Palstalla on ollut paljon puhetta puuttuvasta vanhemmuudesta ja kiintymyssuhdehäiriöistä huostaanoton perusteluina.Päätin laittaa otteita huostaanoton perusteluista meidän tapauksessa,jossa näkee kuinka vaille lapseni vauvana jäi tervettä ja turvallista kiintymyssuhdetta äitiinsä enkä uskalla ajatellakaan kuinka vahingolliset seuraukset olisivat olleet ilman huostaanottoa ja sijaisperheeseen sijoittamista.
Teksti on osa huostaanoton perusteluista,perhetukikeskuksen päivystysosaston huomioita kuulemistilaisuudessa.Muutan tekstiä oikeiden nimien kohdalta.
"Perhetukikeskuksen päivystysosaston hoitaja toivoo,ettei lapsen tarvitse olla enää kauan päivystysosastolla.Hoitajan mukaan pysyvyys äidin kanssa ei nyt näytä mahdolliselta eikä äiti pysty ottamaan hoitovastuuta.Äidin kanssa on asiasta keskusteltu osastolla.Henkilökunnan mukaan äiti osaa arvioida omaa kuntoaan mm. siten, tuleeko tapaamaan lasta vai ei.Hoitajan mukaan äidin huono kunto on ollut vierailuiden aikana nähtävissä,hänen olemisensa lapsen kanssa on tempoilevaa.Lapsen mielentilat heijastelevat äidin kuntoa; kun äiti on tavannut lasta huonokuntoisena,lapsi on itkuinen,surullinen ja masentuneen oloinen.Lapsi ilahtuu selvästi, kun äiti tulee tapaamiseen iloisena eli myös äidin hyvä vointi heijastuu lapsesta.
Hoitajan mukaan lapsessa on kaksi erilaista puolta; toisaalta hän on ihana,herttainen ja hellyyttävä,toisaalta taas masentuneen oloinen,kärttyisä ja lapsen pettymysten sietokyky on erittäin huono.Lapsi olisi aikuisen sylissä niin paljon kuin mahdollista,kaikkien syli kelpaa, viime aikoina erityisesti miesten syli.Huonolla tuulella ollessaan lapsi ei kestä aikuisen katsekontaktia.Lapsessa on ollut surullinen puoli pitkän aikaa päällimmäisenä,tosin ennen kuulemistilaisuutta hän on ollut muutamina päivinä iloisempi.Lapsen käyttäytymisessä näkyvät puutteet kiintymyssuhteessa; hän ei näytä olevan kiintynyt keneenkään erityisesti vaan on kiintynyt kaikkiin tasapuolisesti ja kenen tahansa syli kelpaa.Lapsi ei osoita tunteitaan äidin lähtiessä päivystysosastolta vierailulta,vilkuttaa vain,kun taas hoitajien lähtiessä työvuorosta lapsi saattaa jäädä itkemään perään.
Lapsen suhde ruokaan on herättänyt huolta osaston henkilökunnassa.Osastolle tullessaan lapsi olisi syönyt ruokailutilanteissa niin paljon ruokaa kuin hänelle olisi vain annettu,ei syönyt enää nälkäänsä.Nyt tilanne rauhoittunut kun lapselle annetaan kerralla yksi suuri ruoka-annos.
Lapsella on nukkuessaan unilelu ja tutti,nukkuu yöt hyvin.Herätessään hän itkee ja piristyy vähitellen.Nyt on ollut jo joitakin aamuja ettei ole itkenyt kovin paljon.Henkilökunnalle tulee lapsen itkusta tunne,että lapsella on paha olla, itku ei ole tyypillistä lapsen hätäitkua.
Lapsi tarvitsee paljon aikuisen aikaa ja huomiota.Sijaisperheessä ei tulisi olla paljon muita pieniä lapsia ja lapsen tulisi olla kaikista nuorin.Lapsi on psyykkisiltä tarpeiltaan vaativa ja tulee vaatimaan sijaisvanhemmilta pitkäjänteisyyttä.Sijaisperheen tulee ymmärtää lapsen taustaa ja sitä ettei hän ole aina aurinkoinen.
Varsinaisen erityisen tuen tarvetta ei ole,mutta sijaisperheen tulee olla kokenut ja valmis pitkäjänteiseen työskentelyyn lapsen kanssa.Erityisesti tulee kiinnittää huomiota lapsen perusturvallisuuden ja kiintymyssuhteen korjaamiseen ja kehittämiseen."
