Osoittaako se minun hyvin halpamaista luonnettani ?
Jos julkiksetkaan eivät pysty pitämään painoaan kunnossa, kuin sitt minä , eläkeläismummeli.
Näin Loirin jp-studiossa!!!
Jos julkiksetkaan eivät pysty pitämään painoaan kunnossa, kuin sitt minä , eläkeläismummeli.
Näin Loirin jp-studiossa!!!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Laihoja lohdutuksesi.
Oletko nähnyt Hantta Krausen (Hannele Slblblitshin) kuvaa viime aikoina? Siinä on lohtua kenelle tahansa. Hän kertoo aikovansa laihduttaa kesän aikana 25 kiloa.
Tässä iässä suurimmalla osalla ihmisistä on ylipainoa. Niin on minullakin. Metabolinen syndrooma pelottaa, vaikkei se olekaan vielä iskenyt. Vaatteiden hankkiminen on yhtä tuskaa, kun ei ole riittävän lihava erikoisliikkeen asiakkaaksi.
Minun olisi välttämättä löydettävä uusi puku tämän viikon aikana, mutta en millään viitsisi nähdä sitä vaivaa. Inhoan jo muutenkin vaateostoksia, ja tämän "uuden" mahani takia se on vielä ikävämpää kuin muuten. Täytyy taas ostaa hirveän kallis Bossin tai muun ulkomaisen firman puku, koska suomalaiset alan yritykset kuvittelevat kaikkien suomalaisten olevan langanlaihoja. Äh.
Eikös miehille ole D-mallisto, joka on vähän vatsakkaammille tarkoitettu? Yönmusta Bossin puku olisi varmasti hyvä sijoitus, kyllä laatuun kannattaa satsata, sitten on pukuhuolista vapaa pitkään. Minulla on suvussa 2. tyypin diabetestä, siksi täytyy yrittää pitää vyötärö 80-senttisenä. Eikös se raja miehillä ole 90 cm? Mahtaako olla kesähäihin meno, kun uutta pukua tarvitaan vai omat juhlat.
Kaikki kokomerkinnät on muutettu. Nykyään ei enää kukaan osaa valita suomalaisia pukuja numeron perusteella. Ne ovat nykyisin jotakin aivan tuntematonta salatiedettä.
"Oletko nähnyt Hantta Krausen (Hannele Slblblitshin) kuvaa viime aikoina?"
Ei ole ekakerta, kun poraa läskejään.
Hantta tuli kuuluisaksi nokkelana, teräväkielisenä huulenheittäjänä uhrit olivat, joko iäkkäitä tai ylipainoisia.
Nuoruus ei ole virhe, se korjaantuu aikanaan ihan vääjäämättä.
Ilkeys, jota hän harjoitti juontajan toimessaan, oli aivan omaa luokkaansa.
"Pilkka sattuu omaan nilkkaan"
-mutta muuten on tuomittavaa se ammatin harjoittaminen: nuorille ihmisille lävistyksiä ja tatuointeja!
Jos olisin päättämässä lainsäädännöstä, tuollainen toiminta kiellettäisiin oitis.
Jon nuorille tulee jokin joukkohurma, tuo on niitä vahingollisimpia. Nuorilla ei vielä ole järkeä. Tai järkeäkin olisi, jos saisi juoksemaan!
Olin pari päivää sitten käymässä itä-suomalaisessa pukkukaupungissa.
Linja-autoasemalla oli 15-17-vuotias tyttö, jonka koko naama oli täynnä lävistyksiä, ja kaikissa renkaissa ja piikeissä oli tumma pallukka. Naama oli kuin marjamätäs, ei edes kasvompiirteitä erottanut sen kaiken rojun alta. - Mitä tapahtuu, jos hän esimerkiksi kaatuu rähmälleen jossakin tilanteessa? Tai joutuu onnettomuuteen? Naamasta ei sitten enää ole kuin riekaleet jäljellä.
