.. menetyksestä?
Siinäkö sinkkujen kompastuskivi? Käsi pystyyn, kuka ei uskalla aloittaa suhdetta, vaikka "ainekset" olisivatkin kasassa!
Yksi puolustus tällaiselle: voihan sitä rakastaa etäsuhteenakin ilman ihon kosketusta.
Onko ihmisen iho tässä iässä vain vastenmielinen? :-)
Rakkauden tunne onnellistaa, mutta pettymyksen pelko on voimakas, jos antaa tunteelle vallan!
Miten itse koet nämä asiat? Erittelepä tunteesi!
Siinäkö sinkkujen kompastuskivi? Käsi pystyyn, kuka ei uskalla aloittaa suhdetta, vaikka "ainekset" olisivatkin kasassa!
Yksi puolustus tällaiselle: voihan sitä rakastaa etäsuhteenakin ilman ihon kosketusta.
Onko ihmisen iho tässä iässä vain vastenmielinen? :-)
Rakkauden tunne onnellistaa, mutta pettymyksen pelko on voimakas, jos antaa tunteelle vallan!
Miten itse koet nämä asiat? Erittelepä tunteesi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ainakin olisi rohkeutta rakastaa kunhan rakkauden kohde kävelisi vastaan.
Ei ole seitsemään vuoteen kävellyt. :=(
Ei kai oikea rakkaus katso ikää, eikä vanhattavaa ihoa ym.
Rakkaus vaan tulee, jos on tullakseen.
Etäsuhde ei toimi, se kiduttaa. Tarvitsen ihokosketusta, suukkoja, halauksia, silittelyjä ja haluan niitä myös antta.
.. paljon suukottele enkä halaile. Silloin tällöin rutistus, muttei mitään silittelyjä.
Kun ihminen kokee kovia parisuhteessa. Menettää esimerkiksi lähimmäisensä, niin hän tulee araksi rakkaudelle. Ikään kuin, ei uskalla enää elää, koska mielessä käy ikävät muistot ja pelko uudelleen menettämisestä.
Tässä iässäkin voi näköjään rakastua niin tulisesti, ettei menetyksen jälkeen tahdo selvitä elämään takaisin.
Naisena sanoisin, että sellainen mies, joka saa naisen tuntemaan itsensä haluttavaksi, ihanaksi ja ainutkertaiseksi, on matkalla myös omaan onnellisuuteensa :-)