Onko kellään tällaista vaivaa tai kokemusta. Siis kk:set on kiertovälillä 25-34, ensinnäkin onko noin iso vaihteluväli ok.
Varsinaisesti vaivaa mieltä se, että nykyään aina kuukautisten loppupuolella, tai just niitten loputtua (siis krt pv 7-9) on järjetöntä ahdistusta, paniikkioireita, jotenki niinku vähän energiaa... mitä tää voi olla, pms oireetki ku on välillä karmeet n. viikkoa ennen menkkojen alkua. Ikää on 32v, kaks synnytystä takana. Voiko tää olla jotain estrogeenivajetta, vai joko esivaihdevuodet kolkuttaa ovelle... huh, vinkkejä kaivataan
Varsinaisesti vaivaa mieltä se, että nykyään aina kuukautisten loppupuolella, tai just niitten loputtua (siis krt pv 7-9) on järjetöntä ahdistusta, paniikkioireita, jotenki niinku vähän energiaa... mitä tää voi olla, pms oireetki ku on välillä karmeet n. viikkoa ennen menkkojen alkua. Ikää on 32v, kaks synnytystä takana. Voiko tää olla jotain estrogeenivajetta, vai joko esivaihdevuodet kolkuttaa ovelle... huh, vinkkejä kaivataan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuukautiskiertosi vaihteluväli on tuskin mikään ongelma (kunhan olet varautunut kantamaan mukanasi terveyssiteitä/tampooneja hyvissä ajoin), mutta ovatko kuukautiset tuskallisemmat kiertovälin ollessa pidempi?
Nuo PMS-oireet ymmärrän, mutta en samoja oireita kiertopäivillä 7-9. Voidaankohan noita hormonitasojasi tutkia helposti mittaamalla? Tuskin sulla mitään vaihdevuosia on alkamassa noin nuorena. Mutta ei sitä koskaan tiedä, parempi käydä rohkeasti tutkituttamassa asia niin eipähän tarvitse turhaan ihmetellä.
Et varmaankaan käytä hormonaalista ehkäisyä, sillä siinähän ei tule niitä suuria hormonaalisia vaihteluja...
Mutta jos käyttää e-pillereitä jotka eivät sovi itselle, se voi tuntua lähinnä krooniselta PMS-oireilulta! :/ Sehän on selvä että e-pilleri voi vaikuttaa huomattavasti tapaan suhtautua asioihin joille on muutenkin herkkä.
(Seuraavaksi vähän psykologiaa minun näkemykselläni, vaikka en ole asiantuntija; olen ainoastaan kokenut pienen elämänvaihekriisin, kiitos osaltaan epäsopivien e-pillereiden...)
Negatiiviset tunteet ei kuitenkaan ole turhia, vaikkakin tuskallisen voimakkaita, koska ne auttaa näkemään epäkohtia joiden painoarvoa et muuten myöntäisi! Ainakaan siinä määrin, että pyrkisit tekemään muutoksen - vähintäänkin omaan tapaan suhtautua asioihin. Ne rasittavat tunteet voivat nimittäin olla yksinkertaisesti hälytyskello siitä, että jokin sisimmissäsi ei ole tyytyväinen vaan VAATII sinulta itseltäsi parempaa (reilumpaa kohtelua itseäsi kohtaan). Hyvä kysymys josta kannattaa aloittaa on: minkä tyyppinen tilanne saa sinut ahdistumaan? Kun hoksaat MIKSI reagoit tietyllä tavalla, opit jotain itseäsi. Ei niistä tunteista tarvitse siis tuntea kaiken kukkuraksi syyllisyyttä ja pyrkiä niistä väkisin eroon, koska ne ovat hyödyllisiä ja viestittävät sinulle jotain. Niillä on tarkoituksensa, vaikka et heti uskaltaisikaan myöntää sitä - juuri se sinua oikeasti voi pelottaakin, kun tunteesi yrittävät väkisin kertoa sinulle jotain mutta et koe vielä osaavasi käsitellä sitä. Siksi siihen voi ylireagoida hätääntymällä - elimistö vain purkaa siinä stressiä, jotta olo helpottuisi, koska mielesi ei ole vielä tajunnut täysin stressin syytä. Todellisen viestin löytäminen ei ole ehkä helppoa jos takertuu pikkujuttuihin, mutta kyllä se pointti sieltä ennen pitkää hahmottuu. Pitää vaan myöntää tunteensa, vaikkei niistä pitäisikään, ja etsiä sopivaa tapa työstää niitä, tunnustella millainen suhtautuminen saa ne oikeisiin mittakaavoihin. Sellaisen hyväksymisen kautta on helpompi olla tyytyväinen siihen mitä oikeasti on, tai miksi on muuttunut kokemuksen myötä. Elämä muuttuu iloisemmaksi, kun osaa nauttia niistä kuuluisista pienistä asioista.