Jonain päivänä hänen pitäisi myös saada työpaikka. Kukaan ei ota töihin sen näköistä ihmistä.
En ole kieltämässä lävistyksiä, mutta lävistäjällä pitäisi olla sen verran vastuuntuntoa, että kieltäytyy pilaamasta typerän teini-ikäisen naamaa loppuiäksi sellaisella määrällä lävistyksiä. Kaikista niistä rei'istä jää arpi, ja arpi on näkyvä, jos tulee tulehduksia. - Käsitääkseni suomalaiset tatuoijat eivät tee tatuointeja kasvoihin.
Miksi piittaat?
Eikö oma olotila ole tärkein?
Vai onko kyse vahingonilosta?
Miten se helpottaa?
Ajatteletko toisten aivoilla?
halpamaisuudesta, jos tyytyväisenä toteaa, ettei ole ainut pyöreä.
Kaikkihan me koemme lohtua, kun tapaamme "kohtalotoverimme."
Minunkaan ei ole helppo pysytellä normaalipainossani. Odotan loppukesää, jolloin saa tuoreita juureksia ja marjoja.
Sitten taas laihdutan:)
Sain pari viikkoa sitten punaisen langan käsiini laihduttamisen suhteen.
Olen malttanut pitää dieetin sellaisena kun suunnittelin.
Yrityksiä on ollut vaikka kuinka monta tämänkin kevään aikana.
Neljä kiloa on lähtenyt, varmaan osa on nestettä mutta pääasia että paino on laskusuunnassa.
Ajattelen kun näen ikäisiäni ylipainoisia julkkiksia että samat vaikeudet taitaa kaikilla olla.
ultrassa olin ja selvis että maksa on rasvottunu,siitä se laihdutus alko.
Varma diabetes tulossa 10v sisällä jos jatkan samaan malliin,suvussa on sitä monella.
tarjoustalo opastaa laihtumaan siellä olevat kesämekot kun ei sovi edes normaalipanoselle?
"laihiksen" myöskin pari viikkoa sitten.
Kysymys on tosin vain pienestä kevennyksestä, koska en uskalla sydämen rytmihäiriöiden pelossa pitää kovin rankkaa kuuria. Elimistö kerää varsinkin helleaikaan nestettä ja valmistin koivunlehtiteetä, mikä on tehokas luonnonmukainen nesteenpostaja. Ilmeisesti kaliumin vajausta tuli, koska sain taas pelottavian tuntuisia, tosin ehkä kuitenkin vaarattomia ylimääräisiä sydämen lisälyöntejä. Väliin saa sain sitten odottaa, että missä se syke viipyy. Minun tulee pitää kaliumarvot kohdallaan, mutta verenpaineen kohoamisen takia taas tarvitsisin diureettejakin.
Tästä tulikin nyt sairaskertomus.
Ensimmäisen kerran kuulin, että joku muukin on saanut rytmihäiriöitä koivunlehdistä. Olen käyttänyt koivunlehtipuristeita ja huomannut yhteyden rytmihäiriöihin. Ostin kyllä varalle kotiin Kalium-tabletteja ja ne auttavat. Nyt olen vieroittamassa itseni niistä puristeista.
Lääkärillekin olen kertonut, mutta ei hän ottanut kantaa koko asiaan.
Pidin ensimmäisen viikon liian rankkaa kuuria noin tuhat kaloria päiväsä.
Tuli suonenvetoa käsiin ja jalkoihin.
Minulta lähti myös hirveästi nestettä kun join vihreää teetä.
Olen syönyt mangnesium tabletin päivässä se auttaa vähän.
Epäilen myös että kliumarvot eivät ole ihan kohdallaan, pumppu joskus muljahtelee.
Nyt syön 1400-kaloria päivässä monipuolisesti ja voin paremmin.
kudoksiin saa aikaan pullean olon, vaikka ei olisi syönykään liikaa.
