Buddhalaisuudessa ei ole olemassa kristinuskossa esiintyvää ilmiötä"taivaallista tilauspalvelua".Se tarkoittaa, että voi pyytää jotain jumalalta ja odottaa että se toteutuu. Tämä ajatus on minulle vieras.Buddahlaisuudessa kysytään ihmisen sisäistä voimaa,jonka avulla voi selviytyä.Apua ei voi odottaa saavansa korkeammalta taholta.Eipä sieltä ole mitään apua tullutkaan,ihmisen sisällä on olemassa ratkaisu kaikkeen.Se pitää vain löytää.
Ei taivaallista tilauspalvelua
Buddha heart
131391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Päätit sitten paukutella hekseleitäsi. Odotatko nyt myönteistä hyminää kuulijakunnalta ?
buddhalaiset ole yhtä sisäisesti voimakkaita kuin sinä. Suurin osa ns. mahayana- ja puhtaanmaanbuddhalaisista on siinä hilkulla, että odottaako ne palvelua vai palveleeko ne.
En mä oikein sanoisi että suurin osa.
Chant Nam-Myoho-Renge-Kyo and be happy! :)
Vanhan sanonnan mukaan kyllä joikainen on kapteeni kauniilla säällä - mutta annas olla, kun tulee se rajuilma.
Kun elämä murjoo ja lyö oikein kovaa, niin silloin vain aniharva kestää sen yksin ja löytää itsestään mitään resursseja kestää. Hyvin usein käy niin, että kriisi jättää jälkeensä joko ruumiillisesti ja/tai psyykkisesti vammautuneen ihmispolon vain entistä heikommassa tilassa.
Jokainen ihminen saadaan murtumaan kun ruuvia kiristetään riittävästi. Pohjoisvietnamilaiset saivat jopa buddhalaismunkitkin murtumaan riittävästi kiduttamalla.
Noh. Synkistelyt sikseen. Olen jo kerran kuollut ja elvytetty, joten tiedän suunnilleen, mikä meitä odottaa. Koska _tiedän_ (subjektiivisen empiirisen kokemuksen kautta), että Jumala _on_ olemassa (mahayana siis on tältäosin kategorisesti oikea doktriini) ja koska tiedän, että olen pieni palanen häntä, hänen lapsensa ja hänelle arvokas (Jumala on Rakkaus ja hän tunsi minut välittömästi ja tiesi, kuka olen), tiedän myös että kun peli menee todella kovaksi ja rajuilma iskee, voin luopua täysin egostani ja antaa elämäni Hänen käsiinsä. Jokainen rukous kuullaan ja pyyntöihin kyllä vastataan - joskaan ei aina sillä tavoin, kuin me itse haluaisimme.
Olemme täällä kaikki vapaaehtoisina ja tulimme tänne maan päälle oppimaan. Mitä pitemmälle pääsemme omillamme, sitä enemmän toki opimme, mutta joskus voi tulla eteen tilanne, että on pakko pyytää opettaja apuun. Mutta voimmehan palata tänne murheen alhoon aina takaisin, jos jotain on jäänyt oppimatta.
Egon luopumisesta olen aivan tismalleen samaa mieltä kanssasi.Ja muutenkaan tämän kirjoitukseni tarkoitus ei missään nimessä ole lähteä väittelemään onko Jumalaa vai ei, saatika onko Hän persoonallinen "kosminen pelinjohtaja" vaiko ei.Päin vastoin, jonkun toisen kirjoituksen kohdalla kiitin lämpimästi käyttämääsi nimimerkkiä opettavaisesta ja syvähenkisestä kirjoituksesta. Tekstin funktio on yksinomaan ajatusten vaihto.
Tahtoisin kysyä:mitä tarkoitat Jumalalla? Olen itse alkanut ajatella, että minun kohdallani se tarkoittaa Buddhatilaa joka on meissä kaikissa.Kauniilla säällä on helppo olla tosiaankin kippari,mutta koska elämän joka sekuntti voi tapahtua aivan mitä tahansa, meidän on parasta pitää itsestämme todella hyvää huolta. Eli ei edes hyvällä kelillä hilluta paisuttamassa egoa, vaan harjoitetaan sitä uskontoa minkä kukin kokee oikeaksi, jotta meillä olisi mahdollisimman vahva henkinen panssari aaltojen lyödessä päin näköä.
