Kapailisin saman tilanteen omaavilta vastaukisa pulmaani.Eli elän miehen kanssa, lapsiakin on.Olen tosin tiennyt bi tapuvaisuudestani monta vuotta.Mieheni on tosi ihana ja huumorintajuinen ja hyvä isä, mutta täysin väärä minulle.
Olemme olleet yhdessä pitkään.Enkä nyt sano että kaipaan niin paljon naisseuraa että otan ja menen, vaan välillä kaipaan sellaista viatonta flirttiä, koskemista ja suutelua. en niinikää itse seksiä.Kaipaan henkisesti jotain syvempää.Siis onko muita samassa jamassa olevia, ja tietävätkö miehenne, että olet bi?Asiallisia vastauksia kiitos, ei tämä pääkopan tunnemyrsky niin herkullinen tilanne ole.
Olemme olleet yhdessä pitkään.Enkä nyt sano että kaipaan niin paljon naisseuraa että otan ja menen, vaan välillä kaipaan sellaista viatonta flirttiä, koskemista ja suutelua. en niinikää itse seksiä.Kaipaan henkisesti jotain syvempää.Siis onko muita samassa jamassa olevia, ja tietävätkö miehenne, että olet bi?Asiallisia vastauksia kiitos, ei tämä pääkopan tunnemyrsky niin herkullinen tilanne ole.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei,
olen etsinyt pitkään samoista "ongelmista" kärsivää...
Löytyisikö sinulta s-posti, niin voisimme jutella enemmän?
N79
miehesi myös kaipaa "sellaista viatonta flirttiä,koskemista ja suutelua"?
Olen sitä mieltä,että jos kaipaat naisen kosketusta(ei siis välttämättä seksiä),niin kerro miehellesi!
Muuten,kerrot että miehesi on "täysin väärä" sinulle!silloinhan se on täysin ymmärrettävää,että kaipaat "henkisesti jotain syvempää" joltain muulta!
Sinun "pääkopan tunnemyrsky" on ihan tervettä,itsekkin haikailisin toista ihmistä jos eläisin miehen kanssa,jonka ajattelisin olevan väärä ihminen minulle!Ja että vielä lapsia olet tämän "väärän ihmisen!kanssa tehnyt?
Tee palvelus tälle miehelle,ota ja mene!
Voin kuvitella miten paljon häneen sattuisi,jos hän tietäisi että kutsut häntä tosi ihanaksi mutta vääräksi ihmiseksi!
Ole bi ja haaveile,mutta ole myös rehellinen miehellesi!
Ei kai hän siitä hermostu jos kerrot haaveilevasi naisista,mutta et myöskään häntä pettäisi.Voin kertoa että itsellesikin tulisi parempi olo kun olet miehellesi ja itsellesi rehellinen,ja jos kun tapaat sellaisen naisen joka voi antaa sinulle sitä kosketusta,flirttiä ja suudelmia...sitten ainakin olet ollut rehellinen,ITSELLESI(KIN)!
lapsia, perhettä koko systeemiä?
Itse olen sitä mieltä vahvasti että kaikenlaisten halujen ja tunnemyrskyjen takia ei pidä lähteä perheitä rikkomaan.
Sitä sopii sitten kiikkustuolissa miettiä että oliko se tunnemyrsky silloin vuonna 1 ja 2 todellakin sellainen että lapsesi ovat nyt uusiosysteemin kanssa varttuneita, heidän lapsillaan on uusioisovanhemmat joista se toinen puoli on (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) kiinnostunut enemmän omista lapsenlapsistaan ym.
kokemusta on..
Olet oikeassa, ettei joka myrskyn mukaan pidä lähteä, mutta miltä tuntuu lapsista, jotka elävät kodissa/ympäristössä, jossa voi aistia vanhempien tyytymättömyyden omaan elämäänsä... Eikö tällaisesta teeskentelystä tule lapsille hieman vääristynyt kuva rakkaudesta?! Sitä paitsi, riittääkö vanhemmilla voimia jakaa rakkauttaan lapsilleen, jos he itse ovat onnettomia omassa suhteessaan?
siis lapsia,mies on.
Itse en ainakaan aio kiikkustuolissa istua ja itkeä elämättä jäänyttä elämää!
Tee sinä niin ja kasvata lapsistasi kunnon kansalaisia,ei siis lesboja ja homoja!
Jos lapsillasi on vähänkin homouteen viittavaa taipumusta,nosta etusormi huulille ja sano heille hys hys...
Ei minua haittaa lapseni sateenkaaritaipumukset pätkääkään jos niitä on, olenhan itsekin bi.
