Onko kukaan muu kohdannut tämmöistä ongelmaa? Seurustelukumppanini haluaisi muuttaa yksiin kanssani minun asuntooni. Eikä minulla kauheasti olisi asiaa vastaan, MUTTA miehellä oli otsaa ehdottaa minua luopumaan kissoistani, sillä HÄNEN lapsensa ovat allergisia.
Kissoista luopuminen ei tule missään tapauksessa kysymykseenkään, se nyt on selvä. Mutta kertokaapa te, jotka olette jo perustaneet uusperheen, millaisia omituisia vaatimuksia tai rajoituksia olette saanut tilanteessa, missä asioissa annatta periksi ja missä ette.
Entä onko teistä normaalia aikuisen miehen edes ehdottaa naisystävälleen kissoista luopumista naiselle tuntemattomien lasten allergian vuoksi? Korostan vielä, että mies olisi muuttamassa naisen asuntoon.
Kissoista luopuminen ei tule missään tapauksessa kysymykseenkään, se nyt on selvä. Mutta kertokaapa te, jotka olette jo perustaneet uusperheen, millaisia omituisia vaatimuksia tai rajoituksia olette saanut tilanteessa, missä asioissa annatta periksi ja missä ette.
Entä onko teistä normaalia aikuisen miehen edes ehdottaa naisystävälleen kissoista luopumista naiselle tuntemattomien lasten allergian vuoksi? Korostan vielä, että mies olisi muuttamassa naisen asuntoon.
Vastaukset 32
Vanhimmat
isä pistä (tai näin ainakin pitäisi olla) lapsensa kissojen edelle..
Mä en ainakaan voisi kuvitellakkaan jatkavani minkään laista suhdetta ihmisen kanssa,jolle eläimet menisivät lapsien edelle..
jos et halua kissoistasi luopua,se on oikeutesi,mut silloin on turhaodottaa et mieskään yhteen kanssasi muuttaa..
sinun pitää nyt vaan miettiä kumpi on sinulle tärkeämpää,mies lapset,vai kissat..
Miehen kanssa ollaan seurusteltu, asuu vuokralla yksiössä. Minulla (tai siis pankilla) on kaksio. Hänen mielestään voisi olla jo aika muuttaa yhteen, sillä on turha maksaa vuokraa ylimääräisestä asunnosta, voisi sen rahan laittaa yhteiseen talouteen. Kuullostaa järkevältä, mutta mitä ihmeen tekemistä hänen lapsillaan on sen asian kanssa? Miten niin laitan eläimet lasten edelle, eihän minulla ole mitään tekemistä asian kanssa!
Mies tässä on enemmän muuttamassa, aika paljon viettää aikaansa nytkin asunnossani, sillä onhan täällä viihtyisämpää. Hän ei kai koskaan edes ole ajatellut laittaa asuntoaan kodiksi, vain olinpaikaksi.
Molemmilla teillä on jokin asia elämässä,joka menee toisen edelle,miehellä lapset,sinulla kissat..
Miksi miehen pitäisi hyväksyä kissat,mut sinun ei tarvitse hyväksyä lapsia?
Erillään asuminen taitaa olla se ainoa keino millä voitte jatkaa.
Siltä tosiaan näyttää - en aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi koko asiaa, sillä seurustelu on sujunut ihan hyvin ja kumpikin on hoitanut omat sukulaisensa miten on tottunut. Eli mies pysyköön kämpillään ja vierailkoon täällä, "poimitaan rusinat pullasta" ;) Pelkän vuokran säästön vuoksi ei pidä ajautua kriiseihin.
Olin vain aluksi tosi hämmästynyt, miten kehtaakin tulla puhumaan kissoistani kuin omistaan. Mutta miehet ovat muutenkin kummallisia - kerran tapailin kaveria, joka vaati että MINÄ ostaisin zyrtecit (=allergialääkkeet) sillä HÄN oli lievästi kisssoille allerginen ja sai nuhaa luonani :DDD
Asiahan on yksinkertaisesti niin, ettei eläinihmisen kannata lyöttäytyä yksiin allergisen kanssa. Kyllä niitä ihmisiä maailmassa riittää, ja jollei riitä niin sitten nautitaan eläinten tai lasten seurasta.
Itselläni koira ja kissoja, enkä todellakaan voisi vakavasti seurustella sellaisen kanssa joka ei noiden otusten seurassa syystä tai toisesta voisi oleilla.
Sama koskee tietysti myös lastani: en seurustelisi naisen kanssa joka ei tulisi lapseni kanssa toimeen.
JOS minulla olisi allerginen lapsi eikä eläimiä, en myöskään edes harkitsisi seurustelua (saatikka yhteenmuuttoa) eläinihmisen kanssa.
No onneksi lapseni ei ole allerginen ja mukavaa noiden eläinten kanssa olokin on :)
Maailmassa ei ole VAIN YHTÄ AINOAA OIKEAA puolisoa.
on jos et hänen lapsiaan tule näkemään? Asutte vaan yhdessä kissojesi kanssa ja tapaatte sukuanne yksin?
