Jos yli 65-vuotiaat on noin lapsellisia kuin tämän palstan kirjoittajat, niin ovatpa tulleet lapsiksi jälleen. Pyytäisin kertomaan asiallisesti miltä teistä tuntuu lähestyä 70-kiävuotta. Onko terveyttä vielä ja elämäniloa? Vai onko yksinäisyyttä ja turvattomuutta? Onko kuuntelijaa silloin kun haluaisi keskustella? Mitä ajattelet iankaikkisesta elämästä j.n.e
Asiallisempaa keskustelua
Aikuisten palsta
10463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että jos ei lakkaamatta veisaa virsiä ja mieti lopun aikaa taivasosuuttaan, on kelvoton palstalle.
Nikkisi on muuten hieman lapsellinen.
Ei tämän keskustelun laadusta voi paljoakaan tehdä johtopäätöksiä yli 65-vuotiaiden henkisestä tasosta.
Ensinnäkin kirjoittajina on muitakin kuin yli 65-vuotiaita. He kirjoittavat aiheista, jotka ovat kaukaisia 65 :lle.
Kirjoittajina on myös joukko eri-ikäisiä enemmän tai vähemmän höpsähtäneitä, joille tämä palsta tarjoaa yksinkertaisen purkautumismahdollisuuden ja jotka varmuuden vuoksi kirjoittelevat usein eri nimimerkeillä.
Tänne kirjoittavien joukko edustaa todellakin vain osaa yli 65-vuotiaista tai ei ollenkaan tuota ikäluokkaa.
Oikeassa olet.
Olen viisikymppinen ja käyn läpi kaikkien ikäryhmien kiinnostavat puheenaiheet ja vastailen mihin milloinkin mieleni tekevi.
Kaikista ikäryhmistä muuten löytyy lapsellisia ja aikuistuneita! Minä olen vielä vähän kumpaakin.
ei jaksa tosikkona elää . Kyllä se höpsöttäminenkin kuuluu kaiken ikäisille.
Elämä onpaljon hauskempaa kun jaksaa hymyillä ja nauttia elämästä ja mukavasta seurasta.
Älä siis narise ollenkaan ja moiti toisia jos ottavat välillä kevyesti.
Tässä elämässä kun on ollut niin paljon kaikenlaista on ikävää ja on mukavaa ja kaikkea siltäväliltä .
Ei pidä aina olla naama kurtussa ja vakavana ja suupielet alaspäin .
Hymyilevin iloisin mielin edelleen ja huomiseen
Jep, ilman muuta, näistä pitää keskustella, unohdit vielä listalta onko hautapaikka jo varattu ja käytkö seuroissa :D
Mistä on saanut alkunsa käsitys, että 60 täyttänyt hyvästelee elämänsä? Iankaikkisesta elämästä voi loistavasti keskustella uskontopalstoilla, vaikkei tietysti kiellettyä täälläkään.
Mitä näihin lukuisiin "pelle"-viesteihin tulee, ne eivät suinkaan ole 65 tuotantoa vaan pikkupoikien nk. huvittelua.
tällä palstalla taitaa olla harvinaisen laaja, sanoisimpa jostain nelikymppisestä lähemmäs kahdeksaankymppiin. Sanoisinkin, että vielä 65v on "nuori" ja jaksaa pohtia murheellisiakin asioita, mutta kun tulee tänne lähemmäs kahdeksaakymppiä ei enää välitä ikävistä asioista ollenkaan. Mitä niitä pohtimaan. Parempi olla vähän höppänä ja jutella vain iloisista asioista.
Kyllä se hautapaikkakin on tiedossa, mutta mikä kiire sinne on. Eletään ja nautitaan jokaisesta päivästä. Näin se on otettava.
Niin, eikös ole niin, että eniten pohditaan syntyjä syviä, elämän ja kuoleman kysymyksiä, kaiken tarkoitusta tuossa murrosiässä. Jos nuoruudesta selviää hengissä pohdiskelut jäävät, ellei jokin erityinen asia tai tapahtuma saata filosofiseksi.