Aikamoinen noidankehä kun verenpaineen kohoamisen takia täytyisi välttää suolaa ja saada nesteet liikkeelle ja ulos elimistöstä.
Sitten jos on rytmihäiriöihin taipumusta, niin niitä saa kaliumvajuuden takia. Eilen tein hyvin miedon koivunlehtiteen, jonka join sokerin ja hunajan kanssa. Sehän on paljaaltaan todella pahan makuista. Voisi kuvitella juovansa saunavastavettä. Juoma oli sen verran mieto, että nyt tuntuu olo paremmalta. Sydän ei ole muljahdellut, vaikka kitkin kasvimaata ja pesin loput matot.
Mitäs siinä?
Itse pääsin edesmenneen äitini kanssa aikuisen väleihin vasta, kun lihoin 30 kg. Kaikki keskustelu siihen asti oli ainoastaan jonkin sorttista ilkeilyä. Nimenomaan vartalostani, vyötäröni oli 65 cm, vaatekoko 38/40 pituus 175 paino 62 kg, rintsut 75 C ja olin niin rumanlaiha.
Kateus on surullista silloin, kun kokee olonsa niin, ettei kellään muullakaan saa olla; mitä ei minulla ole.
Joskus ajatteli käyväni paskalla äidin haudalla.
Armahda itseäsi, katkeruus vielä tappaa sinut, ennenkuin pääset toteuttamaan toiveesi.
Ei hätää, puhun olleessa muodossa. Tiedän äidin elämän säälisin Häntä, jos en tiedostaisi, niin makaa kuin petaa.
Ihminen, joka ei voi antaa mitään toiselle, jää tyhjän päälle Sen pituinen se...
Minua etupäässä huvittaa ihmiset joilla itsetunto rakentuu muiden huonommuuteen, tavalla tai toisella.
äitisi aikaansaama, hän on hoitanut sinut, muuten et eläisi.
(Minunkin äitini aina kehoitteli syömään. He sillä tavalla ilmaisivat huolenpitoaan.)
Monet vihaavat äitiänsä, jos tämä on yrittänyt estää viinan juonnin.
Kun oma itsetunto on heikko, niin sitä yritetään kohentaa muiden kritisoimisella. - Tosin se on varsin kehno tapa. Todellisuudessa itsetunto ei sillä kohene.
Mielestäni paras tapa itsetunnon kohentamiseen on myöntää oma tilansa ja lähteä siitä vahvistamaan itseään.
On paljon arkoja ihmisiä, joilla on vahva itsetunto. - Ja on paljon päämäärätietoisia, rohkeita ihmisiä, joiden itsetunto on heikko. Käsittääkseni juuri heistä sitten kehittyy viheliäisiä riivinrautoja ja mollaajia.
En siltikään ole samaa mieltä, että pitäisi mennä paskantamaan äitinsä haudalle. Se nyt ainakaan ei kerro terveestä itsetunnosta.
Kaiken 'äitiäiti' hymistelyn keskellä.
Kävin kyllä perusilkeän äitini hautajaisissa mutta tippa ei silmäkulmasta irronnut.
Lapsemme kysyivät onko heidän pakko tulla.
Eivät tulleet kun jätimme heidän omaan harkintaansa!
Miksi kaunistelisin asioita?
Minä olin äitini mielestä kaikessa riittämätön, kelvoton ja epäonnistunut.
Samoin, menin naimisiin väärän ihmisen kanssa ja lapsemmekin olivat epäonnistuneita.
Mikään ei koskaan riittänyt eikä kelvannut!
Vielä avioiduttuani yritin olla äidilleni mieliksi mutta pelkkää vittuilua kiitoksena!
Mielenkiintoinen piirre hänessä oli AVOIN KATEUS OMILLE LAPSILLEEN!
AIVAN TOTTA!
Kuitenkin, yleisten arviointiperusteiden mukaan olemme melko 'menestynyt ja tasapainoinen perhe'.
