kasvatusoppaita ja hän pyrkii aina noudattamaan niitä. Välimme on nyt aika riitaisat ja minusta tuntuu että vaimoni pyrkii kontrolloimaan kaikkea tekemistäni lasten kanssa. Nyt aamulla olin kodinhoitohuoneessa laittamassa pyykkejä. 2,5 vuotias oli mukanani ja halusi auttaa. Hän antoi pyykkiä viikattavaksi ja touhusi iloisena mukana.
Hän sanoi että haluaa laittaa pesuaineen luukun kiinni ja painaa nappia (käynnistys). Selitin hänelle minne pesuaine laitetaan ja kaadoin aineen koneeseen. Poika piti purkin pohjasta hieman kiinni ja oli iloinen kun osasi "auttaa".
Sitten poika sai painaa koneen käyntiin. Seuraavaksi laitoin astioita koneeseen ja poika tuli taas auttamaan. Hän tiesi että tiskikoneeseenkin laitetaan pesuainetta ja painetaan kone käyntiin. Olen näitä tehdessäni hänelle asioista kertoillut. Nyt laitoin astiat koneeseen ja laitoin pesuaineen koneeseen. Laitoin luukun kiinni ja poiska iloisena painoi taas koneen käyntiin. Vaimo alkoi huutamaan että pesuaineet on myrkkyä eikä lapsille saa opettaa pesukoneisiin liittyviä asioita. Hänen mielestään lapset alkavat itse laittamaan pesuaineita ym. Meillä pesuaineet on korkealla lasten ulottumattomissa ja mielestäni on hyvä että lapset pienestä pitäen saavat olla mukana kodin töissä, kun itse haluavat. Nytkin tarkoitukseni oli auttaa vaimoa laittamalla pyykkiä ja tiskejä. Lapset touhusivat mukanani ja näin hän sai hengähtää. Kiitoksena siitä sain palauttetta kaikesta siitä mitä tein "väärin".
Mielestäni molemmilla vanhemmilla pitää saada olla oikeus kasvattaa lapsia parhaaksi katsomallaan tavalla. Perusasiat, kuten nukkumisajat ja tavat ja ruokailu ym tietysti sovitulla tavalla. Menee vain halu tehdä mitään kun kaikkea tekemistä valvotaan ja annetaan koko aika ohjeita tai palautetta. Mielipiteitä...? Kokemuksia...? Ohjeita... ? kiitos
poikani asuu myös luonamme. Poikani olen kasvattanut ja oppinut siinä oman tapani. Vaimollani on tapana lukea kasvatusoppaita ja hän pyrkii aina noudattamaan niitä. Välimme on nyt aika riitaisat ja minusta tuntuu että vaimoni pyrkii kontrolloimaan kaikkea tekemistäni lasten kanssa. Nyt aamulla olin kodinhoitohuoneessa laittamassa pyykkejä. 2,5 vuotias oli mukanani ja halusi auttaa. Hän antoi pyykkiä viikattavaksi ja touhusi iloisena mukana.
Hän sanoi että haluaa laittaa pesuaineen luukun kiinni ja painaa nappia (käynnistys). Selitin hänelle minne pesuaine laitetaan ja kaadoin aineen koneeseen. Poika piti purkin pohjasta hieman kiinni ja oli iloinen kun osasi "auttaa".
Sitten poika sai painaa koneen käyntiin. Seuraavaksi laitoin astioita koneeseen ja poika tuli taas auttamaan. Hän tiesi että tiskikoneeseenkin laitetaan pesuainetta ja painetaan kone käyntiin. Olen näitä tehdessäni hänelle asioista kertoillut. Nyt laitoin astiat koneeseen ja laitoin pesuaineen koneeseen. Laitoin luukun kiinni ja poiska iloisena painoi taas koneen käyntiin. Vaimo alkoi huutamaan että pesuaineet on myrkkyä eikä lapsille saa opettaa pesukoneisiin liittyviä asioita. Hänen mielestään lapset alkavat itse laittamaan pesuaineita ym. Meillä pesuaineet on korkealla lasten ulottumattomissa ja mielestäni on hyvä että lapset pienestä pitäen saavat olla mukana kodin töissä, kun itse haluavat. Nytkin tarkoitukseni oli auttaa vaimoa laittamalla pyykkiä ja tiskejä. Lapset touhusivat mukanani ja näin hän sai hengähtää. Kiitoksena siitä sain palauttetta kaikesta siitä mitä tein "väärin".
