Kerran tyttäreni ollessa 5v minä valittelin kurjasta kohtelusta.Jollain oli jotain sanomista ja tietenkin,syyttä.Kun tätä oli aikansa kestänyt,tunsin olevani taas yksin kurjuuteni kanssa.Sitten lapsi leikkiensä keskellä sanoi:ei ole hyvä jos ei rakasta...minä rakasta iskä.Ja lahkoissa sanotaan etteivät lapset ymmärrä.Minä en ole koskaan keneltäkään kuullut tällaista.Ei lähellekään tämän vertaista.Tapaus muistuttaa minua,aina kun katkerat muistot vyöryvät ylitseni.Rakkaus.Se ajaa katkerat muistot pois.Lapsen rakkaus,sen näin kyynelteni läpi.Lapsi ajattelee.Minä olen vain pieni lapsi,minulla on vain rakkaus,muuta minulla ei vielä ole.Eikö minun rakkauteni riitä?Ei ole hyvä,jos ei rakasta...Hommaan hautakiven ja kaiverran siihen,lapsen sanat...ei ole hyvä jos ei rakasta...minä rakasta iskä.Kun sitten hautuumaalla vainoojani menevät hautakiveni ohitse,voivatko he sanoa:tuossa se rietas lepää.EI,sillä lapsen sana todistaa heitä vastaan...minä rakasta iskä. terv.iskä
MINÄ RAKASTA ISKÄ
iskä
1174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos !