Hiki kimmelsi naisen selänkaarella miehen jatkaessa päättymättömältä tuntuvaa uppoamista tämän sisään. He olivat olleet sängyssä jo kolmatta tuntia, väsymättä toisiinsa, voimatta lopettaa mielettömäksi runteluksi muuttunutta aktiaan kuumassa hotellihuoneessa, yöhön unohtuneessa kaupungissa.
Naisen mustat espanjalaishiukset heiluivat vauhkona hänen huudahdellessa työntöjen tahdissa ja tempoillessaan miehen käsien otteessa ja vaativissa lantionliikkeissä. Sänky hakkasi vasten ohutta makuuhuoneen seinää. Nainen alkoi päästellä kurkustaan ihmeellistä urinaa. Mies huusi ääneen kuin eläin ja purkautui naisen sisään kaarella vapisten.
Molemmat lysähtivät lakanoiden päälle voimattomina, tyhjinä ja tyydytettyinä.
Hiljaisuus lepäsi heidän huohottavien vartaloidensa yllä. Avoimista ikkunoista puhalsi sisään vilvoittavaa välimeren tuulta ja nosti ihokarvoja pystyyn.
- Kerää rättisi ja lähde, mies sanoi, nousi ylös vuoteelta ja katosi parvekkeelle polttamaan savukkeen. Hän ei halunnut enää nähdäkään panoaan, vaan tunsi tätä kohtaan vain vastenmielisyyttä ja inhoa.
Hän istui korituolissa niin kauan, kunnes ovi oli kolahti kiinni ja hän jäi yksin tuijottamaan merellä liikkuvia laivojen kulkuvaloja. Hän puhalsi savua yöhön ja tiesi että hänellä olisi vain yksi asia enää tekemättä tänä yönä. Se oli vaivannut häntä jo kaksi päivää ja kaksi yötä. Milloinkaan ennen än ei ollut joutunut tällaisen tilanteen eteen - olla tekemäisillään jotain jolle ei ollut perusteluja.
Alastoman vartalon arvet kuulsivat vaaleampina ruskettuneen ihon pinnalla. Hän tutki arpiaan. Ja lopulta painoi sormen vatsalleen, siihen kohtaan josta härkä oli sen puhkaissut vuosi sitten. Hän muisti päivän kuin se olisi tapahtunut eilen. Yksi virhe ja hän kadotti katsekontaktin härkään, sitten se seivästi hänet, nosti yhdellä riuhtaisulla jalat irti pölyisestä maasta ja heitti ilmaan. Hän muisti miten kivuttomasti kaikki kävi, miten kuolema astui hänen päälleen, viskasi taivaalle ja tiputti areenan tomuun verta sylkevänä punaisena rättinä.
Hän poltti toisen savukkeen. Puki sitten päälleen ja lähti hotellista taksilla areenalle. Kuljettajalle ei kelvannut raha, sillä härkätaistelija tunnettiin ja häntä ylistettiin jokaisessa kaupungissa johon hän meni. Hänelle ei ravintoloissa mikään maksanut mitään. Hän oli kaikkien huulilla ja jokaisen naisen sydämessä. Ja vain yksi katse - ja he kaikki olivat hänen.
Kuljettaja pyysi nimikirjoitusta. Hän antoi sen, vaikka ei voinut sietää ympärillään pyöriviä liehittelijöitä. Kuljettaja varmaan kiitäisi kantakuppilaansa esittelemään saalistaan, puhuen niitä ja näitä ja puolet lisää omaa sontaansa saadakseen kaiken irti yhdestä typerästä taksimatkasta. Hän on kiidättänyt yössä matadorin areenalle.
Areena oli aivan pimeänä, mutta hän tunsi sen jokaisen sopen kuin oman asuntonsa. Käveltyään pääportista sisään, hän kääntyi tiukasti vasemmalle ja katosi mustana ammottavaan portaikkoon joka johti areenan alle sen kellaritiloihin, sinne, jossa härät olivat ja odottivat huomista taisteluaan - omaa kuolemaansa.
Lannan ja virtsan pistävä löyhkä iski häntä vasten kasvoja. Tallissa paloi muutama valo katossa, pitkän johdon varassa kelmeänä hohtava likainen hehkulamppu. Jossain pimeyden silmässä sirisi muuntaja. Matadori seisoi aloillaan ja mittasi rautatankojen takana liikkumattomia mustia ruhoja. Ne seisoivat ahtaassa karsinassaan ja hörähtelivät ilmaan kuumaa hengitystään. Niiden valtava koko ja pitkinä ylös sojottavat sarvet herättivät matadorin sisällä suunnatonta kunnioitusta. Niiden voima ja sitkeys, järkähtämätön tahto voittaa jokainen taistelu oli ylittämätön. Vain hän, matadori, olisi taitavampi. Hän iskisi lopulta miekan härän sydämeen ja taittaisi härän ponnistelut elääkseen, voittaakseen ja tappaakseen hänet, vastustajan.
Mies asteli pitkin käytävää ja mittasi härkien kokoa, voimaa ja tahtoa. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt niin. Ja hän tunsi outoa levottomuutta sisällään. Miksi hän oli muuttanut rutiineitaan, lähtenyt tutkimaan huomista vastustajaansa yön pimeyteen. Hän tunsi tekevänsä oikein vaikka kaikki hänessä huusin toisin.
Siinä se oli, nelivuotinen musta Miuran härkä. Täysikasvuinen uros kaikessa voimassaan ja itsetietoisuudessaan päättäväinen ja herpaantumaton.
Härkä katsoi matadoria kaltereiden välistä mustankiiltävillä silmillään ja tämä kavahti. Jokin hajosi hänen sisällään, ja hän tunsi pelkoa tuota suunnatonta eläintä kohtaan. Se tuijotti herkeämättä matadoria silmiin ja haistoi tämän pelon. Eläimen sieraimista puhkui kuumaa ilmaa, ja se jysäytti päänsä vasten rautatankoja. Matador otti askeleen taaksepäin, eikä voinut käsittää itseään. Hän oli tappanut satoja härkiä, mutta nyt jokin oli mennyt vikaan. Hän tuijotti otusta edessään ja tunsi olevansa hävinnyt jo valmiiksi huomisen ottelun. Hän ei tapaisi tätä härkää, vaan se surmaisi hänet.
Tämä oli paholainen, hänen kohtalonsa.
****
Mitenhän tää jatkus?
Naisen mustat espanjalaishiukset heiluivat vauhkona hänen huudahdellessa työntöjen tahdissa ja tempoillessaan miehen käsien otteessa ja vaativissa lantionliikkeissä. Sänky hakkasi vasten ohutta makuuhuoneen seinää. Nainen alkoi päästellä kurkustaan ihmeellistä urinaa. Mies huusi ääneen kuin eläin ja purkautui naisen sisään kaarella vapisten.
Molemmat lysähtivät lakanoiden päälle voimattomina, tyhjinä ja tyydytettyinä.
Hiljaisuus lepäsi heidän huohottavien vartaloidensa yllä. Avoimista ikkunoista puhalsi sisään vilvoittavaa välimeren tuulta ja nosti ihokarvoja pystyyn.
- Kerää rättisi ja lähde, mies sanoi, nousi ylös vuoteelta ja katosi parvekkeelle polttamaan savukkeen. Hän ei halunnut enää nähdäkään panoaan, vaan tunsi tätä kohtaan vain vastenmielisyyttä ja inhoa.
Hän istui korituolissa niin kauan, kunnes ovi oli kolahti kiinni ja hän jäi yksin tuijottamaan merellä liikkuvia laivojen kulkuvaloja. Hän puhalsi savua yöhön ja tiesi että hänellä olisi vain yksi asia enää tekemättä tänä yönä. Se oli vaivannut häntä jo kaksi päivää ja kaksi yötä. Milloinkaan ennen än ei ollut joutunut tällaisen tilanteen eteen - olla tekemäisillään jotain jolle ei ollut perusteluja.
Alastoman vartalon arvet kuulsivat vaaleampina ruskettuneen ihon pinnalla. Hän tutki arpiaan. Ja lopulta painoi sormen vatsalleen, siihen kohtaan josta härkä oli sen puhkaissut vuosi sitten. Hän muisti päivän kuin se olisi tapahtunut eilen. Yksi virhe ja hän kadotti katsekontaktin härkään, sitten se seivästi hänet, nosti yhdellä riuhtaisulla jalat irti pölyisestä maasta ja heitti ilmaan. Hän muisti miten kivuttomasti kaikki kävi, miten kuolema astui hänen päälleen, viskasi taivaalle ja tiputti areenan tomuun verta sylkevänä punaisena rättinä.
Hän poltti toisen savukkeen. Puki sitten päälleen ja lähti hotellista taksilla areenalle. Kuljettajalle ei kelvannut raha, sillä härkätaistelija tunnettiin ja häntä ylistettiin jokaisessa kaupungissa johon hän meni. Hänelle ei ravintoloissa mikään maksanut mitään. Hän oli kaikkien huulilla ja jokaisen naisen sydämessä. Ja vain yksi katse - ja he kaikki olivat hänen.
Kuljettaja pyysi nimikirjoitusta. Hän antoi sen, vaikka ei voinut sietää ympärillään pyöriviä liehittelijöitä. Kuljettaja varmaan kiitäisi kantakuppilaansa esittelemään saalistaan, puhuen niitä ja näitä ja puolet lisää omaa sontaansa saadakseen kaiken irti yhdestä typerästä taksimatkasta. Hän on kiidättänyt yössä matadorin areenalle.