Melko outo kuvio, onhan se mies kokonaispaketti niiden lastensa kanssa ja sinun tulee niellä se.
Ilmeisesti sinulla menee kissat ihmissuhteiden edelle. Yritä löytää joku samanhenkinen ihminen, muuten tuossa ei mikään parisuhde tule toimimaan.
tavata miehen lapsia, jos kysymys on vain seurustelusta? Hoitakoon mies lapsiensa tapaamiset yksin. Minä en kyllä ottaisi miestä edes asumaan luokseni juuri mainitsemastani syystä.
Minusta alkuperäisen pitäisi ilmoittaa, että jos mies muuttaa hänen kotiinsa, niin eletään hänen ehdoillaan. Kissat jäävät ja lapset käyvät korkeintaan lyhyillä muutaman tunnin kestävillä vierailuilla. Mies järjestäkööt pitemmät tapaaamiset vaikka jonnekin lomamökille, jossa voi olla lastensa kanssa ilman alkuperäistä ja hänen kissojaan.
Minulla oli aikanaa kaksi kissaa kun tapasin miesystäväni. Hän nirpisteli pikkuisen otsaansa ja kertoi olevansa hieman allerginen eläimille. So what? kysyin, KISSAT eivät tästä huushollista lähde.
Asiasta ei sen koommin puhuttu, Zyrtecejä ilmestyi kylppärin kaappiin.
Vain ihminen, joka ei välitä eläimisä voi heittää tuollaisia halventavia kommentteja. Eläimiä ja ihmisiä ei voi rinnastaa toisiinsa missään yhteydessä.
Jos joku haluaa minut, hänen on otettava myös kissani.
Eiköhän sinun kannattaisi sanoa suoraan ei yhteenmuutolle. Lapset kuuluvat miesystäväsi elämään, niin se vain on. ja miten meinaat että suhde voisi edes pitemmän päälle jatkua, mikäli miehen lapset eivät voisi olla isänsä luona allergian ja sinun kissojesi vuoksi. Ei mitenkään. Järkikin sanoo, ettei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta mikäli lasten isä lapsistaan välittää.
Katsos, minä en edes tullut ajatelleeksi, että mies olisi tuonut lapsiansa minun kotiini! Mutta kun luen näitä juttuja täällä, niin sillainhan tuo on varmaan ajatellutkin! Nyt hän osallistuu kotitöihin luonani ollessaan, mutta kai ajan kuluessa sysäisi minun huolekseni sekä keittiön että kakarat :) En minä häntä tältä pohjalta kuitenkaan lempata aio, hyvä mies ollut tähän asti, mutta yhteenmuuttoasia haudataan vähin äänin.
noh, kunhan muistat, etteivät ne lapset mihinkään katoa. jos saa kysyä, niin miten pitkälle ylipäänsä ajattit että suhteenne voisi edetä? Jos olet vakavissasi, on tämä sama asia edessäsi jossain vaiheessa! Tämä on sellainen asia, jota ei aika "paranna" eikä poista! miehen lapset ovat ja pysyvät! kuin myös lasten allergia!
Lapset kasvavat!
Tämä keskustelu oli kyllä hyvä, sillä pisti hiukan miettimään, mitä kaikkea mies ajaa takaa yhteenmuuttoajatuksella. Sillä lapsethan tulevat hänen luokseen kesällä. Ajatteliko hän vilpittömästä kiintymyksestä muuttaa luokseni vai tuliko kenties mieleen, että samalla tarjoaisin kesälomapaikan hänen lapsilleen!?
Minä itse olen jo "aikuinen", ei minulla ole mitään väkipakkoa asua samassa toisen kanssa, istua illasta toiseen sohvalla kaksin käsi kädessä. Kyllä minulle käy tämä erikseen asuminenkin aivan mainiosti, joskin yhdessä asumisessakin on puolensa, mm. tämä taloudellisuuskysymys - olisihan kiinteät kulut kahden harteilla eikä vain yhden.
Pitää puhua miehen kanssa ja kysyä, mitä HÄN tulevaisuudelta haluaa. Jos hän on fiksu, hän joka tapauksessa vuokraa mökin ja viettää siellä aikaa lastensa kanssa, eikä pidä heitä kahta viikkoa jossain yksiössä. Lapset asuvat kauempana eivätkä vieraile säännöllisesti kuten täällä näkyy aika monessa perheessä olevan. Mutta se puoli ei tosiaankaan ole minun päänsärkyni - kuten en pyydä myöskään miestä vahtimaan kissojani!
meillä ilmeni allergiaa koirille ja kissoille kuukausi muuton jälkeen. Kuitenkin, laitoin tärkeysjärjestykseen asiat; kumpi on tärkeämpi, kumppani vai eläimet. Lopputulos; eläimet lähti ja mies jäi. Onnellisuus on kiinni luopumisesta ja saamisesta...:-)
Jos on oikein rakastunut ja haluaa elää saman katon alla rakkaansa kanssa voi ehkä eläimistään luopuakin. Nythän on kyse tämän rakkaan LAPSISTA, jotka elävät pitkän välimatkan päässä äitinsä luona ja tapaavat isäänsä muutaman kerran vuodessa. Miehellä itsellään ei ole allergiaa.