..niin mitä on rakkaus? Onko se täydellistä huolenpitoa aviopuolisosta, jota et koskaan oppinut tuntemaan 23.nsta ikävudesta alkaen?
Näin ei voi sanoa, sillä kaikenlaisen, toisen ottaminen huomioon jopa 40 vuoden jälkeenkin, vihkimisestä 60 luvulla ja lasten kasvattaminen pekästään yksin. Ei meillä ollut yhtään lastentarhaa jonne olisimme vieneet lapsemme. Ne olivat tarkoitettu lähinnä yksinhuoltajien ja avioerojen jälkeensä jättämille lapsille.
Kysyessämme lapsillemme hoitopaikkaa, ( olimme ansiotyössä ) molemmat, saimme raikuvat naurut päin kasvojamme siitä että julkesimme tulla täyttämään Helsingin muutenkin kansoitettuja lastenhoitopaikkoja!
Tästä johtuen ns. 60 lukulaisten, jomman kumman olikin irtisanouduttava työpaikastaan, pelkästää lastenhoidon takia.
Ei ollut sitä sosiaalitanttaa joka määritteli kulloisenkin lapsen tilanteen ja ottamatta huomioon varallisuudesta maksetavan omaisuus/tuloveron, joten sanoimmekin hyvästit Helsingille. Eivät hoitaneet lapsiamme ollenkaan! Toista on nykyajan lapsilla, sillä hoitopaikatta jäämättömäksi tulleella lapsella on kunnan puolesta järjestettävä, niin kunnallinen kuin yksityinen päivähoitopaikka.
Mitenköhän selvisivätkään ne naiset 30- luvulla, jolloin saattoi huoneen parin asunnoissa elellä vuokralla jopa 8 henkeäkin?
Katkerat ovatkin muistot pääkaupungistamme, silloisen lastenhoidon takapajulasta!
Tälle palstalle kirjoittelee varsin monen ikäluokan ja enemmän kuin yhden sukupolven edustajia, mukana lienee yli kahdeksankymppisiäkin.
Lieneeköhän ollut viime vuoden lopulla, kun tänne ilmestyi 55 -palsta. Keskustelu oli siellä aluksi hyvin asiallista ja rakentavaa, mutta sitten alkoi innostus kadota ja mukana alkoi olla muita ilmiöitä.
Monet 30-40-vuotiaat miehet etsivät sieltä innokkaasti naisseuraa, voisihan tietysti sanoa, että se merkitsi tuon ikäluokan naisen arvostamistakin, mutta ehkei sekään loppujen lopuksi asiaan kuulunut.
Olin itse ikäni puolesta kyseisessä ryhmässä, mutta siirryin tänne, samoin kuin nimimerkeistä päätellen eräät muutkin. Täällä on viehättänyt leppoisa keskustelun sävy.
Ainahan asiaan kuulumatontakin on, mutta usein se sivuutetaan vähin äänin. Nuoremmista naisseuran hakijoistakaan ei ole tulvaa.
Jatketaan. Jätetään vähemmälle huomiolle, mikä ei kuulu asiaan. Ehkei kiinnitetä siihen ollenkaan huomiota.
Luulen että monien nuorempienkin mielestä on kiintoisaa lukea elämää kokeneiden ihmisten näkemyksiä, sellaisten, jotka ovat eläneet jo sotien ajan ja tehneet elämäntyönsä niitä seuranneina vuosikymmeninä.
