Hei!
Nyt tässä tällainen yleispätevä kysymys, johon toivoisin kaikenlaisia vastauksia. Eli siis minulle tulee elämäni ensimmäinen kissa heinäkuun lopussa (12-viikkoisena tottakai). On ostettu raapimispuu ja vessa jo valmiiksi. Perheeseemme kuuluu myös koira, joka rakastaa kissoja (anoppilassa ollaan niin ylintä ystävää kahden kissan kanssa).
Mihin kaikkeen minun tulisi tämän uuden neidin kanssa varautua? Sitä kun haluaa olla hyvä emo pienelle, niin ei voi ikinä tietää liikaa!
Nyt tässä tällainen yleispätevä kysymys, johon toivoisin kaikenlaisia vastauksia. Eli siis minulle tulee elämäni ensimmäinen kissa heinäkuun lopussa (12-viikkoisena tottakai). On ostettu raapimispuu ja vessa jo valmiiksi. Perheeseemme kuuluu myös koira, joka rakastaa kissoja (anoppilassa ollaan niin ylintä ystävää kahden kissan kanssa).
Mihin kaikkeen minun tulisi tämän uuden neidin kanssa varautua? Sitä kun haluaa olla hyvä emo pienelle, niin ei voi ikinä tietää liikaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
paljon vastauksia, joten aloitan vain pikkusen, muut jatkakoot loput =)
No, pennulla olisi hyvä olla se oma peti tai paikka, jossa saa rauhassa ottaa uniaan ja totutella uuteen kotiin. Pentuhan aluksi nukkuu paljon, niinkuin vauvatkin =)
Myös rauhallinen ruokailupaikka pitäisi olla valmiina.
Varmista, että koti on turvallinen pienelle esimerkiksi, ettei lattialla ole houkuttelevia johtoja popsittavaksi tai muutakaan mitä pentu ei saisi pureskella tai mitään mihin pentu voi tukehtua.
Laita hiekkalaatikko rauhalliseen paikkaan, missä se saa sitten olla koko ajan, sen paikkaa ei saisi vaihdella.
Paljon leluja ja virikkeitä, meillä parhaat lelut ovat talouspaperirullan sisusta ja kaikki kilisevät =)
Mutta seuraava jatkakoon =) Onnea uudelle vauvalle ;o)
on hyvä näyttää se "oma" paikka, mutta yleensä kissa valitsee sen itse :) meillä ei koskaan korit tms ole kelvanneet.
^^ja koska taloudessasi on koira, kissan ruokapaikka on varmaan hyvä laittaa pöydälle tai jonnekin korkealle?
Kannan vähäisen korteni kekoon; jos sinulla on kasveja (kukkia) niin huolehdi ettei ne ole myrkyllisiä eläimille. Kissat pitävät "heinien" pureskelusta, varsinkin jos ne ovat sopivasti heiluvia ja mukavia leikkiä. Varjele sellaiset esineet kirjahyllystä ja muilta hyllyiltä jotka haluat säilyvän, kun kissa oppii hyppäämään se loikkii paikasta toiseen.
Pidä pikkuista sylissä paljon ja anna hellyyttä, mutta myös virikkeitä. Ällös unohda koiraasikaan =)
Oikein paljon onnea uuden pörriäisen johdosta!
pennunkin totutella rauhassa koiraasi, vaikka koira tulisikin heti toimeen pennun kanssa, pennulle se silti on uusi kokemus...
Onnea =)
Ruuaksi kannattaa tietysti ostaa jotain laadukasta kissan ruokaa eli ei käydä markettien hyllyillä. Itse kannatan Acanaa raksuista ja vaikkapa carnya tai vorm feinstein purkkiruokana ja lisänä voi syöttää erilaisia raakoja lihoja.
Lisäksi olisi hyvä totuttaa jo pienestä pitäen mahdollisesti harjailuun ja kynsien leikkuuseen.
Siis eihän kissoilta tule ikinä leikata kynsiä :D
Raapimispuu on sitä varten.