Ehkä olet kokenut elämässäsi isompia pettymyksiä tai epäonnistumista, mutta odotuksesi itsestäsi ovat silti säilyneet turhan ankarina. Voi olla että häpeät, mutta väitän että turhaan. Sinulla oli varmasti syysi toimia kuten katsoit parhaaksi silloisten kokemustesi perusteella. Sitäpaitsi on vaikea eritellä oikeita ja vääriä valintoja, sillä joskus huonoiltakin vaikuttavat valinnat poikivat kuin sattuman kaupalla jotain erityisen hyvää... Ainakin ne opettaa. Millaisia ihmisiä me oltaisiin jos kaikki menis aina niin kuin me haluattais? (silkka mahdottomuus, koska me ei olla täällä yksin).
Voi olla että olet "hyväksynyt" vääränlaista kohtelua työpaikalla, ja sen aiheuttama syyllisyydentunto kismittää alitajuisesti. Voi olla että kaipaisit enemmän arvostusta, vaikka sitä ei saa ihmeteoilla, vaan arvostamalla itse itseään sellaisena kuin on.
Tuo ajoittainen levottomuus on sinänsä täysin inhimillistä, eikä niihin välttämättä tarvita "suuria mullistavia elämänmuutoksia". Mutta kun oivaltaa mistä pienestäkin asiasta kiikastaa elämänlaatu taatusti paranee! Omaan suhtautumiseensa pystyy vaikuttamaan pienilläkin asioilla. Se voi olla lyhyt tai pitkä prosessi, mutta se tietää muutosta sisälläsi. Ja se voi tehdä sinut paljon iloisemmaksi, ilman että ne typerät hormonit enää hallitse sun käyttäytymistä.
Sinuna kävisin kuitenkin lääkärillä tarkistamassa että hormonitasot ovat kunnossa, koska niiden takia on turha kärsiä!
Mukavaa Juhannusta.
Kiitos kovasti vastauksestasi. Olenkin itse ajatellut viime päivinä, että tämä on varmaankin jotain kolmenkympin kriisiä ja valmistautumista muutokseen tietyllä tapaa. Toki aion seuraavalla gyne käynnillä ottaa nuo hormoonijutut puheeksi.
Hormonaalista ehkäisyä en käytä/voi käyttää- itselläni ja suvussa olleiden laskimotukosten vuoksi. Siksikin mielialan heilahtelut voivat tuntua "isommille".
Elämänvaihe "kriisistä" sen verran, että muutokseen valmentautumista ja elämänarvojen pohdintaa on kyllä menossa. Olen ollut useamman vuoden kotona kahden pienen lapsen kanssa, nauttien kaikesta- ja nyt on osa-aikaisesti työhön paluu edessä syksyllä.... se ahdistaa ja mietittyttää tietysti. Ratkaisu tuntuu oikealla, mutta sitten välillä iskee syyllisyys, että lapset ovat niin pieniä ja tää on ainutkertaista aikaa yms. Normaaleja tunteita äidille, uskoisin. Ihmisiä joiden kanssa voin näitä jakaa onneksi on, mutta tärkein lopulta on asioiden selvittäminen itselle ja oman pääkopan sisällä.
Millainen kriisi sinulla oli, jos saa kysyä? Mukavaa juhannusta myös
terv. ap