En saa entistä poikaystävääni mielestäni. En tajua, mikä oikein meni vikaan. Yksi päivä hän vaan sanoi, että se on loppu nyt ja vika on vain hänessä. Olemme kummatkin tuollaiset 16-vuotta.
Joulu oli juuri mennyt ja oltiin toisillemme lahjoja ostettu ja nähty ym., poikakaverini ilahtui omista lahjoistaan suuresti, samoin minä hänen antamistaan. Hän oli aina kohtelias ja sanoi muutamasti jopa rakastavansa (oli ujo, joten se oli jo sinänsä erittäin liikuttavaa).
Tätä ihanaa "unta ja unelmaa" jatkui miltein kaksi vuotta (kesäkuussa olisi tullut täyteen), kun syntymäpäiväni lähestyivät. Viikkoa syntymäpäivien jälkeen hän lähetti tekstarin siitä, kuinka ei enää halunnut/voinut (en muista tarkalleen, vihoissani poistin viestin ja miltein paskoin kännykkäni) jatkaa meidän juttua ja että minussa ei ollut vikaa vaan hänessä. Myöhemmin kirjoittelimme pari sanaa netissä ja sitten hän (ymmärtääkseni) pisti estot meseensä..
Että mitä hemmettiä tuo olisi voinut olla? Olin silloin niin vihainen ja samaan aikaan surullinen, etten tajunnut kysyä syytä. Hän oli unelmani, mutta nyt häntä ei enää ole. Ajatukseni pyörivät hänen ympärillään samalla tavalla, kuin ennen eroa, toisinaan jopa enemmänkin. Toivon koko ajan hänen soittavan ja kertovan edes syyn siihen, miksi piti lopettaa tämä.
Tuntuu, että sekoaisin. Pelkään koko ajan, että hänelle on sattunut jotakin tai hänen tuttavilleen. Olen miettinyt asiaa niin paljon, etten voi uskoa mihinkään muuhun kuin siihen, että hän löysi jonkun kauniimman ja paremman kuin mitä minä olin.. Mutta miksei hän sanonut sitä suoraan? Nyt se jäi piinaamaan mieltäni ja toisinaan näen untakin siitä, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan hänelle enkä pysty tekemään mitään.
Inhoan tätä tunnetta, inhoan niin paljon. En vain pääse siitä eroon.
Joulu oli juuri mennyt ja oltiin toisillemme lahjoja ostettu ja nähty ym., poikakaverini ilahtui omista lahjoistaan suuresti, samoin minä hänen antamistaan. Hän oli aina kohtelias ja sanoi muutamasti jopa rakastavansa (oli ujo, joten se oli jo sinänsä erittäin liikuttavaa).
Tätä ihanaa "unta ja unelmaa" jatkui miltein kaksi vuotta (kesäkuussa olisi tullut täyteen), kun syntymäpäiväni lähestyivät. Viikkoa syntymäpäivien jälkeen hän lähetti tekstarin siitä, kuinka ei enää halunnut/voinut (en muista tarkalleen, vihoissani poistin viestin ja miltein paskoin kännykkäni) jatkaa meidän juttua ja että minussa ei ollut vikaa vaan hänessä. Myöhemmin kirjoittelimme pari sanaa netissä ja sitten hän (ymmärtääkseni) pisti estot meseensä..
Että mitä hemmettiä tuo olisi voinut olla? Olin silloin niin vihainen ja samaan aikaan surullinen, etten tajunnut kysyä syytä. Hän oli unelmani, mutta nyt häntä ei enää ole. Ajatukseni pyörivät hänen ympärillään samalla tavalla, kuin ennen eroa, toisinaan jopa enemmänkin. Toivon koko ajan hänen soittavan ja kertovan edes syyn siihen, miksi piti lopettaa tämä.
Tuntuu, että sekoaisin. Pelkään koko ajan, että hänelle on sattunut jotakin tai hänen tuttavilleen. Olen miettinyt asiaa niin paljon, etten voi uskoa mihinkään muuhun kuin siihen, että hän löysi jonkun kauniimman ja paremman kuin mitä minä olin.. Mutta miksei hän sanonut sitä suoraan? Nyt se jäi piinaamaan mieltäni ja toisinaan näen untakin siitä, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan hänelle enkä pysty tekemään mitään.
Inhoan tätä tunnetta, inhoan niin paljon. En vain pääse siitä eroon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä hän tosiaan löysi jonkun toisen, mutta ei sanonut sitä sulle kun ei halunnut loukata sua... vaikka olishan se nyt vähintäänkin reilua kertoa sulle siitä suoraan. Tai sitten sillä on jotain omia "murheita" ja ajatteli että on parempi kun ette nyt seurustele...jos haluaa olla yksin ja miettiä mitä oikein haluaa jne... Paha kuitenkin arvailla mitään syytä miksi teki noin..?
Mulle kävi kuukausi sitten melkeen samalla tavalla. Tapailin yhtä poikaa.. ei me viä seurusteltu ja tämä oli kuitenkin halukas tutustumaan ja kyseli jopa että voisiko hän käydä meillä. Sitten tekstailtiin ihan normaalisti. Yhtäkkiä hänelle tuli kummiskin jotain menoa ja sitten ei enää vastaillut mun viestiin :(
Aluksi mietin, että onko hänelle tapahtunut jotain, mutta sitten näin hänet mesessä... tuli kyllä pieni vihastus. En puhunut hänelle, koska en halunnut vaikuttaa mitenkään epätoivoselta tai jotain...
Tää mua ärsyttää.. oon tutustunut niin moniin jätkiin jokka tekee noin. Miksi?? Mikä jätkiin menee? Mikseivät voi sanoa suoraan mikä mättää?? Enemmän tommonen vastaamatta jättäminen sattuu!! :(
Minäkään en vielä seurustellut, päätettiin että katsotaan sitä sitten ajan kanssa.
Tehtiin vaikka mitä sellaista mitä yhdessä olevat yleensäkin tekevät; halailtiin, pussailtiin, suudeltiin, juteltiin, ja seksiinkin asti päädyttiin kerran.
Yhtäkkiä hän ei enää vastannut soittoihini. Kerran soitti minulle myöhään illalla ja sovittiin että tavataan. Hän pyysi tekstiviestillä että otan kortsuja mukaani.
Tavattiin, muttei kuitenkaan sitten tehty muuta kuin kismailtiin ja halailtiin ja juteltiin.
Tapaamisemme jälkeen hän ei taaskaan ole vastannut soittoihini. Tajusin että se jätkä vaan pelleilee kanssani. On vaan pillun perään.
Olen silti edelleenkin todella ihastunut, enkä vaan voi unohtaa häntä. Ehkä joudun vielä hyväksikäytetyksi.
Eiväthän kaikki jätkät ole samanlaisia, eiväthän?
Eikäh... mulle kävi ihan sama juttu! Nyt jo koko homma lähinnä naurattaa, kun miettii sitä... mut sillon se tuntu kyllä pahalle ku tajusin et jätkä halus vaan sitä.. meinasin kuolla nauruun ku se tekstas et "ota kortsuja mukaan.." hehhh.. Tää nyt on aika naurettavaa kysyy tällasta mut mistä päin olet? Siis edellinen kirjoittaja... :)