Tarkoitan vain, että jos liitossa on vaikeuksia, eikö niitä tulisi yrittää selvittää ensin?
Henk. koht. olen sitä mieltä että perheitä on turha lähteä heti hajottamaan tyyliin joko-tai. Eikö toiselle voisi antaa tilaa toteuttaa omia juttujaan? Tietysti, jos suhteessa on kovin vähän sitä henkistä yhteenkuuluvaisuutta niin eihän se sitten taida juuri onnistua.
Nämä asiat ovat aika heppoisia niin kauan kun ei ole lapsia. Siis ihan oikeesti. Sitten kun niitä on niin sitten vasta sitä on sidoksissa siihen kumppaniin. Halusi ta ei. Eikä sitä ole enää vastuussa vain omasta tai aviopuolison hyvinvoinnista vaan tosiaan paljon enemmästä.
Minulla vaan ei ole kovin paljon hyvää sanottavaa vanhempieni "ratkaisuista" silloin kun olen ollut lapsi. Erosivat juuri noiden tunnemyrskyjen vuoksi, siis ihan heterojuttuja. Elämä oli muuten suht turvattua mutta kun vaan "piti etsiä sitä itseään".
Se vaan heijastuu tämänhetkiseen oloon ja olosuhteisiin - kaikilla osapuolilla. Sanon siksi koska ns. tukiverkot ovat tänäpäivänä yhä enemmän ihmisten itsensä kontolla.
En kälätä sulle sen enempää. Tossa vaiheessahan se kumppani kannattaa nimenomaan harkita tarkkaan että lycka till!
Itse heitän vitsillä joskus että elän "kulississa" koska olen niin kovasti naisiinpäin. Todellisuudessa olen oikein onnellinen ja harrastan naisia samalla kun elän onnellisesti mieheni kanssa. Mikset pidä "kulissejasi" yllä ja samalla deittaile naisia? Niin minäkin teen. Elämä on toudella ihanaa!
Äskeinen vastaus oli tarkoitettu ketjun aloittajalle, ei siis tälle jolle vahingossa vastasin.
...aivan samaa mieltä kanssasi.
Noin minäkin tekisin - ja teen.
Tiedän tunteesi sillä olen itse aika samanlaisessa tilanteessa. Useimmiten olen parisuhteessani todella yksinäinen ja kaipaisin sellaista syvempää henkistä yhteyttä ja uskon etten voi sellaista miehen kanssa saavuttaa, en ainakaan nykyisen mieheni. Meilläkin on pitkä yhteinen historia ja lapsi, rakastan miestäni enkä jättäisi koskaan perhettäni. Mieheni tietää että pidän myös naisista eikä hän sitä pidä pahana asiana. Itselläni ei edes ole minkäänlaista konkreettista kokemusta naisista, paitsi nämä hölmöt tunteeni ja ajatukseni. Kokoajan mulla vaan on sellainen olo että jotakin puuttuu elämästäni, jotakin suurta ja saavuttamatonta. Vaikeita asioita pukea sanoiksi, mutta tiedätpähän nyt ettet ole yksin ajatustesi kanssa.
en siis ole yksin.Välillä tuntuu että järki lähtee päästä.Ja vielä niistä lapsista.Eivät lapsemme ole mitenkään "kärsineitä", sillä meillä on mieheni kanssa hyvä, huumorintajuinen suhde ja molemmat olemme rentoja, lapsiamme kasvatamme yhteisillä säännöillä(aina välillä...:))Mutta kun se joku puuttuu, se kipinä, mikä pitää liikkeessä.
Niin meilläkin on, että emme mieheni kanssa riitele tai mitään sellaista, mutta on vaan niin suuri kaipaus toisenlaisesta suhteesta. Haaveilen rakastumisesta naiseen, siitä kuinka voisi toisen kanssa jakaa kaiken ja saavuttaa toisenlaisen syvemmän yhteyden.Toisaalta pelottaakin ajatus siitä että jos rakastuisi toiseen, kun en kuitenkaan voisi rikkoa perhettämme. Kenellekään en ole näistä ajatuksistani koskaan uskaltanut puhua, enkä edes ystävilleni kertoa olevani bi vaikka tietävätkin minun olevan melko vapaamielinen monissa asioissa. Mieheni on sanonut että voisin harrastaa seksiä naisen kanssa, eikä hän pitäisi sitä pettämisenä. Itse taas tiedän että kyseessä olisi enemmän tunteita joten asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Olen kuitenkin luvannut itselleni että jos se joskus olisi mahdollista niin antaisin itselleni luvan saada kokea edes pienen hetken haavettani. Monimutkaisia asioita kaiken kaikkiaan...elämä on.
