maksaminen...

Niin ja perinteen mukaan kihlasormuksen pitäs maksaa miehen kuukauden palkan verran :S Mutt ei ehkä päde nykyään :)

hmm... kirjoitti:

Niin ja perinteen mukaan kihlasormuksen pitäs maksaa miehen kuukauden palkan verran :S Mutt ei ehkä päde nykyään :)

sormukset toisillemme. Minä hänen ja hän minun. Vihkisormus on sitten toinen juttu, sulho varmaan yleisimmin maksaa sen.

kihla- kirjoitti:

sormukset toisillemme. Minä hänen ja hän minun. Vihkisormus on sitten toinen juttu, sulho varmaan yleisimmin maksaa sen.

Onko kovinkaan monella naimisiin tai kihloihin menevälle niin erilliset rahat kumppaninsa kanssa, että voidaan puhua toisen maksamasta..? Eiköhän ne ole yhteisiä rahoja suurimmalla osalla ja vaikka onkin omat tilit niin tuntuuhan se talouden rahatilanteessa tuo sormusten hankinta. Eli vaikka mies maksaisi niin jostain yhdessä tingitään, vai olenko aivan hakoteillä?

ymph kirjoitti:

Onko kovinkaan monella naimisiin tai kihloihin menevälle niin erilliset rahat kumppaninsa kanssa, että voidaan puhua toisen maksamasta..? Eiköhän ne ole yhteisiä rahoja suurimmalla osalla ja vaikka onkin omat tilit niin tuntuuhan se talouden rahatilanteessa tuo sormusten hankinta. Eli vaikka mies maksaisi niin jostain yhdessä tingitään, vai olenko aivan hakoteillä?

olleet naimisissa 36 vuotta ja vieläkin rahat ovat henk. koht.

Meillä taas on ollut yhteisiä siitä lähtien, kun postit tuli samaa laatikkoon ja ehkä vähän sitä ennenkin.

Sormukset taidettiin ostaa yhteisillä rahoilla.
Aluksi kyllä vitsailimme, että maksaisimme toistemme sormukset. Sillä periaatteell typy joutuisi melkein aina maksamaan enemmän, jos kyseessä on suht samanlaiset rinkulat.

ymph kirjoitti:

Onko kovinkaan monella naimisiin tai kihloihin menevälle niin erilliset rahat kumppaninsa kanssa, että voidaan puhua toisen maksamasta..? Eiköhän ne ole yhteisiä rahoja suurimmalla osalla ja vaikka onkin omat tilit niin tuntuuhan se talouden rahatilanteessa tuo sormusten hankinta. Eli vaikka mies maksaisi niin jostain yhdessä tingitään, vai olenko aivan hakoteillä?

että itseään kunnioittava nainen luopuisi itsenäisyydestään - ja omasta taloudenpidostaan, vaikka miehelään meneekin?

Usein myös perheissä, joissa toisella on liiketoimintaa, on syytäkin pitää talousasiat yrittäjän ja puolison kesken erillään.

Myös avioehdon laatiminen on fiksua, ei vain avioeron vaan myös ennenaikaisen kuoleman varalta, jolloin oman esim. perintönä saadun omaisuudeen suhteen voi tehdä valintoja. Kuka sitä koskaan tietää minä päivänä mitä sattuu - eikä se ole pessimismiä tai pirujen seinille maalaamista vaan realismia ja tervettä harkintaa.