Vink vink: Kaikkia koriste-esineitä ja posliineja voi pitää hyllyssä vaikka kissa on taloudessa laittamalla ne sinitarralla kiinni paikalleen! :)
Varautua voit siihen että pentu on hyvin arka alussa ja saat maanitella sitä sängyn alta ym. usein makupaloilla ja leikeillä. Sitä usein unohtaa miten vieraita uudet kissat on ja miten niitä ei tunne kun ne tulevat pentuina. Älä anna kenenkään säikytellä kissaasi turhan päiten ja koita rohkaista sitä seurustelemaan vieraidenkin ihmisten kanssa.
voi leikata kynsiä! varsinkin sisäkissoilta kun nappaa kynnen kärjet pois, säästää vähän huonekaluja mahdollisesti..vaikka kissa ei teroittaisikaan kynsiään sohvan kulmaan, mutta ylijuoksua varmasti harrastetaan. ja ihmisen ylijuoksussa ne kynnet parhaiten tuntee :) kissa on hyvä opettaa jo pentuna leikkuu puuhiin, ettei vanhempana tule tappelua asiasta. incatin sivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa pennusta aikuiseksi, kissan pennun vaaranpaikat, myrkylliset kasvit..
http://www.incat.fi
kissan voi opettaa olla käyttämättä kynsiään, se ei ole helppoa mutta sen pystyy opettaan, elikkä aina kun se raapii joko huonekaluja tai leikeissään ihmistä tai koiraasi niin nosta ääntäsi tai ole niinku et huomais, lopeta leikki samantien ja niin edespäin (elä koskaan kurita lyömällä tai tukistamalla).
meillä ei kissa ota kynsillä kiinni vaikka se sylistä tiputtaisi selälleen sängylle mitä se ei nää, koska se luottaa ettei se tipu, sana jos se sylissä ollessaan säikähtää jotain. ei kynsiä ja saa olla sinunki silmät rauhassa.
tai ainakin minun henkohtaisessa käsittelyssään, pitää emona ja silleen.. nukkuu kainalossa yöt.
Ei meidänkään kissat raavi muuta kuin raapimispuuta, eikä koskaan leikkiessä ota kynsillä ihmisestä, mutta kun ryntäilevät toistensa perässä, niin siinä tarttuu välillä kynsi jos toinenkin mattoon, tai kun tarpovat mahan päällä hellyydenkipeänä, niin kyllä se sattuu, jos ei sitä terää ole napsaistu. Ihan rehellisesti sanoen, jos jättäisin kynsien huollon vaan raapimispuun hoitoon, niin ei ne kyllä siitä yhtään tylsisty, lähinnä lähtee se päällimmäinen kuollut kynsikerros irti, mutta terä pysyy. Mieluummin napsaisen kerran viikossa kynnen päät pois ja silittelen kissojani maha ja pusero reiättömänä. Jos heti pennusta totuttaa leikkuuseen, niin meidän kissat vaan kehrää ja puskee, kun otan ne syliin manikyyria varten.
Niin, siis raapimispuun ideahan ainaki mun käsittääkseni on just se, että kissa terottaa kyntensä siihen eikä huonekaluihin.
Eläinten eläin rakkaus on yksilöllistä, varsinkin kun kissastasi tulee uusi "Pomo" taloon.. tai ottavat varmasti siitä selvää kumpi määrää, joten jos koira on iso niin kuonokoppa olis suotavaa.
Onnea vaan!
Ihan ensimmäiseksi kehotan valokuvaamaan uutta perheenjäsentä paljon. Itseäni harmittaa, kun omani pentuajasta ei ole muistona kuin pari kuvaa.
Leluja kannattaa hommata erilaisia, maku näiden suhteen on yksilöllinen. Omani rakastaa narunpätkiä. Itsetehdyt lelut ovat usein kaikkein mieluisimpia. Voit esimerkiksi tehdä lujasta kankaasta pallon ja laittaa sen sisälle kulkusen. Kokeilemalla huomaat mistä oma misusi eniten pitää. Huolehdi, että lelut ovat turvallisia, eikä kissa voi tukehtua niihin tai niistä irtoaviin osiin. Tarkkaile kissaa kun se leikkii.
Kannattaa ottaa selvää rokotuksista joita kissasi myöhemmin tarvitsee ja harkita aiotko leikata kissasi. Eläinlääkärille voi olla tunkua, joten kannattaa olla ajoissa.
Koiraan pentu kannattaa tutustuttaa varovasti. Kannattaa ottaa avustaja ja pitää koira aluksi vaikka kytkettynä. Vaikka koira olisikin tottunut kissoihin, pentu voi pelätä ja hermostuttaa myös koiraa. Yksin niitä ei kannata jättää vähään aikaan.
Asunnon vaarat tulee minimoida, sähköjohdot, huonekasvit, terävät esineet, yms. pois kissan ulottuvilta.
Anna pennun tutustua kaikkeen ihan rauhassa. Se voi olla arka ja tarvitsee aikaa.
Kiitos tosi paljon kaikille vastauksista! Tuli paljon tarpeellista tietoa.