Lapseni oli siis huostaanoton alkaessa 1,5-vuotias ja asunut nyt sijaisperheessä 2,5 vuotta.Olen käynyt paljon noita aikoja nyt läpi ja tuntenut suurta syyllisyyttä ja katumusta!On ihan kauheaa, etten ole tuolloin ymmärtänyt ja nähnyt ollenkaan lapseni hätää.Kuinka paljosta lapseni jäi vaille silloin.Sijoitus oli lapselleni pelastus ja antoi samalla minulle mahdollisuuden omaan hoitooni.Kiitän sydämestäni sijaisperhettä jonka ansiosta tänä päivänä lapseni on tasapainoinen ja menee suurin harppauksin eteenpäin!
Teksti on osa huostaanoton perusteluista,perhetukikeskuksen päivystysosaston huomioita kuulemistilaisuudessa.Muutan tekstiä oikeiden nimien kohdalta.
"Perhetukikeskuksen päivystysosaston hoitaja toivoo,ettei lapsen tarvitse olla enää kauan päivystysosastolla.Hoitajan mukaan pysyvyys äidin kanssa ei nyt näytä mahdolliselta eikä äiti pysty ottamaan hoitovastuuta.Äidin kanssa on asiasta keskusteltu osastolla.Henkilökunnan mukaan äiti osaa arvioida omaa kuntoaan mm. siten, tuleeko tapaamaan lasta vai ei.Hoitajan mukaan äidin huono kunto on ollut vierailuiden aikana nähtävissä,hänen olemisensa lapsen kanssa on tempoilevaa.Lapsen mielentilat heijastelevat äidin kuntoa; kun äiti on tavannut lasta huonokuntoisena,lapsi on itkuinen,surullinen ja masentuneen oloinen.Lapsi ilahtuu selvästi, kun äiti tulee tapaamiseen iloisena eli myös äidin hyvä vointi heijastuu lapsesta.
Hoitajan mukaan lapsessa on kaksi erilaista puolta; toisaalta hän on ihana,herttainen ja hellyyttävä,toisaalta taas masentuneen oloinen,kärttyisä ja lapsen pettymysten sietokyky on erittäin huono.Lapsi olisi aikuisen sylissä niin paljon kuin mahdollista,kaikkien syli kelpaa, viime aikoina erityisesti miesten syli.Huonolla tuulella ollessaan lapsi ei kestä aikuisen katsekontaktia.Lapsessa on ollut surullinen puoli pitkän aikaa päällimmäisenä,tosin ennen kuulemistilaisuutta hän on ollut muutamina päivinä iloisempi.Lapsen käyttäytymisessä näkyvät puutteet kiintymyssuhteessa; hän ei näytä olevan kiintynyt keneenkään erityisesti vaan on kiintynyt kaikkiin tasapuolisesti ja kenen tahansa syli kelpaa.Lapsi ei osoita tunteitaan äidin lähtiessä päivystysosastolta vierailulta,vilkuttaa vain,kun taas hoitajien lähtiessä työvuorosta lapsi saattaa jäädä itkemään perään.
Lapsen suhde ruokaan on herättänyt huolta osaston henkilökunnassa.Osastolle tullessaan lapsi olisi syönyt ruokailutilanteissa niin paljon ruokaa kuin hänelle olisi vain annettu,ei syönyt enää nälkäänsä.Nyt tilanne rauhoittunut kun lapselle annetaan kerralla yksi suuri ruoka-annos.
Lapsella on nukkuessaan unilelu ja tutti,nukkuu yöt hyvin.Herätessään hän itkee ja piristyy vähitellen.Nyt on ollut jo joitakin aamuja ettei ole itkenyt kovin paljon.Henkilökunnalle tulee lapsen itkusta tunne,että lapsella on paha olla, itku ei ole tyypillistä lapsen hätäitkua.
Lapsi tarvitsee paljon aikuisen aikaa ja huomiota.Sijaisperheessä ei tulisi olla paljon muita pieniä lapsia ja lapsen tulisi olla kaikista nuorin.Lapsi on psyykkisiltä tarpeiltaan vaativa ja tulee vaatimaan sijaisvanhemmilta pitkäjänteisyyttä.Sijaisperheen tulee ymmärtää lapsen taustaa ja sitä ettei hän ole aina aurinkoinen.