Mielestäni molemmilla vanhemmilla pitää saada olla oikeus kasvattaa lapsia parhaaksi katsomallaan tavalla. Perusasiat, kuten nukkumisajat ja tavat ja ruokailu ym tietysti sovitulla tavalla. Menee vain halu tehdä mitään kun kaikkea tekemistä valvotaan ja annetaan koko aika ohjeita tai palautetta. Mielipiteitä...? Kokemuksia...? Ohjeita... ? kiitos
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jossain niistä oppaista varmaan lukee että maalaisjärjen käyttö on kielletty. Tuota sinun tapaasi minäkin (äiti) olen noudattanut ja huomannut että vähemmän ne lapset yrittävät salaa laitteita räpeltää kun saavat osallistua ja siitä ei tehdä ehdottomasti kiellettyä.
Niskavillat nousevat pystyyn kun joskus lapsia opetetaan varomaan esim. pistorasioita kieltämällä työntämästä niihin rautapuikkoja tmv. Eli jos lapsi ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa pistorasioita kohtaan niin pitääkö varmuudenvuoksi vielä neuvoa se vaarallinen tapa?
Kyllähän lapset sisäistävät asioita hirveän hyvin jo pienestä pitäen ja se että heistä ei kitketä sitä tekemisen iloa heti alkuunsa ei voi olla paha asia.
Koska kaikesta voi tehdä hankalaa ja vaikeaa niin jossainhan se myöhemmin kostautuu. Lapsena kielletään tekemästä ja murkkuna vaaditaan osallistumaan, ei mahda siinä vaiheessa kiinnostaa enää pätkääkään.
Mutta, etenkin esikoisen ja vielä toisenkin aikana meillä miehen kanssa oli "käden vääntöä" kasvatusasioissa.
Meidän kohdalla näihin suuriin mielipide-eroihin on auttanut keskustelu ja vielä kerran keskustelu.
Kyllähän sitä vieläkin puolin ja toisin ihmetellään toistemme ajattelutapaa, mutta niistä asioista ei vaan nouse enää sellaista suurta haloota!
Ja vaikka jotkut mieheni tekemistä asioista saa mut hermostumaan, niin en enää niistä ala lasten kuullen vaahtoamaan...odotan sopivaa hetkeä ja kerron mitä mieltä olen, joskus mieheni myöntää että olisi voinut toimia toisin taikka sitten käy niin, että kuultuani hänen mielipiteensä, myönnän hänen tapansa olleen sittenkin parempi ja vaikka ei aina kaikki menisikään omasta mielestäni "oikein" niin hyväksyn siltikin toisenlaisen toimintatavan :-)
Mielestäni olisi hyvä, että sopisitte esim. keskenänne sen, ettette "riitelisi" mielipide-eroistanne lasten kuullen.
Siinä ei ennenpitkään käy hyvin...lapsi oppii vaan sen, että esim. äiti toivoisi koko perheen aterioivan pöydän äärellä, mutta kerran iskä syö sohvalla telkkaria katsellen (vaimon pyynnöistä huolimatta), ei sitä äitiä tarvitse totella.
Mun tuttava kertoi syyn miksi hän erosi aikoinaan miehestään. Juuri sen takia kun he eivät päässeet yksimielisyyteen lapsiin liittyvistä asioista...hän koki erityisen pahana sen, että mies ei esim. välittänyt pätkääkään vaikka lapsi oli television takana räpläilemässä johtoja ja toinen esim. oli miehen metsästysharrastus, sillä oli tapana jättää aseensa lojumaan olohuoneen pöydälle yms. ja antaa lapsensa "leikkiä" sillä...tämä äiti oli huolissaan siitä, jos ase olisikin vahingossa ladattuna...miestä vaan huvitti toisen huoli.