Koirani tosiaan on sellainen pikkuruinen chihuahua, joka kissan kasvaessa jää itse miukua pienemmäksi. Saa nähdä miten valtasuhteet vaihtuu, kun pirpana huomaakin jossain vaiheessa olevansa isompi ;)
Noista rokotuksista vielä... Olen tutustunut kissojen rokotussuosituksiin, mutta monethan eivät silti rokota kissojaan? Vaarannanko kissani terveyden, jos en rokota sitä (pentu tulee siis olemaan sisäkissa)??
Ja siitä mourusta... Onko se yksilöllistä vai ovatko kaikki todella pahoja mouruamaan naapuritkin hereille? En haluaisi "riistää" kissaltani mahdollisuutta saada pentuja joskus "isona tyttönä", mutta leikkaaminen taitaa olla suositeltava vaihtoehto, kun neiti joutuu kumminkin asumaan sisällä kerrostalossa?
Kenkies pohjissa kannat sisään vaikka mitä pöpöjä. Ja koirahan käy ulkona ja haistelee pissoja ja kakkoja.
Mouruaminen yksilöllistä, mutta jos pentuja meinaat, ne kannattaa teettää n. vuoden ikäisenä. Turhat (ei tiineyteen johtavat) jatkuvat kiimat lisää kohtutulehduksen riskiä ja stressaa kissaa muutenkin. Kissa ei välitä, saako se joskus pentuja vai ei, ei niillä ole tajua "äitiydestä" tai siitä, että ne yleensä voi saada pentuja, ei niillä oo vauvakuumetta ennen kuin ne on tiineenä ja on saanut pennut.
Et välttämättä vaaranna, mutta itse suosittelen silti rokotuksia, niin ei sitte siitä jää kiinni. Tiedän kyllä itsekkin useita kissoja jotka ovat eläneet pitkän ja onnellisen elämän ilman rokotuksia, vaikka olivat ulkokissoja.
Tuohon pitää tarrata, että kissaahan olisi hyvä joka tapauksessa, sisäkissa tai ei, käyttää ulkona valjaissa tai mahdollisuuksista riippuen vaikka hommata aitaus. Valjaisiin totuttaminen onki mun mielestä yks tosi tärkeä tehtävä sulle. Vaikkei niitä päivittäin tarttiskaan, niin ne on silti aika hyödylliset.
itsekin tiedän kissoja, jotka ei ole koskaan saaneet rokotuksia ja vanhoiksi on eläneet. tiedän myös paljon pentuja,jotka kuolleet kissaruttoon. eli vaarannat kissan terveyden, vaikka ei satavarmuudella kuolekaan rokottamattomana.
Oman kissani sain vasta 7kk:n ikäisenä eikä sen tassuihin oltu koskaan tietääkseni kajottu, vaan rohkea rokan syö! Kokeilin leikkaamista ja kiitettävän hyvin se on sujunut nyt kerta kerran jälkeen. =) Varmasti helpompaa opettaa ihan pikkupennulle, mutta näyttää ne tottuvan vanhempanakin siihen. Tai sitten minulla oli vain tuuria, sekin on mahdollista. :P
vähän tuuria. kaikki kissat ei vanhempana niin vain toimenpiteeseen alistu :)
Niin tosiaan, onhan meillä ne valjaatkin jo valmiina :) Tokihan pitää kissankin päästä ulkoilemaan, ei minulla olisi sydäntä pitää sitä jatkuvalla syötöllä sisällä kun kaikki muutkin kerran ulkona kulkevat.
Olipa hyvä, että tuli teiltä tietoa tuosta rokotusasiasta! Mies vaan mulle jankuttaa, ettei hänen kotonaan ole koskaan kissoja rokotettu ja hyvin pärjäävät, mutta itse koirien kanssa eläneenä tuntuu vähän kummalliselta ettei sitten tarttiskaan juosta siellä piikillä tietyin väliajoin ;)
Jospa me saadaan polkaistua tämä yhteiselo tulokkaan kanssa kunnialla käyntiin! Vastauksistanne on ollut suuri apu!
Suosittelen ehdottomasti leikkauttamaan pennun... Kissa säästyy stressiltä, turhilta kiimoilta, kohtutulehduksilta ja nisäkasvainriski pienenee huomattavasti. Lisäksi omistajan hermot säästyvät, kun kissa ei merkkaile eikä mourua. Voit hyvin viedä pennun leikattavaksi ennen ensimmäistä kiimaa tai vaikka ihan luovutusikäisenä. Osaavalle eläinlääkärille se ei ole ongelma.