Teksti oli kuin suoraan päästäni.Luulen mieheni aavistavan taipumukseni, mutta ei ole ollut sen suurempaa juttua.En ole koskaan niin paljon ajatellut koko juttua, mutta nyt tuntuu kuin olisi sellainen olo että..ahistaa ahistaa..;)Ja s-postiin voi laittaa myös viestiä, jos haluaa.
Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia kuin tuossa loppuketjussa (minun makuuni hivenen tuomiten) väitettiin. Bi-naisella kun voi olla tunteita myös sitä miespoloa kohtaan. Jos ei muuta niin ainakin tottumusta ja kiintymystä... Eikä ole todellakaan mikään heppoinen asia lähteä liitosta, jossa on lapsia.
Itse kyllä rakastuin viimeiseen naiseeni (puhdasverinen lesbo ja painosti kovasti avioeroon), ja ratkaisuni on joko-tai (ei sivusuhde/flirtti), koska kaipaan kokonaisvaltaista ihmissuhdetta. Sivusuhteet vievät energiaa perhe-elämältä ja etäännyttävät entisestään siipasta ja siten vaikeuttavat lasten kasvattamista, joka ainakin minulla ottaa näissä oloissa voimille.
Voimia ja uusia tuulia teille nvm -75 ja Aurinkotuuli ja muut sielunsiskot! Mulle voi myös kirjoitella (aloitin tuossa aiemmin ketjun Avioliitossa ymmällään): [email protected].
Minä olen myös samanlaisessa tilanteessa, paitsi että olen jo ihastunut toiseen naiseen (pelkkä ihastus, ei mitään seurustelua vielä). Meillä miehen kanssa myös lapsi ja suhteemme on ollut tosi "hyvä", ei riitelyä, kaikki sujuu hyvin arjessa. Mutta se kipinä puuttuu ja itsellä kauhea kaipaus ja tarve saada olla naisen kanssa. Mies tietää tästä ja hän ei kyllä meinaa kestää tilannetta. Puhuu harva se päivä erosta. Olisihan se kiva jos voisi etsiä itseään ilman että tarvisi heti erota. Lasten vuoksi ei olisi hyvä erota ihan heti ensimmäisestä vastoinkäymisesta. Eroaisi vasta sitten kun todella löytyy se toinen parisuhde.
En voi kuvitellakaan että nykyinen elämäni miehen ja lapsen kanssa olisi kaikki mitä on odotettavissa tässä elämässä. Haluan tuntea voimakkaita tunteita ja se ei ole mahdollista miehen kanssa.
En tunne ketään vastaavassa tilanteessa joten olisihan se kiva vaihtaa ajatuksia. Tuntuu että oma pää hajoaa näistä tunteista ja ajatuksista kun niitä ei voi jakaa kenekään kanssa.
Ymmärrän sinua Hengenheimolainen. Moni sanoo tai ajattelee, että pitäisi ensin erota ja sitten vasta solmia uusi parisuhde, mutta miksi hajottaa ns. hyvää perhettä ns. tyhjän takia? Mutta juuri tuo tunne, ettei tässä
v o i olla kaikki.
Olen kokenut sekä ennen avioliittoani (useita) että naimisissaolevana suhteen naisen kanssa. Jälkimmäisestä kokemuksesta minulla ei ole, erikoista kyllä, pienintäkään syyllisyyttä - paitsi tätä toista naista kohtaan! Tahtomattani satutin häntä sillä, etten ollut valmis hajottamaan perhettäni. En haluaisi tehdä niin toiste, ja siksi omalla kohdallani ajattelen selkeästi, että minun on selvitettävä ensin oma pääni ja pesäni ennen kuin lähden mihinkään muuhun. Samaan aikaan (vähemmän selkeästi) kaipaan yhä 1,5v jälkeen juuri tätä naista. Haluaisin olla se vahva, joka sanoo hänelle: Tässä olen. (En ole arrogantti, vaan erinäisistä syistä oletan hänen olleen vielä viime maaliskuussa vapaa ja jollain tavoin minua kohtaan tunteva; nyt en tiedä.)
Mitä varmempi olen, että lähden liitostani, sitä epävarmemmaksi tulen. Pelottaa.
([email protected])
onko muilla ongelmia s-postin kanssa, ei toimi mulla millään!!??
t. sama Skruttet
laitoin galleriaan uuden osoitteen johon voi yrittää kirjoitella mikäli tekniikka pelaa...Kaipaan Tavallista jutustelua,joskus myös syvällistä maailmanmenon pohtimista.Huumoria unohtamatta:)