Siinä perheessä tilanne meni siihen, että lapsi siinä vieressä jännittyneenä katseli äidistä isään, kun ne riiteli saako jotain vai ei...tilanne oli vähän niinkuin jännittävä pelikilpailu siitä kumpi voittaa. Ja yleensä lapsi sai sitten päänsä läpi, kun jos toinen ei antanut vaikkapa rahaa, niin toinen sitten antoi.
jokainen vastuullinen metsästystä harrastava säilyttää aseet lukollisessa kaapisssa olivat ne sitten ladattuja tai eivät. Minkälaista aseenkäsittelyä lapsi oppii, kun millään ei ole mitään väliä. En tiedä olisiko se nyt eron paikka ollut, mutta kyllähän miehenkin jotain pitää ymmärtää. Suvussani on metsämiehiä, ja aseet ovat lapsilta ja kaikilta muiltakin lukkojen takana. Visusti.
tuolla "minkälaista aseenkäsittelyä lapsi oppii" lauseella sitä, että lapsen ei tarvitse oppia vielä minkäänlaista aseenkäsittelyä. Mutta metsästystä harrastavat haluavat useinmmiten, että poika seuraa (tai vaikka tyttö) isänsä jalanjälkiä ja alkaa harrastamaan kyseistä lajia. Kyllä sillä on merkitystä, mitkä tavat on kotoa opittu. Eikö joku lakikin velvoita säilyttämään aseita lukitussa paikassa?
Kodissa missä on aseita on lapsen hyvä oppia aseista aika paljonkin, sillä varmaan joutuu tekemisiin. Kiinnostusta aseisiin ei enää murrosikäisenä tule kun on isän kanssa pienempänä tutustunut ja on tullut todettua etteivät ne niin erikoisia ole. Ei niitä lapsia kiinnosta jakoavaimetkaan. Aseet kiinnostaa niitä henkilöitä jotka näkee niissä jotain mystiikkaa tai joka ei niitä tunne. Jos lapselle ase on yhtä tuttu kuin jakoavain, niin luuletko että se pahemmin kiinnostaa. Kyllä se on hyvä tietää että kuinka vaarallinen ase on väärin käsiteltynä. koska koskaan ei voi olla varma.
Olen yh-äiti eli riitoja kasvatuksesta ei ole tullut. Kun lapseni oli 9v lähdin eräälle kurssille, ja lapseni joutui olemaan iltapäivästa n.4 h yksin. No kesken kurssin, jonne ei saanut ottaa vastaan puheluita (kuitenkin otin, koska lapseni on tärkeämpi kuin mikään kurssi) lapseni soitti ja sanoi laittaneensa tiskikoneen päälle. Seuraavassa lauseessa sanoi, että se oli vitsi ja laittoi puhelimen kiinni, ennen kuin ehdin selvittää asiaa enempää. No, soitin pari puhelua ja asia selvisi. Tiskikone oli laitettu kaverin kanssa päälle (oli katsottu mallia kuinka teen, mutta kaikkea ei 9v ollut huomannut) Oli jäänyt kääntämättä vesihana päälle, eli kuiviltaan pesu. En ollut opettanut lapselleni tällaista, koska en kuvitellut, että hän menee laittamaan mitään tiskikonetta päälle. Joten siinä mielessä olisi kannattanut opettaa koko homma, vaikka tällaisen tilanteen varalta. Kielletty oli pyykkikonetta laittamasta päälle, mutta kielto ei koskenut astianpesukonetta, kun itsestään selvänä pidin, että sellaista ei tule mieleen tehdä. Mutta halusi auttaa äitiä. Vaaratilannetta (ylikuumenemista) ei olisi syntynyt, jos olisi oppinut sen alusta loppuun. Lapsen tehtävähän se ei tosiaankaan ole, ellei aikuisia ole kotona. Mutta hyvä ehkä sitten olisi tietää perusasiat, koska lapsi ei aina kieltoja noudata, mutta ohjeet voivat jäädä mieleen. Ei siinä mielestäni ole mitään väärää opettaa, mutta vaikeampi on lapselle saada menemään todellakin perille, ettei ilman aikuisia tehdä mitään. Siis kodinkoneiden käynnistystä, koska mitä tahansa voi sattua. Ymmärrän kyllä äidin huolen, koska lapset ovat innokkaita kokeilemaan kaikkea ja auttamaan vanhempia. Mieleen voi kaikenlaista tulla.
eukkos sitten nalkuttaa,että kun sä et mitään tee,makaat vaan sohvalla,niin sanot vaan, että itteppä et antanu auttaa,nalkutit vaan. Huh,tulipa pitkä pötkö,sori.