Ne varmaan herättävät nuoremmissakin uusia ajatuksia.
mukavaa asiallista kirjotit,niinhä näkkyy et ihmiset on alkanu jättää vastaamatta kirjotuksiin mist ei piä. miekin oon sitä mieltä ,et se on parempi tapa, ko alkaa kinastellee,sillohan se jatkuu vaik miten.sithän on toisii jotka tykkää kinata ,mut ussein ei ennää 65vuotiaat.
meil on alkanu tulee malttia, eikä toisen poikki sana paa ennää verta niin kovin kiehumaan. mut myö nuorenpana ois saatettu olla vaik mite kovii kinastelijoita,eihä sillo osattu hillitä ittee jos löyty vaan sanat,niin siin mieles mie ymmärrän kyllä nuorenpii,ko oon itekin ollu semmonen.
vai mitä muori,myö ollaa muorin kans tääl vanhemmat ilmottautuneet,mie täytän tammikuussa 77 vuotta,muori kehhuu olevansa vanhempi,vaik on puhheissaa nuoremman tuntunen.sit on tuo lännen mies lokari, hää on vissii samois lukemis muistaakseni.
mie tänne tulles vähensin ikkääni,pistin vähän nuorenmaksi ,aattelin ettei kuukkaa viitti jutella niin vanhan ko, 80käyvän kans.oli alemuuskomleksia,mut ko muori ei oo häppeilyt ikkäänsä ja muutenki oon pääsy tänne sissää,niin nyt voip sit olla totuudessa.kumma ko ain on pitänyt temppuilla tuon iän kans, nuorna piti panna lissää ikkää ja nyt vanhempana vähentää,voi voi tätä naisen elämää;)
se on mukavaa ko nuoremmatkii käyp tääl vilkasemas ja sanomas mielipitteitä,ne on mielenkiintoista luettavvaa.en tiiä, mut minust tuntuu et tämän päivän ihmiset ,jotka elää viel työiäs, on paljo viisaampii, ko monet minun aikaa.lapset tietää niin hurjan paljon asioista maailman,ja tuntuu iha ko hyö puhusivat aikuisten suulla.et tämän päivän ihmisestä ois vaik mihin,pitäs vaan tehhä heille enenmän tilaisuuksii.
oon huomannu et mie voisin ihan hyvin kyssyy 7 vuotiaalta yleistietoa koskevan kysymyksen, mitä en itte tietäs ,niin sielt vois saaha vastauksen.
eihä myö tääl joka päivä kirjoteta,sitä yrittää tehhä muutakin ettei tuu verenkiertohäiriötä,katoppas sitäkin pittää ajatella nykyää.liikuntaa piittää tehhä joka päivä.
mie käyn kyllä jokatoinen päivä ainakin lukemas jos en kirjota.
sitte ko tuntuu et tahtoo vähä puhhuu ja sannoo mieteitää niin sillo tullee kirjoteltuu ja vastattuu jos joku aihe tuntuu semmoselle.
niinko tännää sunnuntaina olis juttu tuulella.
se on kumma että sunnuntai on iha erilainen ko muut viikonpäivät,tunteja on samanverran päivässä,kaupatkii on auki, ja muutekin kaik samanlaista,
muttei sittenkää päivässä on ihan eri tuntu,jottain mitä ei ossaa sanoa ja mistä se tullee.
se siin on etten tee mittää töitä sunnuntaina mie herkuttelen,se on minun makea päivä, pakko oli laittaa semmonen päivä ,ko muute mie söisin karamellejä ja makeaa jokapäivä.
ostin semmosia pehmeitä vaahtosydämmiä mitkä on minun herkkua, oikeen ison pussin joku aika sitten,ja mutustelin koko pussin yhtä perrää.
sitte vietin illan vessassa oksentamassa.tuli siin mieleen,et nyt sain sitte lisäaineita liikaa ja sokeria.jote laitoin sunnuntai päivän herkutteluun.
tästä taitaa tulla taas liian pitkä juttu vaik puhuttavaa olis.
kirjotellaa vaan kaiken ikäset,vaik pääasiallisesti tämä on varattu 65 ,ja hyvä ko on, koska mie ainakin olisin huono mänemään nuorempien palstoille höpisemmään juttujani.
sie mukava pena oot ollu tääl pitempää jo, tosi kiva kun juttelet meiän vanhempienkin kanssa.
rauhallista sunnuntaita kaikille.