Penskat menestyviä, oloonsa tyytyväisiä, akateemisia ihmisiä.
Meillä pitkään kestänyt, harmoninen parisuhde.
Ulkoisetkin puitteet kunnossa.
Sivullisesta saattaa tuntua karmealta mutta tuntematta sitä myrkkyä tihkuvaa täysperkelettä ei kannattaisi muodostaa mielipidettä!
En ihmettele suhtautumistasi.
Olen kokenut saman.
Meillä on äitini kanssa muodollisen kohteliaat välit, en päästä häntä käsivarrenmittaa lähemmäksi.
Otan osaa, mutta ei tuo niin tavatonta ole. Itselläni oli juuri tuollainen äiti. Kadehti meitä tyttäriä haukkui ja huoritteli, valehteli ja sepitti uskomattomia tarinoita meistä tuttaville ja sukulaisille, jopa meidän omille lapsille. Tätä kesti monessa muodossa vuosikymmenet, kunnes hänet vietiin 80-vuotiaana pakkohoitoon, sekin vasta kun kävi kotiavustajan kimppuun sakset aseena. Kukaan ei ole elämässäni aiheuttanut minulle niin paljon mielipahaa ja vahinkoa kuin oma äiti, näin se vain on. Äiti kuoli viisi vuotta sitten, viime vuodet hoidin hänen käytännön asiat ja hänen kuoltua kaikki hautajais- yms. järjestelyt.
En osannut surra hänen poismenoa, surin sitä äitiä mitä minulla ei koskaan ollut. Nyt olen antanut itselleni anteeksi, että en voinut äitiä rakastaa ja hänelle, että hän oli sellainen kuin oli, hän oli sairas ihminen, luonnevikainen, ei hän varmaan voinut sille mitään. En ole katkera, olen päässyt vihastani yli, olen hyväksynyt elämäni siltä osin ja päästänyt irti. Katkeruus ja viha olisi syönyt minua lopunikäni jos olisin antanut sille valtaa, on hyvä olla näin.
Minulla oli juuri tuollainen anoppi. Poikansa on onneksi toista maata ja avioliitto on kestänyt jo yli 30 v.Olen juuri masennuksen takia hoidossa ja on käyty terapiassa läpi noita äiti-asioita. Oma äitini antoi minulle liian vähän tukea, purki omaa masennustaan ja sain olla liikaa vastuussa pienemmistä sisaruksistani.Omien lasteni kohdalla koetin välttää kaikki kohtaamani vääryydet ja luulen onnistuneeni myös kohtalaisen hyvin. Nyt nuo lapsuuden asiat ja anopin ilkeydet pyrkivät pintaan ja olen todella vakavasti masentunut, ollut sairaalahoidossakin.
suhteita, sillä olen nähnyt niitä, vaikka itse emme ole joutuneetkaan oman äitimme taholta väärin ymmärretyiksi ja kohdelluiksi.
Voin kertoa karmean esimerkin äidistä, joka teki tyttäriensä elämästä lapsuus ja nuoruusvuosina helvetin. Kaikki asianomaiset ovat jo kuolleet, niin että tästä ei koidu harmia kennellekään.
Olin pikkutyttö kun aikuiset puhuivat näistä luonnevikaisen äidin pakkomielteistä.
Tyttäret joutuivat jokaisen tansseissakäynnin jälkee menemään lääkärintarkastukseen, koska seksiasioista ylenmäärin kiinnostunut äiti tahtoi tietää ovatko tyttäret menettäneet neitsyytensä. Kuinka nöyryyttävää sen on pitänyt olla! Sitten tyttäristä nuorin alkoi seurustella ja taas oli lääkärireissu edessä. Tyttö meni itkien vanhimman sisarensa luo, jonka mies sanoi kirjoittavansa hänelle todistuksen ja kirjoittikin "lääkärintodistuksen", että kaikki oli ok. Paperi meni äidille täydestä.
