Tyttö laiturilla

TYTTÖ LAITURILLA


Koivulan perheen vanhemmat olivat ostaneet kesämökin saaresta. He eivät olleet käyneet katsomassa sitä mutta kuvat olivat olleet kauniit, vaalean sininen isohko mökki kauniilla pihalla. Mökki oli valmiiksi sisustettukin ja siitähän perheen äiti tykkäsi hän nimittäin inhosi sisustamista.


Koivulat olivat jo tulossa veneellä saareen kun poika ilmaisi taas mielipiteensä kesäloman vietosta sillä hän olisi mielummin jäänyt Helsinkiin kun lähtenyt jonnekin saareen keskelle ei mitään seuranaan pelkästään vanhemmat. Pojan äiti oli ilmaissut asian omalla tavallaan niin kuin aina ennenkin, ”Voi Sauli kulta en minä uskalla jättää sinua kolmeksi viikoksi isoon kaupunkiin.” Vaikka Sauli oli jo viisitoista, hänen äitinsä piti häntä vieläkin jonakin kymmenen vuotiaana ja siitähän Sauli pitikin niin paljon, vaikka hän oli huomauttanut asiasta hänelle monta kertaa äiti ei silti voinut uskoa sitä sillä hänelle hänen oma pieni Saulinsa oli ja pysyi hänen silmissään kymmenen vuotiaana. Saulin isä kyllä tiesi että hänen pojallaan riitti hyvää ulkonäköä vaikka muille jakaa, sillä Saulilla oli pituutta melkein sataseitsemänkymmentä ja hän oli hyvä urheilija.


Kun Koivulat saapuivat saareen Saulin äiti ja isä ihailivat ensin pihaa mutta sitten siirtyivät sisälle ihailemaan kaksikerroksista melkein omakotitalon kokoista mökkiä.
Saulikin onnistui raahautumaan sisälle ja siellä hänen äitinsä oli jo laittamassa petiä Saulin tulevaan huoneeseen. ”Mutsi kyl mä pärjään ihan ittekki!” Sauli töksäytti ja käski äitiään etsimään jotain muuta tehtävää jostain muualta kuin hänen huoneestaan. ” Ja äiti laita se ovi kii perässäs!” Heti kun Saulin äiti oli lähtenyt Sauli lysähti sängylle ja rupesi tutkailemaan huonettaan, se oli värimaailmaltaan luonnonvalkoinen ja huone oli sisustettu puunvärisillä kalusteilla joihin kuului työpöytä, tuoli, vaatekaappi, yöpöytä, hyllykkö ja sänky. Sauli upposi ajatuksiinsa ja muisti äitinsä sanoneen että saarella asui kesällä myös muita perheitä. Hän ajatteli kouluaan jossa hän oli suosittu ja oli hänelle ollut siellä varmasti paljon tyttöjä jotka olisivat halunneet seurustella hänen kansaan, mutta Saulista Hesan tytöt olivat liian tällättyjä ja tekopyhiä hänen makuunsa.


Seuraavana päivänä Sauli päätti lähteä rannalle uimaan juuri kun hän oli saanut mustat uimasortsit päälleen ja oli juuri lähdössä ovesta pihalle kun äiti huusi hänen peräänsä, ”Meillä on yhteinen ranta tuon oikean puoleisen naapurimme kanssa mutta he ovat poissa tämän viikon.” Sauli ei jaksanut välittää äidistään mutta kun hän saapui rannalle ja näki tytön seisovan laiturilla vaalean vihreissä bikineissään Saulin hengitys salpaantui ja hän vain katsoi tyttöä. Tyttö huomasi pojan katseen ja lähti kävelemään Saulia kohti. Nyt Sauli näki tytön paremmin, hänellä oli vaaleat kiharat hiukset ja vaalean siniset silmät, tytöllä oli myös hyvin kauniit kasvot. ”Moi mä oon Julia.” Tyttö sanoi ja rupesi hymyilemään niin käsittämättömän kauniilla tavalla että Saulilta meinasi lähteä melkein jalat alta mutta hän sai kuitenkin esittäydyttyä tytölle jolloin tyttökin rupesi tutkailemaan Saulia hän huomasi ensimmäisenä tämän ihanat suklaanruskeat silmät joiden yläpuolella oli tummanruskeat lyhyet hiukset. Tytön katse siirtyi alemmas ja hän huomasi tuijottavansa Saulin hyvin hoidettua kroppaa. Sitten hän nosti katseensa Sauliin ja hymyili hänelle, hän oli poikaa vähän lyhyempi. Saulikin hymyili tytölle. Hänen hymynsä hyytyi pian, kun hän huomasi äitinsä tulevan heitä kohti naama punaisena kuin tomaatti, ennekuin Sauli edes kerkesi sanoa mitään hänen äitinsä tarttui häntä kädestä ja rupesi vetämään perässään kohti mökkiä. ”Pysy erossa pojastani!” Riitta huusi tytölle ennekuin hävisi puiden taakse vetäessään Saulia mukanaan.


Viikot kuluivat ja Sauli ja Julia tapailivat toisiaan illan pimetessä. Kun illan pimetessä Sauli lähti taas kerran tutulle matkalle Julian luo: hän lähti kapuamaan ikkunastaan pihalle, kun Sauli pääsi alas hän törmäsi johonkin se oli Julia. ”Mitä sä täällä teet”, Sauli kysyi Julialta. ”Älä sano mitään, vaan tule”, tyttö sanoi ja lähti vetämään Saulia perässään. Sauli ei vastustellut sillä hän oli niin lumoutunut tyttöön. Kun he olivat kävelleet jonkin matkaa kapeaa polkua he saapuivat kalliolle josta näkyi vain silmän kantamattomiin vettä ja niiden takana laskeva aurinko. ”Mähän voisin vaikka rakastuu suhun”, Julia sanoi ja katsoi Saulin suklaan ruskeisiin silmiin ja hymyili . ”Niin mäkin suhun”, Sauli vastasi ja suuteli Juliaa. Siinä he suutelivat auringon laskiessa.