mä olen kirjottanu sellast ns. kirjaa. tai se on oikeestaa sellanen, et siin on muutaman sivun pitusii tarinoita ja kaikki on kytköksissä toisiinsa teemansa kautta; Suru. Koko kirjan nimi on Suru tai Tunteet, en ole vielä päättänyt. olen kirjoittanut kaikki kertomukset omien kokemuksieni pohjalta. mukana esim. Kun ystävä pettää, Hyvästi Laura..... Kirjassa on 7 kertomusta. ajattelin kysyä, että lähetänkö, tai kannattaako edes lähettää, koko kirjan kustantajalle, vai jonkun tiivistelmän? Tuskin sitä julkaistaan, mutta tämä nyt on minun tapani käsitellä surua....
voiko tällaisen lähettää....
tyttö
2443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.
Kirjoita ihmeessä. Hyvä. Kun sinulla on satakunta sivua, voit ajatella kustantajaa. Konkarina tiedän, että Suru tai Tunteet ei mene nimenä läpi - konkretisoi se, esim. Itkevä kivi, Kun siili suree, Suru asuu kainalossa, Nimeni on Suru...Surusta tulee mieleen John Irvingin kirja Kaikki isäni hotellit, siinä oli Suru-niminen piereskelevä koira. Suosittelen.
Juttuja voi lähettää Maakuntakirjailijoiden tai Nuoren Voiman Liiton (Hki) arvostelupalveluun. Voisit myös hakea kirjastosta Alleniukseen ym. laatiman teoksen Sanajonot paperille, kustantaja Kirja-Kiehinen. Paljon muitakin oppaita on, tutki kirjastoluokitusta, oppaat ovat lähellä kirjallisuuden tutkimusta, en muista numeroa. Kirjastonhoitaja tietää.
Voit myös hankkia lähipiiristäsi sopivan ateljeekriitikon, joka arvioi. Kirjailija Pirjo Hassisella se on oma mies, nyt PH on Finlandia-ehdokkaana. Kritiikit ovat auttaneet minua pääsemään joistakin tyyppivirheistäni ja antaneet malttia pohtia - vrt. esim. rytmiä: menen pois/minä menen pois. Lue tekstiäsi ääneen!
Yksi kanava eteenpäin ovat novellikilpailut. Itse olen menestynyt niissä. Monet lehdet ja seurat järjestävät. Huomasin eilen WSOY:n sivuilla, että heillä on skaba, jossa etsitään kirjaa varhaisnuorille. Seuraa sivustoja. Gummeruksen vakiintuneessa novelliskabassa on jättö heinäkuun lopussa.
Tsemppiä ja innoitusta!
t. Exlibris
Lue tältä palstalta tutkielmani "Almer ja Huuru". Siinä yhdistyy hieman postmodernissa kontekstissa arkitodellisuuden hämärtymisen kautta koettu suru ja ilo. Tulkinnan välineenä olen käyttänyt eläintä sen naiivin, muttei liian eksistentialistisen luonteen vuoksi. Samaa on käyttänyt mm. Arto Paasilinna kirjassaan Jäniksen vuosi, tosin tyylilajinaan hänellä oli realistisempi humoreski. Neuvoni onkin, että kirjoitat seitsemän surullista ja yhden iloisen tarinan. Näin mustan keskeltä paistava valopilkku suorastaan polttaa lukijan henkistä verkkokalvoa. Suru saa kaltaisensa mittasuhteet kun sitä verrataan iloon, joka kuitenkin jää juuri niin vähäiseksi, kuin ilmeisesti olet tarkoittanutkin.