Varsinaisen erityisen tuen tarvetta ei ole,mutta sijaisperheen tulee olla kokenut ja valmis pitkäjänteiseen työskentelyyn lapsen kanssa.Erityisesti tulee kiinnittää huomiota lapsen perusturvallisuuden ja kiintymyssuhteen korjaamiseen ja kehittämiseen."
Lapseni oli siis huostaanoton alkaessa 1,5-vuotias ja asunut nyt sijaisperheessä 2,5 vuotta.Olen käynyt paljon noita aikoja nyt läpi ja tuntenut suurta syyllisyyttä ja katumusta!On ihan kauheaa, etten ole tuolloin ymmärtänyt ja nähnyt ollenkaan lapseni hätää.Kuinka paljosta lapseni jäi vaille silloin.Sijoitus oli lapselleni pelastus ja antoi samalla minulle mahdollisuuden omaan hoitooni.Kiitän sydämestäni sijaisperhettä jonka ansiosta tänä päivänä lapseni on tasapainoinen ja menee suurin harppauksin eteenpäin!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mikä koulutus Perhetukikeskuksen päivystysosaston hoitajalla ja muilla hoitajilla on?
kun luin tuota hoitajien raporttia. He eivät taida tuntea 1.5 vuotiaan lapsen normaalia oloa, vaan tekevät terveistä sairaita. Tyypillistä psykiatrista ajatuksen juoksua suurentavat silmälasit päässä.
Osaston työntekijöillä on sairaanhoitajan/lähihoitajan koulutus ja suurimmalla osalla hoitajista on vuosikymmenien vankka työkokemus.Me emme todellakaan joutuneet mihinkään soskujen mielivallan alle vaan todellakin saimme apua ja ennen huostaanottoa avohuollon tukitoimia annettiin mielestäni liikaakin.1,5-vuotisen elämänsä aikana poikani vietti yhteensä 9 kk päivystysosastolla eri jaksoilla ja olimme yhdessä perheosastolla lapsen syntymästä lähtien melkein koko ajan.Ainoastaan yht 3 kk asuimme kotona tuosta 1,5 vuodesta. Hoitajat tosiaan tunsi poikani ihan hänen syntymästään lähtien.Miten te ihmiset voitte ajatella että tuo on normaalia ja tervettä 1,5-vuotiaan oloa??
Luulin että oikeasti edes jollain heräisi ajatuksia tekstini myötä siitä,että vaikka ei olisi viina- tai huumeongelmia perheessä ja lapsesta huolehdittu fyysisesti niin silti lapsella voi asiat olla todella huonosti.
En ymmärrä ajatusmallia, että kenenkään äidin toiminnassa tai vuorovaikutuksessa lapseen ei olisi vakavia puutteita!Minä tiedän omasta itsestäni etten osannut rakastaa lastani tai ottaa mitään hänen tunteitaan vastaan tai laittaa lapsen etua omani edelle kuin vasta antaessani lapsen huostaan.
Tänä päivänä lapseni on terve ja oman hoitoni myötä lapsen luottamus minua kohtaan kasvaa koko ajan.Ilman sijoitusta niin ei olisi,ei todellakaan.Eikä suhde lapseni kanssa olisi niin vahva ja hyvä, ellen olisi koko sijoituksen ajan tehnyt yhteistyötä häntä kasvattavien sijaisvanhempien kanssa ja tavannut säännöllisesti lasta.
En oikeasti käsitä tätä teidän ajatusmallia!
Ovatko nämä alkuperäisen kuvaaman lausunnon antajat vain sairaanhoitajia/lähihoitajia. Eikö tuohon lausuntoon ole osallisutut yhtään lastenpsykiatrisen koulutuksen saanutta henkilöä tai lääkäriä vaikka lausunnolla on monivuotinen ja kauaskantoinen vaikutus lapsen ja hänen läheistensä elämään. Millä edellytyksillä ja pätevyydellä kyseinen lausunto on annettu. Monet ihmiset tuntevat lapsia näiden syntymästä lähtien, mutta eivät ole silti oikeutettuja/päteviä pelkän tuttuuden perusteella antamaan mitään lääketieteellisen näköistä lausuntoa, eikä moni rohkeniskaan.
rehellisestä ja hienosta kommentistasi.
Pienestä lapsesta näkee kyllä voiko hän hyvin.