Anna sen tehä yksin,kun kerran osaa paremmin ja tietää, että se on lapsille vaarallista.
Turhaan sitten teininä enää mitään on pyytää, eivät tee! Eivät osaa,eivätkä halua. Kerro tämäkin sille.
Mutta lopeta nyt se tekeminen,ja huomauta joo,kun nalkuttaa...
Mielestäni ihan oikeaoppisesti kasvatat lapsianne. Omasta mielestäni kaikista parhaiten lapset oppivat isompanakin osallistumaan kotitöihin, kun ovat pienestä pitäen saaneet osallistua, kun kotityöt ovat olleet vielä hauskaa ja mielenkiintoista hommaa! kasvatusoppaista saa kyllä osviittaa, itsekin joskus niitä lueskelen, jos on jokin ongelma mihin kaipaan mahdollista ratkaisua. Mutta pitää pitää järki kädessä ja soveltaa omaan tilanteeseen. Kun pesuaineet ovat lasten ulottumattomissa niin se on ihan riittävää varovaisuutta. Itsellä on 3,5v ja 2kk lapset. isompi tietysti innokkaasti välillä auttelee, joskus tuntuu että auttamisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä...mutta pitää yrittää muistaa että tulevaisuudessa voi olla toisin päin. Ja lapselle tulee hyvä mieli kun saa olla avuksi. Sitäpaitsi monet miehet eivät edes kotitöihin juuri osallistu, eli vaimosi saisi kyllä olla tyytyväinen saamastaan avusta! itsellänikin on kyllä vähän sitä vikaa, että kaikki täytyy aina tehdä "minun tavallani"-yritän välttää nykyään liikaa kontrollointia, kun se tahtoo johtaa siihen, että toiselta menee kaikki auttamishalut. Yhtä hyvin ne hommat tulee tehtyä- ja pääasia, että tulevat tehtyä!
Kauheetahan se on, jos ei saa auttaa ja osallistua. Eihän lapsi voi istua tumput suorana katsomassa kun muut tekee sitten aikuisenakaan. Ja mitä taas tulee kasvatusoppaisiin, niin niistähän tulee parin vuoden välein varmaan uudet painokset uusine ohjeineen eli muuttuuko tahti kasvatusoppaiden mukaan perheessä.En ole koskaan lukenut kasvatusoppaita (ei ole ollut aikaa eikä aktoriteettiuskoa tarpeeksi), mutta kummasti on lapset kasvaneet.
Yritä puhua vaimollesi järkeä.
samaa mieltä,sitäpaitsi ne kasvatusoppaat on ammattilaisille,ja niitäkin pitää osata soveltaa. Ei ne aina mene yks yhteen. Entäs jos eukkos haluaa mänttis-söri-oppia noudattaa ja sinä vaikka Vanhan Viiksivallun oppaita,mites sitten,taas sitä ollaan törmäyskurssilla...
meillä myös lapset osallistuvat kaikkiin touhuihin pienestä asti mukana oman mielenkiinnon mukaan eli osallistuvat..
Mukana ollaan juuri jokapäiväisissä kotitöissä kuin harvinaisemmissakin touhuissa pihalla yms. Samalla kun lapsi oppii että pesuaine laitetaan koneeseen hän oppii sen myrkyllisyyden ja käsien pesun esim kapselien laiton jälkeen sekä sen miten konetta oikeasti käytetään. Mikroon laittaa jo pienikin ruuan innolla isomman ihmisen kanssa ei suinkaan yksin, samalla hän oppii mitä sinne saa laittaa ja mitä ei..
