Tuolla äidit&isät, uusperhe-palstalla keskustellaan äitipuolten ongelmista miehensä lasten kanssa.
Kertokaapa sen kokeneet minkälaisia kokemuksia teillä on uusperheen arjesta?
Entä äiti- ja isäpuolet ja miten te itse reagoitte heihin?
Vaikka lapset ovatkin lapsia, osaavat hekin ihan tietoisesti olla erittäin ilkeitä. Toivovat ehkä äidin ja isän yhteenpaluuta ja siihen tähtää uusien kumppaneiden ikävä kohtelu.
Olisi mukava kuulla ihan rehellisiä ja aitoja kokemuksia.
Kun tässä itse pyristelee uusperheen oven välissä, niin tietäisi edes vähän, miten toimia.
En nimittäin tule toimeen poikapuoleni (15 v. )kanssa kovin hyvin ja hän selvästi haluaisi palata aikaan, jossa elivät isän kanssa kahden tai ehkä mieluummin ottaisi äitinsä takaisin kotiin.
Äidin takaisin tulo ei ole mahdollista, mutta tuo kaksin elo ehkä piankin tätä menoa.
Kertokaapa sen kokeneet minkälaisia kokemuksia teillä on uusperheen arjesta?
Entä äiti- ja isäpuolet ja miten te itse reagoitte heihin?
Vaikka lapset ovatkin lapsia, osaavat hekin ihan tietoisesti olla erittäin ilkeitä. Toivovat ehkä äidin ja isän yhteenpaluuta ja siihen tähtää uusien kumppaneiden ikävä kohtelu.
Olisi mukava kuulla ihan rehellisiä ja aitoja kokemuksia.
Kun tässä itse pyristelee uusperheen oven välissä, niin tietäisi edes vähän, miten toimia.
En nimittäin tule toimeen poikapuoleni (15 v. )kanssa kovin hyvin ja hän selvästi haluaisi palata aikaan, jossa elivät isän kanssa kahden tai ehkä mieluummin ottaisi äitinsä takaisin kotiin.
Äidin takaisin tulo ei ole mahdollista, mutta tuo kaksin elo ehkä piankin tätä menoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäs änkeette oikean perheen väliin?
Pysykää omissanne.
Lapsena äidin ja isän riidellessä toivoin heidän olevan jonkin aikaa eri kattojen alla, mut en MISSÄÄN TAPAUKSESSA jonkun uuden törsöttimen kanssa. Jos he olisivat sen tehneet, missä lienen nyt ... ?
Vanhemmat on pöllöjä, kun eivät osaa ratkaista ongelmiaan tai sitten ryntäävät avioon pää kolmantena jalkana aivot rusinana ja himot korkealla.
Kaikenlaisia ...yäääkhrkäääk !!!
Ja vielä joudumme kärsimään niiden hulttanoiden takia.
palautteesta, arvokas näkökulma.
Olet varmasti ihan oikeassa, että liian helposti luovutetaan. Pitäisi olla joku paikka mihin vois mennä ottamaan vähän etäisyyttä, jos liitto rassaa.
Aina ei ne uudet mene mihinkään väliin, liitot purkautuu ilman kolmattakin osapuolta. Mutta perheen lapsen kannalta kait ihan sama.
Taustatietoja: Mulla on äitipuoli. Sillä ja isällä on kaks yhteistä lasta. Mä asuin 8-vuotiaaksi äidilläni eri paikkakunnalla, isällä kävin noin yhtenä viikonloppuna kuussa. Nyt oon asunu isäni tämän perheen kanssa toiset (noin) 8v.
Luulin vielä puoli vuotta sitten sopeutuneeni tänne. Kuitenkin, kun asiaa sitten aloin miettiä, tajusin, etten ikinä olekaan. Äitipuoleni ja minun välit ovat huononpuoleiset. Aina olen yrittänyt tehdä asiat äitipuoleni mielestä parhaalla tavalla, mutta aina epäonnistunut...
Äitipuoleni lyö minua välillä. Tosin nyt ei ole pitkään aikaan. Onneksi.
Kun katson isääni, äitipuoltani ja pikkusiskopuoliani, tunnen itseni ulkopuoliseksi. Olen kyllä yrittänyt sopeutua joukkoon.
Ikinä en ole toivonut vanhempieni yhteenpaluuta. Luultavasti johtuu siitä, että vanhempani erosivat, kun olin vielä aivan pieni. Olen vain yrittänyt sopeutua tilanteeseen. Onhan se tietysti niin, että äiti- tai isäpuoli on aina eri ihminen, hänellä ei ole samanlaista suhdettasinuun kuin äidilläsi. Äidiltä kuuluu saada äidinrakkautta (jos mahdollista), äitipuolesi voi olla sinulle kaveri/tuki tjsp.
Tässäpä hirveästi selitystä. Toivottavasti saa selvää, vaikka vaikuttaa hieman rönsyilevältä...
Ei ollut yhtään epäselvää, vaan kypsän ihmisen tekstiä. Olet paljon miettinyt asioita. Varmaan johtuu siitä, että olet jo aikuisuuden kynnyksellä.
Tuntuuko sinusta, että suhtaudut äitipuoleen erilailla kuin omaan äitiisi? Siedätkö enemmän äitisi haukkumisia ja vaatimuksia?
Miksi muutit isäsi luo?