Onko itku tarveitkua vai pahaa oloa.
Äidin ja lapsen kanssakäymisestä näkee myös hyvin paljon, jos osaa katsoa.
Mielestäni tässä on selvä tapaus. On hyvä, että äiti on ymmärtänyt virheensä ja osaa iloita tämän hetkisestä tilanteesta. Olen varma, että sinä äiti saat paljon ihania hetkiä lapsesi kanssa. Myöskin kiintymyssuhde voi tulla vaikka kuinka hyvä vielä, jos lapsesi on pystynyt kiintymään sijaisäitiin tai isään.
nettikirjoituksen perusteella.
eipä tarvitse enää ihmetellä tätä nykyistä suurta
huostaanotettujen lasten määrää.
Eikä varsinkaan huostaanotettuihin lapsiin liittyviä
ASIANTUNTIJOIDEN TEKEMIÄ KIINTYMYSSUHDEHÄIRIÖ DIAGNOOSEJA........
että oikein netti diagnoosiakin....
sama tyttö, joka 70 foorumissa heiluu mummona? kahtiajakautunu persoona?
ei ihme....
Ei sen kummempaa. Tekevät sairaan pienestä lapsesta.
Älä kanna syyllisyyttä, sinä et sossujen vallan alla ole voinut auttaa lastasi.
Katsoppa sossuja ja tutkiskele heitä. Eikö he vaikuta erittäin sairailta.
vilkutella vaan äidille ja itkeä vieraan perään! Haloo! Ei tarvitse olla psykologi tajutakseen, että turvallisesti kiintynyt lapsi ei noin tee... kaikkea sitä pääsee näemmä lukemaan. Taitaa olla sitten noilla muillakin "normaaleilla" jotain pahasti vialla...
että vielä on aikuisia vanhempia jotka ymmärtävät etteivät välttämättä ole niitä ainoita oikeita kasvattajia lapsilleen.En halua kommentoida sen kummemmin kirjoitustasi,mutta näke että olet vastuusi kantava aikuinen vanhempi.=o) Sinuna jättäisin edellisten "ihmetykset" ja "kommentit" omaan arvoonsa.Tollasia "kommenttejahan" täältä saa lukea alvariinsa.Säälittävää.
Sinulle alkup. kirjoittaja haluan toivottaa sydämestäni siunausta ja voimia lapsesi kanssa.Rukoillaan että vielä joskus te saatte elää yhdessä.:o)
kiintymyssuhdehäiriöisenä.
Lapsi on kirjoittamassasi "epikriisissä" (hoitajien tekemä?)
tavallinen puolitoistavuotias itkuineen, alkavaa uhmaakin tunnistettavissa, iloinen, hellyyttävä EIKÄ AINA AURINKOINEN (kiintymyssuhdehäiriöinen?).
Ja lapsesi on varmaankin kiintynyt moniin häntä hoitaneisiin hoitajiin, joita yhteisen taipaleenne alussa on kirjoituksesi mukaan ollut useita.
Ruokailutilannekkin kuulostaa erikoiselta diagnosoinnilta, toisilla pienillä kasvavilla lapsilla ei "hevonenkaan" riitä ja aina menee ruokaa niin paljon kuin annetaan ja tarjotaan.
Lapsellasi ei myöskään ole (epikriisin kirjoitus) mitään normaalista "laitoksissa"
tai pienestä pitäen, esimerkiksi vieraalla hoidossa olleesta lapsesta, poikkeavaa.
Avun ja tuen tarvitsija olet alusta pitäen ollut ilmeisesti sinä Maj-lii.
Kirjoituksesi perusteella lapsesi
kehitys on ollut normaalia kasvavan ja kehittyvän "laitos" lapsen elämää.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja itseluottamuksesi kasvamista ja kehittymistä.
Kukaan meistä vanhemmista ei ole täydellinen kasvattaja lastensa suhteen; välillä uskonpuute omiin kykyihin ja kasvatustaitoihin on nollassa. Lastemme myötä kasvamme ja kehitymme myös itse. Kukaan ei ole valmis "äiti tai isä" -paketti lapsen syntyessä, mutta matkan varrella luottamus omiin kykyihin kasvaa ja tekee "pitkässä juoksussa" meistä lastemme vanhemmista vahvoja sekä luottavaisia siihen, että parhaamme lastemme hyväksi yritämme tehdä.