Mitä tarkoitan Jumalalla? Koin Jumalan valtavana kirkkautena, josta huokui ehdoton, kaikenkattava rakkaus ja myötätunto koko luomakuntaa kohti. Tajusin olevani itsekin pieni pala Häntä ja hänelle arvokas juuri sellaisena kuin olen. Se kirkkaus oli jotain sellaista, jota ei maan päällä voi kuvitella - ehkä tähtien ytimissä voi olla jotain samankaltaista. Silti Häneen katsomisensa ei tehnyt kipeää.
Jumala ei ole mikään pilven päällä istuva harmaapartainen ukko eikä toisaalta mikään salamoita ihmisten niskaan nakkeleva Zeus, vaan ehdoton, kaikenkattava Rakkaus. Tuo vertaus buddhatilaan on äärimmäisen hyvä; Hän on ikäänkuin konkreettinen, valtava buddhatila itsessään. Me olemme täällä maan päällä oppimassa ja kasvamassa ja ennemmin tai myöhemmin kaikki palaamme sinne, mistä olemme lähteneet. Ehkäpä englanninkielinen "The Source of All That Is" on paras luonnehdinta Hänestä. Jos elämä on kuin virta, silloin Hän on kuin alkulähde, josta virta lähtee, ja meri, johon virta laskee.
Riippuu vähän mitä nimitystä käyttää. Olen kokenut samaa kuin sinä, siis siinä mielessä että näin Henkisen Opettajan ylifyysisessä tilassa niinkuin ilmeisesti kristityt näkevät Jumalan. Hän oli tähteäkin kirkkaampi symmetrinen valkoinen valo, mutta silti tunnistin hänet Mestariksi, vaikka ei hänellä ihmishahmoa ollutkaan.
Jotkut nimittävät sellaista Jumalaksi, toisille sellainen on Mestari eli Jumalan palvelija, kolmansille enkeli, neljänsille Buddha. Riippuu hyvin paljon maailmankatsomuksesta eli mitä käsitejärjestelmää käyttää.
Pääasia että meillä on jostain mihin kiinnittää katse, jos tarvitsee ohjausta.
Valoa kohti.
Nimien takana on aina laajemmin selitetty käsite. Tosin joskus nimet vain symboloi jotain tunnetta pelastuksesta ja toivosta.
Joka tapauksessa jos jollekkin jokin ilmiö on buddha ja toiselle Jumala niin käsitys siitä mikä tämä ilmiö on ja mitä "se haluaa" tai voi sekä aikoo tehdä on täysin poikkeava toisistaan joten ei voida sanoa että se on sama asia suhteellisella tasolla vaikka se onkin sama perimmäisellä tasolla.
joskus kun kristitty olin, että jumala rakastaa kaikkia sellasina kun ne on ym. mutta sehän vihaa syntiä. Ja ihmiset on syntisiä. Ja kaikki mitä minä olen on syntiä. Eli se vihaa minua. Tai vihaa sitä syntiä minussa joka on osa minua ja jota en pidä pahana ja josta en halua "päästä eroon", kuten homous. Että mielummin pidän mielenterveyteni, olen kuka olen ja luovun tuollaisesta uskonnosta mikä tuo vaan pahanmielen.
Melko hyvin tiivistetty..
Osuit juuri siihen kohtaan, josta uskonnot saavat alkunsa. Kokemuksellisella tasolla voi olla, että kokemukset ovat identtiset, mutta selitykset erilaisia.
Paljolti riippuu, minkälainen sanavarasto henkilöllä on ja millä sanoilla hän sillä kertaa sattuu kuvaamaan kokemustaan.
Suhteellinen taso on vain vertauskuvallista kerrontaa, kokemuksellinen taso on oleellisempaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000017296003
Kristillisyydessä sanotaan sitä, mikä pitää löytää omasta itsestään Jumalan valtakunnaksi, Kristukseksi, Taivaaksi ym.