Sopeutuminen on sangen kinkkinen juttu, onko se alistumista silloin, jos tunteet haraa vastaan? En tiedä, onko se edes mahdollista pelkällä tahdon voimalla.
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Olet vaan oma ihana itsesi, mutta tietysti muita asuinkumppaneita kunnioittaen.
Vanhempani erosivat minun ollessani hyvin pieni ja muistoja tuosta "onnellisesta" perheestä ei paljoakaan ole. Isäni muutti eron jälkeen Saksaan, joten minulla on saksalainen äitipuoli ja Suomessa asun yhdessä äidin ja issäpuoleni kanssa.
Kaikkiin äitipuoliin, jotka minulla on ehtinyt olla, minulla on ollut todella loistavat välit ja olen pitänyt heistä valtavasti. Välillä tosin tuntui ikävältä, kun isä tuli uuden tyttöystävänsä kanssa Suomeen ja kaikki hänen aikansa meni tyttöystävien kanssa keskusteluun. Erityisen ikävän tilanteesta teki se, että itse en pystynyt ymmärtämään sanaakaan näistä keskusteluista. Oli ulkopuolinen olo ja Saksassa ollessa taas tuntui pahalta nähdä, miten isä auttoi lapsipuoliaan läksyissä ym. arjen askareissa. Hankalaksi en kuitenkaan koskaan ryhtynyt ja aina on hyvin toimeen tultu. Olen vieläkin yhteydessä isäni edellisiin ja myös nykyiseen tyttöystävään.
Äidin kanssa oli sitten hankalampaa, koska tässä tapauksessa tämä vieras mies muuttikin meidän kotiimme. Totuttelu vei aikansa ja tuli myös kiukuteltua, niin äidille kuin isäpuolellekin. Tuntui oudolta, että joku tuli rikkomaan täysin toimivan systeemin ja vei äidin aikaa,mikä oli sitten minulta ja veljeltäni pois. Ajattelin kuitenkin asian silloin niin, että ei minulla ole oikeutta puuttua äidin elämään ja jos tämä mies kerran teki hänestä onnellisen, niin vähintä mitä voin tehdä on ainakin yrittää tulla hänen kanssaan toimeen.
Isäpuoleni ei ole koskaan yrittänyt komentaa tai ottaa isäni paikkaa, vaan on antanut minun vanhempieni hoitaa kasvatuksen ja vuosien myötä hänestä on tullut ihan mukava kaveri. Heikkoja hetkiä tosin välillä hänen puoleltaan, jolloin hän ei voi meitä sietää, mutta niistä selvitään kyllä. Eikä tässä nyt kotonakaan enää montaa kuukautta asuta, joten kaiken kestää. :)
Tilanne meillä toimii hyvin ja kaikkien lapset tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ilmassa ole mitään katkeruutta. Kaikki ovat jo hyväksyneet sen, että omat vanhemmat eivät ikinä palaa yhteen, mutta näin on hyvä. Paremmin ei olisi voinut käydä.
Toivottavasti sait tästä nyt edes jotain irti. Tsemppiä sinulle ja koita jaksaa. Kyllä se poju siitä rauhoittuu ajan myötä.
Hei! Mä tulen hyvin toimeen mun äidin uuden miehen kans, mutta sit on isä, isällä on ollut vaikka kuin paljon vaimoehdokkaita, mutta kenestäkään en ole löytänyt sellaista "sopivaa" äitipuolta. Rehellisestisanottuna en edes "halua" isälle uutta vaimoa; tai siis haluan, mutta en tiedä mikä minussa on, vihaan vaan kaikkia...
Jospa sinulla on sama maku isäsi kanssa, kun niitä naisia on ollut paljon eikä yhtään pysyvää?
Mikä niissä on sinun mielestäsi vikana? Vai onko antipatia molemminpuoleista, eivätkö nekään oikein pidä sinusta? Mustasukkaisuutta, isin oma tyttö vastaan rakastettu?
Emmä oikeen tiiä, ehkä se on vaan niin että minä todellakin olen "isin oma tyttö"... Ja ehkä meillä on sama makukin. Loppujenlopuksi ne naiset kyllä ovatkin vihanneet minua, mutta minkäs sille teet kun olen vain minä...
mun isällä on aivan ihana uusi vaimo. ja nytten on kaksosetkin tulossa. olen onnellinen siitä että tulen toimeen sen naisen kanssa, ekana kun näin sen niin olin ihan kauhuissani, mutta nyt on tasottunut he ovat olleet jo 7 vuotta yhessä, ja olen todella onnellinen. isän vaimon kanssa voi jakaa kaiken, ehkä hänelle onkin helppo kertoo asioita kuin omalle äidille, koska isän vaimo on 31- vuotta, ja oma äiti 44 vuotta ja isäni myös 44-vuotta. ehken ikä merkaa. minä ja isän vaimo ollaan paljon samaa mieltä asioista! ja olen todella kiitollinen!
moi mulla ei mee yhtä hyvin koska en tuu toimee äitipuoleni kanssa paitsi välillä ja äitipuoleni syyttää mua lähes joka asiasta että ei hyvin mee ja isäni ja äitipuoleni riitelevät myös hyvin usein joka ei ole kivaa ja minä olen äitipuoleni mielestä aina riidan syy mutta jälkeenpäin hän onkin sitä mieltä että en ollut syy pää asiaan en oikeen tiedä mitä tehdä no kai mä tästä jotenkin selviän :):):)