Välillä elämä on ikävää ja surullista, jopa ihan itsestämmekin ja perheestämme riippumattomista syistä,
ja välillä aurinkoa riittää myös naapureille jakaa; ja kaikessa tässä ovat lapsemme myös mukana, kokemassa ihan ihka oikeaa ja elävää elämää.
lapsista on kiintymyssuhdehäiriöisiä koska ovat jääneet vaille riittävää ja tervettä vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. T: lasten psykiatri
niille päivähoitolapsille,
jotka aloittavat päivähoidossa 10 kuukauden iässä (klo 7-17). Nykyisissä suurissa päivähoitoryhmissä muutamalla hoitajalla, joista osa on ei ammattilaisia
sekä jatkuvasti vaihtuvia epäpäteviä sijaisia.
Tarhojenkin koot suurenevat samaan malliin kuin koulutkin eli
paljon lapsia, oppilaita mahdollisimman suurissa yksiköissä päiväkodeissa, kouluissa
ja mahdollisimman suurissa hoito- ja opetusryhmissä
ja nahdollisimman vähällä määrällä hoitajia, opettajia
ja heistäkin osa on koko ajan (osa myös epäpäteviä) sijaisia, jos sellaisia saa tai on lupa yleensä palkata.
Lapsia näkee aamulla muutaman minuutin hereillä ja illalla muutaman tunnin ennen nukkumaan menoa (ja siihenkin aikaan voi sisältyä harrastuksia jne)
kiintymysuhdehäiriö: keneen tai mihin?
Olen kasvatusalan ammattilainen ja lukenut myös lapsuuajan psykologiaa paljon. Olen myös äiti ja sijaisäiti. eikä omakaan elämäni ole ollut mitenkään helppoa. Omakohtaista kokemusta on monenlaisesta asiasta. Voin sanoa suoraan, että olet oivaltanut asiat juuri niinkuin pitääkin, lapsen etua ajatellen.
Mielestäni lapsen kehitys suurin harppauksin on myös heijastusta Sinun kehityksestäsi suurin harppauksin.
Ei ole vielä ap. kirjoitellut, kuka diagnoosin on tehyt, joten älä vielä lohduttele vaikka itselläsi ongelmia on ollutkin. Sinun ongelmasi ovat ihka henkilökohtaisiasi, ihmettelenpähän vaan sitäkin että sanot olevasi sijaisvanhempi. Ilmeisesti käytät sijaislapsia oman kasvusi työrukkasena. Kyllä sieppasi kirjoituksesi.
Sairaanhoitajalla/lähihoitajalla/kasvatusalanammattilaisella ei ole diagnoosinteko-oikeutta.
Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ilman diagnoosia tai diagnoosin kanssa.
Ap. on aivan oikein tulkinnut ne asiat, jotka johtavat kiintymytsuhdehäiriön syntyy. Täydentävä kertomus tuki hänen raskasta, mutta niin oikeaa päätöstä antaa lapsensa sijaishuoltoon.
Onneksi on Tiinan kaltaisia jotka tukevat häntä ratkaisunsa edessä eikä vain vääristä päätöstä miettimäällä kuka on tehnyt vääränlaisen dianoosin.
Kiitos ap. kirjoittajalle hienosta ja avoimesta kirjeestä. Lapsesi varmasti tulee ymmärtämään päätöksesi oikeudellisuuden eikä varmasti syyllistä sinua huonona äitinä.
Kaikkea hyvää sinulle
Nyt ei ole kyse äidin syyllistämisestä ja vielä vähemmän lapsen syyllistämisestä.
Mietin vaan, että jos puoskarit ryhtyy tekemään diagnooseja, niin eikö heidät pidä syyllistää siitä toiminnasta. Miksi kukaan vaivautuisi enää opiskelemaan yliopistossa eri lääketieteen ja psykologian osa-alueita, jos maallikot hoitavat saman homman mututuntumalla ja menevät jopa antamaan kauaskantoisiin toimenpiteisiin johtavia lausuntoja. Siitä oli kyse ja on vieläkin.
Älä välitä noista. Yrittävät vääntää kaiken milloin miksikin saadakseen eripuraa aikaan.
Lapsella ei saattanut olla mitään tavallisesta poikkeavaa, poikkeavuus on saattanut olla katsojan (lähi/sairaanhoitajan) silmässä.
