Puhutaan ihastumisesta naisena naispuoliseen henkilöön. Et uskalla kertoa hänelle tunteistasi. Oletko miettinyt mikä sen estää, miksi pelkäät? Mikä on se pahin asia mitä tunnustuksestasi voi mielestäsi seurata? Onko se pahin sinun kohdallasi tapahtunut vai oletko onnistunut ja saanutkin vastakaikua ihastukseltasi?
Mikä estää
elämästä ja kokemasta?
3712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kerran ollut ihastunut naiseen, se oli ihanin kokemus. kun katsoin hänen hiuksiaan kun ne leimusivat tuulessa, olisinpa saanut koskettaa hänen vartaloaan, päästä suutelemaan hänen pehmeitä huuliaan. Saada pitää häntä kädestä. Vetää sormiani hänen vartaloaan pikin alemmas ja alemmas. Rakastella hänen kanssaan. Ja nukahtaa yhdessä hänen kanssaan. Aamulla herätä hänen vierestään, suudella häntä ja olla hänen kanssa koko ikäni. Mutta se oli mahdotonta, koska hän oli naimisissa jo naisen kanssa. Se on minun fantasiaani.Vieläkin kun joskus näen häntä ajattelen häntä niin kauniisti ja aina haluaisin rakastella hänen kanssaan koska hän on niin seksikäs.
Narsistisena pelkona voisin mainita ainakin sen, että tulen torjutuksi. Pelkään nolaavani itseni, jos toinen kieltääkin omat tunteensa, vaikka toisaalta on antanut ymmärtää muuta. Pelkään myös sitä epävarmuutta ja tunteiden ristiriitaa, joka syntyisi "paljastukseni" ja toisen mahdollisen kieltämisen myötä: Miten saatoin kuvitellakaan ylipäätään mitään? Olinko tunteineni todellakin niin väärässä? Jne. jne. Pakkohan se kai olisi luottaa toisen sanaan, jos hän kerran kaiken kieltäisi...
Toisaalta pelkään, että orastava ystävyyssuhde vääjäämättä muuttaisi muotoaan - eikä välttämättä toivomaani suuntaan... Vaikka toinen suhtautuisikin asiallisesti ja ymmärtäväisesti, kykenisinkö minä viilentämään tunteeni.
Summa summarum totean, etteivät pelkoni niinkään liity itse tunteiden tunnustamiseen, vaan seurauksiin. Takuulla uskaltaisin tunnustaa ja antautua tunteiden vietäväksi, jos vain voisin saada edes pienen vinkin siihen suuntaan, että toinen haluaisi kuulla NE sanat minun lausumana. Tämän vaiheen kun selviäisi...
Olit pohtinut asioita varsin monipuolisesti;) Allekirjoitan itseni kohdalta lähes tuon kaiken, mutta minusta ei ole edes tunnustamaan ihastumistani. Kyseessä on itseäni vanhempi työkaverini.En tiedä kuinka työskentely jatkossa onnistuisi pienessä työyhteisössä JOS menisin tunteeni hänelle kertomaan.
Hän vaikuttaa suvaitsevaiselta ihmiseltä ja jokin hänessä, olemuksessaan ja käyttäytymisessään viittaa jonkinlaiseen kiinnostukseen myös minua kohtaan. Olen ollut aistivinani sen jo pitkään.
Minusta ei ole tunnustamaan- itsehillintäni tällaisissa asioissa on rautainen ja pelkään myös luettelemiasi seurauksia yhtälailla.
Toisaalta jos minuun joku kertoisi ihastuneensa,en järkyttyisi tunnustuksesta ollenkaan, vaan uskoisin suhtautuvani tähän ja henkilöön varsin luontevasti. Hassua,eikö totta.