Te, joilla on suhde, kertokaa mulle, mikä teitä yhdistää? Harrastus, huumorintaju...
Toinen juttu: Mitä voi toiselta ihmiseltä ihan "puhtaasti ja hyvällä omallatunnolla" odottaa ja pyytää? Sellaistako, mitä itsekin on valmis antamaan, vai?
Onko suhde siis tavallaan kahden kauppaa :)
Toinen juttu: Mitä voi toiselta ihmiseltä ihan "puhtaasti ja hyvällä omallatunnolla" odottaa ja pyytää? Sellaistako, mitä itsekin on valmis antamaan, vai?
Onko suhde siis tavallaan kahden kauppaa :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Piti oikein miettiä, mitä yhteistä voi kahdella näin erilaisella ihmisellä olla. Toki me molemmat pidämme ruuanlaitosta, ulkoilusta, sienestämisestä jne. mutta muuten olemme täydelliset vastakohdat. Suurin yhdistävä tekijä on varmaankin ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus.
Mieheni on ollut mukana minun harrastuksissani ( mm. koira ) ja minä hänen urheiluharrastuksissaan ( kentän reunalla ).
Myös "oman tilan antaminen " tarpeen tullen kuuluu asiaan.
JOskus teemme tietoisesti toisen mieliksi, mutta sanomme sen ääneen. Silloin uskaltaa pyytää "vastapalvelusta" tarpeen tullen. Mitään emme kuitenkaan tee hammasta purren, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Ainakin meidän liittomme on "kahdenkauppa".
Joskus tuntuu ettemme siedä toisiamme pätkääkään ja olemme aivan väärät ihmiset toisillemme.
Huumori on kuitenkin se asia, joka auttaa. Jos vaikeissa tilanteissa jompikumpi löytää sen, niin sen avulla taas mennään eteenpäin.
Kai nyt edes joku vastaa että osoite, velat ja lapset.
...vielä -valitettavasti- lisätä sukulaiset. Vielä löytyy niitäkin ns. aikuisia jotka näyttävät omille vanhemmilleen että, "hyvin menee", vaikka oma liitto olis ihan perseellään.
yhdistä, niin miksi ihmeessä sen avioerosi peruit?
tottahan se on! Lähtisin heti, jos ei olisi velkoja, lapset ovat 22 jqa 25 joten ne eivät sillä tavalla enää yhdistä! No, ei velkojakaan ole niin hirveesti, mutten voi jättää mies poloa, kun sitten täytyy talo myydä jne. lapsuuskoti nääs, mitä sitten, en tiiä, kai aika joskus näyttää mitä tulevaisuus on... kaikein hölmöintä on, että luullakseni mieheni mielestä kaikki kai on okei.. melkein vuos meni riidellessä, oikein niinku totaalisesti.. meil ei ollu mitään.. missään.. tehtiin sit sovintoo, en nimittäin enää jaksanut sitä ilmapiiriä, pyysin, juteltais, mut kaikki kutistui anteeks pyyntöön.. en saa kiinni mistään, ei oo tunteita, ei sellasii.. oon ihastunut yhteen kaveriin, se ei minuun.. ollaan kahviteltu kaks kertaa.... viimeeks helmikuussa.. nyt se sano tuu kahville joskus... arvaa meenkö? no meen, kahville.. vaikkei viime kahvitus kyll ollu pelkkää kahvitusta... kysyinkin, uskaltaals se olla mun kaa kahvilla, uskaltaa se sano... joten miten mun mies sit .. se ei tiiä, ei tuu tietämäänkään, oon ilkee ja kurja ihminen eikä toi mun kahviseura oo minuun mitenkään ihastunut, ollaan ystävii... oonko hullu, vai...
Liian pitkä juttu tässä selitettäväksi!
Osoitteen, velkojen ja lapsien merkityksen ymmärtäminen on aika hyvä todiste ihmisen ja avioliiton JÄRKEVYYDESTÄ. Tunteet ovat sitten se toinen puoli!
joo ne tunteet,
kyllä olisi kiva halailla vierasta naista,
olis tosi ihanaa.
Mutta tiedän että mikään sellainen ei ole sen kivampaa eikä pidä arkista elämää koossa.
Kaksi ajatusta on ollut:
mitään sellaista ei saa tehdä vieraan naisen kanssa,
mitä ei antaisi vaimonkaan tekevän vieraan miehen kanssa.
Olisit jättänyt miehesi,etkä ruvennut tuollaiseen toimintaan. Jos ei toimi ei toimi, ei siinä rahat ja lapset saa vaikuttaa. Mutta nyt olet pilannut sen hyvänkin ajan miehesi kanssa toimimalla seläntakana. Ja miten niin ei tule tietämään??? Aina jää kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Tiedätkö kuinka paljon voit vahingoittaa miestäsi jos hän joskus saa tietää, paljon enemmmin kuin jos vain jättäisit hänet. Miehillä yleensä kuitenkin on tunteita vaikka eivät sitä näyttäisikään. Mutta jos teillä ei toimi ja vuodenkin jo tapelleet niin jätä hänet, älä tapa henkisesti. Ja kun jäät kiinni, luulen että lapsesi ovat isänsä puolella, et kai sitä tahdo? Pettäjä pettää myös tavallaan itseään. Ja jos elätte koko ajan miehesi kanssa vihoissa, luulen että lapsennekin kyllästyy ja lopulta vihaavat teitä molempia. Koska ulkopuolisesta ainainen tappelu kuulostaa todella lapsellisesta.