Vastuu siirretään äidille, kuinka hän on tehyt oikean ja hyvän ratkaisun. Hyväuskoisena luottanut sanojiin ja antanut lapsen pois.
Kaiken tuskan kantaja on hänen lapsensa ja hän itse.
Rahanahneet sijaisvanhemmat pitävät harhaa edelleen yllä vakuuttelemalla, että äidin tekemä päätös on oikea ja lapsikin varmasti ymmärtää.
Äiti jää aiheutettujen vammojen kanssa viimein yksin niin kuin lapsikin, potin korjaa sijaisvanhemmat selkeänä rahana ilman vastuuta mistään. Kiinnostus äitiin lakkaa samanaikaisesti kun rahantulo lapsesta lakkaa. Äiti joutuu kadulle, ellei omia voimavaroja ole.
Maailma on erittäin kylmä. Raiskatut eivät saa apua eikä ääntään kuuluville, sillä hyväähän raiskaajat tarkoittivat.
Tuosta lausunnosta päätellen ratkaisun tekivät ennemminkin lausunnonantajat eikä äiti, vaikka nyt täällä kiitellään äitiä hyvästä ratkaisusta. Miksi ei nyt kiitellä niitä hoitajia, jotka antoivat niin pätevän lausunnon.
törkeästi täysin aisalliseen viestiin. Ei voi kun nauraa :)
Olet ihana ja ymmärtävä äiti, osaat ajatella lapsesi parasta. Lapsikin voi hyvin kun annat luvan hänelle olla sijoitettuna etkä vastusta sijoitusta.
olet ihana äiti.
Onnea ja jaksamista elämääsi.
ihanista sanoistanne ja kannustuksista!Hyvää jatkoa myös teille,teette kaikki sijaisvanhemmat tosi arvokasta työtä!
Tarkoitin, että nyt kyllä on pahasti asiat Suomen maasta jos tällä keitttiöpsykologialla on lapsen huostaanotto toteutettu. HElvetti soikoon!!!! Itse oloen sentään opiskellut alaa enkä iki kuuna päivänä noin älyvapaata tekstiä kirjoittelisi, normaalia peinen lapsen kitinään ja kärttyisyyttä jne. Ja jopa ikkunasta vilkuttamisesta tehty suuri numero. Kaikkea sitä vielä tarvii lukea. Titenkin jos äiti on kokenut että ratkaisu oli ok jne.. mutta jos näillä perusteilla toteutettaisiin vasten tahtoinen huostaanotto??? Pitäsiköhän nuo ammattikorkeakoulut jo lakkauttaa sieltä kuin näitä älyvapaita sosionomeja jalähihoitajia valmistuu.
Millä oikeudella ja valtuudella kyseisessä asiassa on toimittu? En minä ainakaan uskaltaisi alkaa kenenkään lasta arvioimaan kiintymyssuhdehäiriöiseksi, koska sen arvion tekeminen vaatii pitkää sairaalatarkkailua ym. oleellista???
Sitä paitsi, kenestä tahansa löytyy mitä vain "vialla olevaa", jos sitä aletaan kaivamalla kaivamaan ja sorkkimaan?? Käsittämätöntä????
Ettei vain olisi niin, että ÄITI JA ISÄ vaativat itseltään liikaa kasvattajina? Ts. sellaista vanhemmuutta, mitä meistä kenelläkään ei ole?
Jos nuo perustelut riittävät sijoitukseen, saa jokaisesta suomalaisesta kodista viedä lapset sijoitettaviksi, sillä TÄYDELLISTÄ VANHEMPAA EI OLE, uskokaa jo!!!!!
Eri asia on, jos vanhemmat ovat halunneet oman jaksamattomuutensa takia sijoituksen. Sitten asia on ok!
Sijareiden lapsilla on jopa enemmän kiintymyssuhde- ym. häiriöitä, mutta niitä näes ei suurennuslasilla tutkita ja kaivella???
"Sijareiden lapsilla on jopa enemmän kiintymyssuhde- ym. häiriöitä" Paljastuit, et ole lähihoitaja!
Ei ammattilainen tuollaista mene muina miehinä laukomaan. Perustele!