Nuoret menivät pian naimisiin ja hassua oli se kun muija kehui kaikille, että Maija(nimi mutettu)on hänen tyttäristään ainut joka ei "huorannut",vaan meni naimisiin koskemattomana. Tytöistä ei kukaan ollut mitenkään kevytkenkäinen, mutta nuorin oli todellakin ollut "sillä tavalla" poikakaverinsa kanssa, minkä äitinsä kiusaksi kertoikin tälle sitten naimisissa ollessaan.
äitejänne noin rankasti haukutte, muistakaa että oma ei kauas puusta putoa.Kirjoituksistanne sen jo huomaa.
On siinä äiti-paralla ollut hoidettavana inhottava otus.
Se on nyt aikuinen, vanhahko.
Miten k.o. olion hautaa aikanaan hoidetaan?
joudu sitä enää siivoamaan,
neljä vuotta hän sitä teki, kun olit vauva ja lapsi.
Kyllä tunnut raakileelta.
Te 'hymistelijät' ette tiedä miten perkeleellinen naisihminen voi. äitiydestään huolimatta, olla.
Jos lapsen ensimmäisiä muistikuvia on hänen syyllistämisensä onnettoman avioliiton vuoksi.
'Ilman tuota olisin eronnut jo aikaa sitten'!
Miten monta kertaa itkinkään ullakolla kuunnellen vanhempieni tappelua ja minun syyttämistäni ko. kurjuudesta.
Miellyttämisyritykseni olivat turhia sekä lapsena että aikuisena.
Olin hyvän matkaa yli 20:nen ennekuin aloin näkemään asiaa objektiivisemmin ja otin etäisyyttä.
Jos ihminen on pahansuopa, myrkkyä tihkuva, epäoikeudenmukainen ilkimys niin turha kaunistella asiaa.
Äitini oli parka ainoastaan luonnevikansa puolesta.
Tämän olion hautaan saattaminen on hautaustestamentin muodossa suunniteltu.
Ukko tuhkaksi halvassa arkussa. Tuhka männikköön.
Ei mitään hoitoon velvoittavaa monumenttia.
Papeilta pääsy kielletty.
Panhuilumusiikkia ja lähiomaisten peijaiset jonkun ravintolan kabinetissa!
uskaltaa olla rehellinen.
Äitiys ei todellakaan tee pirullisesta naisihmisestä sen kummempaa kun pirullisen äidin.
On ihmisiä jotka pehmenevät äitiden myötä, mutta on myös niitä jotka tekevät lapsen elämästä kamalan.
Äitini oli teeskentelevä, tunteeton ja kateellinen.
Jos emme olisi asuneet isovanhempien kanssa yhdessä kun synnyin tokko olisin jäänyt henkiin, tyttölapsi kun olin, äitini inhosi nimenomaan tyttölapsia.
tavallaan eri aiheesta "vertaistukea" hakemalla ja meitä pulukoita löytyikin, jotka haluaisimme saada painoamme hilattua alas, niin ketju rönsyili, niinkuin yleensäkin, eikä siinä mitään. Haluaisinkin jatkaa vielä pikkuisen tuosta kipeästä äiti tytär suhteesta.
Ihmisellä, jota on kohdeltu väärin ja epäoikeudenmuksisesti, on mielestäni syytä ja oikeus olla katkera. Eri asia on sitten taas helpottaako se ja antaako se balsamia sielun haavoihin. Koska mennyttä ei voi muuttaa, niin tämän päivän tilanteeseen saattaisi olla parantavampi hoitokeino, tunteista piittaamatta vain haluta....tahtoa antaa anteeksi. Sanoa hiljaisessa mielessään, että vaikka vihaan, niin en tahtoisi vihata, tahdon unohtaa ja armahtaa itseäni, enkä kärsiä aiheetonta rangaistusta jonkun toisen rikkomuksista.