Areena oli aivan pimeänä, mutta hän tunsi sen jokaisen sopen kuin oman asuntonsa. Käveltyään pääportista sisään, hän kääntyi tiukasti vasemmalle ja katosi mustana ammottavaan portaikkoon joka johti areenan alle sen kellaritiloihin, sinne, jossa härät olivat ja odottivat huomista taisteluaan - omaa kuolemaansa.
Lannan ja virtsan pistävä löyhkä iski häntä vasten kasvoja. Tallissa paloi muutama valo katossa, pitkän johdon varassa kelmeänä hohtava likainen hehkulamppu. Jossain pimeyden silmässä sirisi muuntaja. Matadori seisoi aloillaan ja mittasi rautatankojen takana liikkumattomia mustia ruhoja. Ne seisoivat ahtaassa karsinassaan ja hörähtelivät ilmaan kuumaa hengitystään. Niiden valtava koko ja pitkinä ylös sojottavat sarvet herättivät matadorin sisällä suunnatonta kunnioitusta. Niiden voima ja sitkeys, järkähtämätön tahto voittaa jokainen taistelu oli ylittämätön. Vain hän, matadori, olisi taitavampi. Hän iskisi lopulta miekan härän sydämeen ja taittaisi härän ponnistelut elääkseen, voittaakseen ja tappaakseen hänet, vastustajan.
Mies asteli pitkin käytävää ja mittasi härkien kokoa, voimaa ja tahtoa. Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt niin. Ja hän tunsi outoa levottomuutta sisällään. Miksi hän oli muuttanut rutiineitaan, lähtenyt tutkimaan huomista vastustajaansa yön pimeyteen. Hän tunsi tekevänsä oikein vaikka kaikki hänessä huusin toisin.
Siinä se oli, nelivuotinen musta Miuran härkä. Täysikasvuinen uros kaikessa voimassaan ja itsetietoisuudessaan päättäväinen ja herpaantumaton.
Härkä katsoi matadoria kaltereiden välistä mustankiiltävillä silmillään ja tämä kavahti. Jokin hajosi hänen sisällään, ja hän tunsi pelkoa tuota suunnatonta eläintä kohtaan. Se tuijotti herkeämättä matadoria silmiin ja haistoi tämän pelon. Eläimen sieraimista puhkui kuumaa ilmaa, ja se jysäytti päänsä vasten rautatankoja. Matador otti askeleen taaksepäin, eikä voinut käsittää itseään. Hän oli tappanut satoja härkiä, mutta nyt jokin oli mennyt vikaan. Hän tuijotti otusta edessään ja tunsi olevansa hävinnyt jo valmiiksi huomisen ottelun. Hän ei tapaisi tätä härkää, vaan se surmaisi hänet.
Tämä oli paholainen, hänen kohtalonsa.
****
Mitenhän tää jatkus?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Matador ei uskonut korviaan kun härkä alkoi puhua.
”Kaunis Julia ja Aliciakin katselevat meitä huomenna”, se sanoi.
-”sekä Miguel”
Matadorin kivekset vetäytyivät sisään, hänen peniksensä kutistui ja härkä vain tuijotti nenärengas väristen höyryisien puuskauksien lomassa.
”Miehen on tehtävä se, mikä miehen on tehtävä” Härkä tuhisi ja virnisti.
Matadorin pää osui tiiliseinään ja hän alkoi itkemään.
Kaunis Julia oli hänelle kaikki kaikessa: hyvä suku ja rikkaudet, maine ja kunnia. Matadorin koko elämä alkoi pilkkaamaan nyt häntä,. varsinkin isä, joka pyhässä oikeamielisyyden puuskissaan oli matadorin lapsuudessa ”kurittanut” häntä pimeässä huoneessa ja äiti oli samaan aikaan itkenyt alakerrassa, hohti hänen mielessään kirkkaana ja raivoisana, jumalaisen tuomitsevana pyhimyksenä. Jostain syystä matador ajatteli isäänsä kun hän katseli kauhistuttavaa härkää ja tämän heiluvia kiveksiä, keltaisen esiintymisasun jalkoväliin ilmestyi ruskea läikkä.
Kauempana areenan ...
Öh, käsitin ehkä erheellisesti että olit tarkoittanut että tarinaasi jatketaan. Jos näin ei ollutkaan, pahoittelen tapahtunutta. Tarinasi idea oli mielestäni todella hyvä, toteutus myös.
Emmä muistanutkaan koko juttua. Juujoo... kai mulla oli jokin jatkis mielessä, sillä mä arvelin tämän heebon saavan joidenkin menstruaalit sekaisin, ja oltais saatu vähän vipinää helmoihin.
Mut hei! Annetaan vaan olla. Nou thanks sano Fairbanks.