Luin järkyttyneenä viimeisen kappaleen. Kuka noista hoitajista on onnistunut syyllistämään äidin noin täydellisesti, vaikuttaa ihan kuin joltain uskonnolliselta synnintunnustukselta, aivopesulta lähinnä. Jos jotain vikaa on silloin vauva-aikana ollut, niin vielä vuosien päästä näköjään äidin itsetunto ei ole parantunut vaan hän katuu syntyjään vieläkin. Kuka tai mikä taho antaa sitten armahduksen ja synninpäästön. Onko se huostaanottaja vai tuo kriisikoti, missä kaikki todettiin ja missä äiti tuli tietoiseksi vajavuudestaan äitinä.
taito katsoa peiliin sekä oppia virheistään?
Tuli mieleen, että Tampereella on joskus tehty psykiatriassa tutkimus pienen vauvan masennuksesta, jota sitten markkinoitiin Suomessa uraa uurtavana. Tämän jälkeen vauvojen masennus alkoi huimasti lisääntyä.
Olisikohan tämä takana? Kun oikein uppoudutaan tutkimaan, näkökanta muuttuu putkeksi. Silloin äiti, joka haluaa pyytä apua synnytyksen jälkeiseen aikaan, vaikkapa johonkin yleiseen ongelmaan - ahaa - tuossahan on selvä tapaus! Kiintymyssuhdeteoria vain käyttöön ja äiti kuuluu oitis siihen sairauden piiriin.
Ja lopunhan voi jokainen ajatteleva ihminen arvatakin.
Hoitajan kertomus kuulemistilanteessa ei ollut mikään diagnoosinanto vaan huomioita lapsesta osastolta.Huostaanottoa ei toteutettu pelkästään sen perusteella, vaan prosessi alkoi niin, että ollessani psykiatrisella osastolla hoidossa pyysin asiaa hartaasti mietittyäni sossuja ottamaan lapseni huostaan ja sijoittamaan perheeseen.Tiesin, etten kykenisi lasta hoitamaan,olin itse aivan liian rikki.Lisäksi huostaanotto olisi varmasti tullut myöhemmässä vaiheessa jos en tuolloin olisi itse sitä ehdottanut.Huostaanoton kuulemistilaisuudessa kuultiin minua, isovanhempia ja päivystysosaston henkilökuntaa. Huostaanoton perusteluissa kaikki kriteerit täyttyivät.Isää ei kuultu,koska hän ei lasta tapaa.
Arvio kiintymyssuhdehäiriöstä perustui myös siihen,että itse sairastin vielä tuolloin epävakaata persoonallisuutta,eikä minulla ollut kykyjä olla läsnä lapselle ja nähdä hänet omana itsenään.Olen aikaisemmin kertonut tällä palstalla hoidostani,jolla olen epävakaudesta parantunut.Ei ole kyse siitä,että minut olisi saatu jotakin uskomaan tai syyllistetty ym, vaan itse olen näiden vuosien aikana hoidossa saanut tuntuman näihin asioihin.Kyllä mä ihan itse silloin vaistosin että kaikki ei ole kohdallaan.Olin sairastanut monta vuotta siihen mennessä eikä lapsen syntymä minua parantanut.En odota kenenkään armahdusta siihen,että kadun omaa käytöstäni silloin.Armahdan itse itseni siitä,mutta käyn läpi sitä,mitä pahaa olen muille aiheuttanut tahtomattani.Tottakai mua surettaa kuinka kaltoin olen lastani hoitanut,vaikka en silloin muuhun kyennytkään kun olin niin sairas!Mutta vaikka tunnen niin,silti en kieri siinä tuskaisena,vaan käsittelen sitä asiaa.Olen toiminut silloin väärin useissa asioissa ja taas joissakin asioissa olen toiminut oikein.Esim,antamalla lapsen sijoitettavaksi ja tekemällä alusta saakka yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa.Niissä asioissa olen ollut hyvä äiti.