Minun mieheni petti minua, kävi kahvilla jne... Meillä meni muutenkin huonosti mieheni kanssa, mutta se että hän petti masensi minut niin että itsetuntoni vajosi maan alle. Olisi vain jättänyt niin olisin vain yhdet itkut itkenyt ja so long. Mutta kun petti, tunsin itseni niin mitättömäksi luuseriksi. Sen jälkeen 2 itsemurhayritystä ja vuosi sairaslomalla.
Että jos haluat itse elää vapaana, niin elä. Mutta älä samalla pilaa muiden elämää. Suosittelen eroa, jos asiat noin huonosti:( Yksinkö miehesi tappeli muuten, kun kirjoituksestasi saa sen kuvan että kaikki tappelu oli miehen vikaa... Mutta meillä on vain yksi elämä eikä sitä kannata pelkkään vihaan ja pahaan oloon tuhlata. Onnea uudelle elämällesi, toivottavasti valitset oikein:)
jos teille kävi miten kävi? Onko syy lopulta kenessäkään, vai molemmissa vai aikako meitä muuttaa..? Niin ei syyt varmaankaan ole niin yksioikoisia, että sinun tai minun syytä... Asiat muuttuu, asiat vaikuttavat toinen toisiinsa, syitä ja seurauksia.... vuosien kuluessa menee puurot ja vellit sekaisin...tulee aikoja, kun pitää miettiä mitä MINÄ haluan elämältä, onko se tätä mitä elän, onko se jotain muuta vai onko se unelma, toive vai jotain muuta... Etkö ole ihastunut, toivottomasti... luulen, että jatkan tätä elämääni... mieheni kanssa... olen epärehellinen... totta, valehtelen eniten itselleni.. elän sen valehtelun kanssa, mutta elän epätyydyttävän elämäni kanssa myös... ja taas valehtelen eniten itselleni.. olen sinusta itsekäs.. en ole , jos olisin, en jatkaisi tätä elämääni... ajattelen kuitenkin kaikkien parasta.. ja olen pääsemässä ihastukseni suurimmasta tunteen palosta... en tiedä "kuolenko" sen tunteen kanssa... mutta itseänihän minä kiusaan valehtelemalla itselleni... enkä tiedä, tapaanko tätä toista oikeasti koskaan... oikeasti se kahvi riittäisi...mutta mun täytyy käydä ihastukseni unohtaminen läpi... ei se ole pois keltään... Olen pahoillani, mitä miehesi teki, mutta hänenllä on asiasta varmaan oma versio, erilainen kuin sinun
Valitsimme oikean hintaiset puolisot,
sellaiset joita ei
tarvitse vaihtaa parempaan,
sellaiset joita on varaa pitää koko elämä.
Eli emme valinneet liian sivistynyttä,
joka sittenkin voi kyllästyä tyhmempään.
Liian kaunista, koska kauneus on katoavaista,
mutta joku kauni voi kokeilla vielä viehätysvoimaansa vanhempana.
---
eli autoista puheenollen.
Ei ollut BMW tai Volvoa vapaana ollessamme,
ei tarvittu sellaisia.
Oli kupavolkkari ja Fiat 600,
niillä pärjättiin hyvin.
Kun on tullut suurempaa autontarvetta,
sitten on hankittu suurempia,
mutta ei koskaan hankittu itsetunnon kohottajaksi,
mitään.
Ajattelemme hyvin samantapaisesti. Tuo oivallus, ettei tavaraa tai toista ihmistä tarvitse käyttää itsetunnon kohottajana, on meilläkin yhtenä onnen perustana. Yhteinen talonrakennusprojekti erottaa monet parit, meidät se hitsasi entistä lujemmin yhteen.
Vaimoni ei ole
-merkittävän kaunis (hoikka ja hyväkuntoinen kylläkin)
-koulutettu
-varakkaasta kodista
Nuo puutteet pyhittää kuitenkin hänen asenteensa että minä olen maailman upein äijä. = osoitus hänen älykkyydestään.
Toisarvoisia asioita ovat
-yhtäläinen kiinnostus urheiluun
-yhteiset periaatteet lasten kasvatuksessa
-yhteinen käsitys ja periaate rahasta ja sen käytöstä. =ehdottoman järkevä ja luotettava!
-yhteinen käsitys vapaa-ajan vietosta ja lomailusta.
-ehdoton luottamus minuun kaikissa, myös parisuhteeseen liittyvissä asioissa.
Kumpikaan ei ole koskaan 'pyytänyt' mitään.
Ehdottaminen on toinen asia. Pyytäminen on alentavaa!
Kaupoista en tiedä kun emme ole harrastaneet.
Sen sijaan toisen tuntemusten ja mielitekojen huomioon ottaminen, joskus omien kustannuksella, on kohtuullista ja palkitsevaa.
Emme toimi tietoisesti vaan vuodet ovat muokanneet sellaisiksi.
Totta puhuen, en ole aiemmin edes ajatellut asiaa.