Monet koneet ja laitteet ovat todella vaarallisia esimerkkeinä sirkkelit yms rakennuslaitteet. Taloa hljan tehneenä ei voisi ajatellakkaan ettei lapsi olisi ollut raksalla mukana ja oppinut ettei aiukuisten laitteisiin kosketa ikinä koskaan. Sen sijaan esim. vasaraa, sahaa, akkuporaa jne voi tuoda ja kuskata apuna.
Oleellista on että lapsi oppii asioiden oikean tavan jolloin esim pesukoneen säätimien kääntäminen kesken hienopesuohjelman valkopyykille ei tule mieleenkään! Myös asioiden vaarat on lapselle muistettava opettaa tuon tavallaan leikin lomassa.
Mistähän ne uusavuttomat tulee jotka ei osaa edes imuria käynnistää?
Jokainen tupperikutsuilla käynyt tietää kuinka loistava oli takavuosina ainakin muovinen kuorija. Osa ihmisistä ei antanut sitä lapselel koska se oli niin terävä ja lapset nyrskytti vanhalla peltisellä kuorijalla omppujaan. Meillä annettiin koska tuotteesta oli hyvä pitää kiinni ja kieltämättä terävä terä ehkä teki kerran tai kaksi haavan sormeen, mutta se haava parani jo seuraavaan aamuun tai iltaan mennessä toisin kuin sen nyrhijän repimät riekaleet sormenpäissä.. Terävämmän kuorijan kanssa lapset olivat ylipäänsä varovaisempia kauttaaltaan kuin ns tylsän ja siten turvallisen.
Toinen esimerkki on puukolla veistely. Kaikkia lapsia haluttaa veistellä kuin Eemeli konsanaan? Se on kovin vaarallista kuten kaikki tietää. Meillä isoisä on ottanut omaksi erityisasiakseen mennä puuvajaan veistelemään kalikoita lasten kanssa. Puukkoa säilytetään sen verran korkealla ettei pienimmät siihen ylety, mutta isomamt hyvinkin. Kukaan ei vaan mene sitä ottamaan koska veistäminen on tarkkaa yms hommaa ja siihen tarvitaan isoisä mukaan!
Ikuisesti kun ei voi lasta suojella kaikelta niin on ainakin joissakin asioissa parempi opastaa oikeaan kuin antaa lapsen sooloilla ja kuvitella itse asioita..
Väärin teit pässi! Lapset on parempi pitää erossa koneista ja pesuaineista siinä eukkosi oli oikeassa! Lapset vaan alkavat räpläämään koneita ja pian kaikki on sekaisin ja paskana!
Lukisit sinäkin niitä oppaita niin tietäisit perusajatuksen!
koskemasta. Nyt saavat painaa napista päälle kun annetaan lupa, homma toimii kivuttomasti ja väliajan räpeltämiset on lakanneet. Työ tekijäänsä opettaa.
En ole ap.
Tilanne on tuttu meilläkin. Meillä minä olen se joka mäkätän kasvatuksesta ja mies on käytännöllisempi kasvattajana. Ymmärrän hyvin ettei vaimosi halua että poikasi on tekemisissä pesuaineiden kanssa koska ne on kovia myrkkyjä. Toisaalta ymmärrän ja arvostan kovasti että touhuat pojan kanssa yhdessä ja opetat häntä. Taitaa kuitenkin olla parempi, että opettelette yhdessä muita juttuja jos vaimosi ei tuosta tykkää. Kuuntele vaimoasi, hän juttelee asioista varmasti myös muiden naisten kanssa ja ottaa myös heiltä oppia. Lapsillekin on parempi, ettei tule riitaa pikkuasioista ja he oppivat miten asioista joustetaan. Luulen että perhesovun nimissä on parempi, että sinä olet nyt se osapuoli joka joustaa tässä asiassa. Tsemppiä!!
ei nyt varmaankaan ole kasvatusasioissa vaan aivan muussa. Vaimosi saattaa olla väsynyt tms. Kysyppä vaimoltasi ihan rauhassa miten sinulla menee, oletko onnellinen, mikä mielestäsi voisi olla toisin jne.