Nykyään lapseni on oikeasti tasapainoinen,vaikeuksia on vielä esim vihan tuomisessa.Mutta ne asiat on vaikeita vielä minullekin.Näen selvän eron meidän suhteessa silloin kun olin sairas ja tämän päivän välillä kun olen psyykkisesti terve.Meillä on lapsen kanssa nykyään kiinteä suhde,sijaisperheen mukaan lapsella on vahvin kiintymyssude minuun ja se on muodostunut ja korjaantunut SIJOITUKSEN aikana.Käyn välillä sijaisperheessä kylässä,soittelemme sijaisäidin kanssa,olemme ystävystyneet näiden vuosien aikana.Se,että olen toiminut yhteistyössä kokoajan, on poikinut kaiken muun hyvän lisäksi myös sen,että sijaisperhe muuttaa syksyllä muutaman kilometrin päähän kodistani,jolloin voimme sopia tapaamisista keskenämme tietyissä puitteissa.Meillä on jaettu vanhemmuus ja se toimii loistavasti.Minulla ei ole tässä asiassa mitään valittamista,miksi ihmeessä jotkut haluaa kääntää asiat aivan päälaelleen?Lapseni on onnellinen sijaisperheessä ja kohta vielä äitikin asuu naapurissa.Sijaisperheessä lapsella on toinen äiti,isä ja tosi tärkeät sisarukset.Ei heidän merkitystä voi vähätellä,sokeakin näkee kuinka tärkeä sijaisperhe lapselleni on.
Tähän loppuun vielä; lapseni oli lomalla luonani ja nukkumaan mennessä kerroin lapselle kuinka paljon häntä rakastan,jolloin lapseni mietti pitkään ja sanoi lopuksi, että;"musta on äiti tosi ihanaa,että sä rakastat mua.
Jäin miettimään, miksi koet epävakaan persoonallisuushäiriön "suureksi" sairaudeksi? Sitä potee maassamme satojatuhansia ihmisiä, eivätkä he aina ole siitä edes tietoisia???
Eräs psykologiksi opiskeleva ystäväni kertoi, että pääsykokeissa oli sanottu, että aivan "terveitä" emme edes ota opiskelemaan? Täytyy olla jotain elämänkriisejä tai "vikaa", jotta voi samaistua ja eläytyä kärsivän ihmisen osaan. Juuri kärsiviä ihmisiähän psykologit terapiakoulutuksen käytyään rupeavat auttamaan.
Meillä KAIKILLA maan päällä eläväisillä immeisillä on jotain häikkää persoonassamme, eikä sen tarvitse estää mitään elämässämme???
Kristityt uskovat vielä siihen, että olemme taivaassa vasta täydellisiä???
Tilanteesi on sikäli erilainen, että olet hyväksynyt sijoituksen. Okey, se on Sinun valintasi.
Ajattelen vain, ettei kannattaisi elättää noita "susia" veronmaksajien rahoilla, niiden äitien kohdalla, jotka voivat hoitaa lapsensa itse.
Tiedätkö, kuinka suuret summat he saavat yhteiskunnalta? Jos se raha suunnattaisiin kokonaisten perheiden auttamiseen, sen hyöty olisi moninkertainen eikä totisesti menisi hukkaan!!!
Jos nyt olet jo terve, niin onko sinulla mahdollisuus saada oma lapsesi takaisin huostaanotosta vai jääkö hän edelleen sijaiskodin lapseksi? Sinua on ainakin tässä ketjussa kiitelty hyväksi äidiksi sijaisvanhempien taholta, joten sen yleismielipiteen puoleen estettä ei kai ole. Onko sinulla mahdollisuus.
makaa psykiatrisella osastolla, kun kirjoittaja kertoi tehneensä, vaan ovat kuitenkin sen verran "kunnossa" että pärjäävät maailmassa.
Uskoisin, että jokainen joka sairastuu siinä määrin, että joutuu mielen vuoksi sairaalaan, kokee sen suurena juttuna. Se hänellekin suotakoon. Onnea elämällällesi alkuperäinen! Ihanalta kuulosti tuo sinun ja lapsen välinen suhde nyt!!
Terveisin tukiäiskä maalta
ennen kuin niistä kirjoittelet? Oletko koskaan lukenut lehdistä, kuinka moni JULKKIS on ollut psykiatrisessa sairaalassa hoidossa ja palannut takaisin "barrikaadeille"?
Mikään hoitolaitos ei tee ihmisestä kyvytöntä "vanhempaa", vaan sen tekee tämä mätä yhteiskunta bisnesarvoja korostamalla!
Ja vielä kiintymyssuhdehäiriöstä. On paljon lapsia, jotka joutuvat elämään keskoskaapissa viikkoja, joskus parikin kuukautta.
Menkää kaivelemaan näiden perheiden kiintymyssuhdehäiriöitä????
Elämä ei ole niin yksioikoista, kuin sen haluaa nähdä!
ei oikein näytä asiat olevan oikealla ladulla. Otappa ja lue hiukan alankirjallisuutta.
Näköjään sinulle riittää lehtitiedot ja sillä sökö.