Lisäksi nyt kun olen mielessäni tätä asiaa pyörittänyt ja tätä palstaa silmäillyt, olen yhä varmempi että tähän ikään ehtineenä "vanhanapiikana" jolla ei ole aikomustakaan tehdä omia lapsia, on kaikkein parasta jatkaa suhdetta "kukin omassa asunnossaan" -periaatteella. Mitä vanhemmaksi tulee, sen joustamattomammaksi myös.
Lukematta koko ketjua ehdin jo ehdottaa samoja asioita. Pidä kissasi äläkä missään tapauksessa rupea miksikään varamammaksi surustelukumppanisi lapsille. Hoitakoon mies lapsensa aivan itse!
Oli pakko lukea koko ketju ja kommentoida itsekin. Itselläni oli alunperin kissoja jo ennen suhteeseen ryhtymistä nykyisen miehen kanssa. Yhteen muutettiin ja mies oli ok kissojen suhteen. Samoin hänen lapsensa sopeutui kissoihin loistavasti eikä vielä tänä päivänäkään 4 vuoden jälkeen ole allergiaa ilmennyt eikä muutakaan ongelmaa...
Paitsi mies itse. Hän ei siedä kissankarvoja. Hän ei myöskään siedä hiekkaa, jota eteisessä välillä on pienistä kissanaskeleista johtuen. Hän ei myöskään pidä siitä, että kotona kissank..i ja p...a haisee välillä. Minä hoidan kissani itse, mies ei ole koskaan joutunut ottamaan osaa niiden hoitoon. Ja laatikot pidän puhtaana jatkuvasti.
Mulla on periaatteessa sama tilanne, mieheni vaatii luopumaan kissoista yhteisen hyvän nimissä. Meillä ei siis ole edes allergioita tai mitään mikä olisi painava syy. Ja huom. mekin asumme MINUN asunnossani... toisinaan olen suutuspäissäni sanonut, että ei näköjään riitä että oman työni lisäksi hoidan kodin, hänen lapsensa ja kissani. Nyt pitäisi sitten luopua omista rakkaistani vain siksi kun mies ei jaksa niitä - eikä hänen tarvitse tosiaan tikkua ristiin laittaa kodin tai kissojen suhteen...
Muutama kuukausi sitten kyllästyin ja lopetin auttamasta hänen lapsensa hoidossa. Sanoin, että hoitakoot sitten itse lapsensa. Muutoinkin olen joskus sanonut, että jos suhde jatkuu tällaisena (ollut kuvioissa pettämistä, liiallista viinankäyttöä jne) on turha kuvitella että pistän kissoja pihalle. Pihalle lentää ennemmin mies.
Ja tästä saan sitten kaiken huudon niskoilleni useammaltakin taholta, että olen itsekäs enkä ajattele miestä ollenkaan. Jopa anoppi on käynyt kimppuuni ja syyttää joka asiasta (kuten flunssasta joka miehellä on kerran vuodessa, lapsella vähän useammin) kissoja. Nehän ne ihmiset kipeäksi tekeekin...
Niin että näin meillä!! =/
Mies joka ei siedä kissankarvoja!! Äkkiä kiertoon :D
Olen joskus miettinyt asian niin, että mikäli kohtaa miellyttävänoloisen kumppanin, on tämä laitettava nk. karvatestiin. Sujautat kissan/koirankarvan voiastiaan ja tarkkailet reaktioita. Mikäli hän ei huomaa mitään - huolimaton tohelo, mikäli saa kauhean kohtauksen - äkkiä ulos pois, mikäli vähäeleisesti poistaa karvan ja jatkaa ateriointiaan - napakymppi!
vinkki on laittaa kissanhiekan tilalle pellettejä.Ei pitäisi sen jälkeen enään haista.
Voi suhdetta pitää yllä, ilman yhteen muuttamistakin. Minulla on lapsia ja eläimiä (mm. koiria, marsu, papukaija), miehellä omat lapset. Mies on hieman allerginen ja pari lapsista voimakkaasti allergisia. Minulla ja lapsilla ei mitään.
Onneksi molemmat jo alunperin sitä mieltä, että jo lapsimäärän takia emme muuta yhteen. Lisänä eläimet, niistä en luovu; ovathan olleet osa elämääni jo yli 30 vuotta!
Jo 4 vuotta hyvin toiminut kahden asunnon uusioperhe; yhteen muutetaan kun lapset itsenäistyvät. Vieraillaan ahkerasti toisillamme (paitsi nämä allergisimmat miehen lapset ei vieraile meillä).
Ei elämässä kaikkea tarvitse uhrata lasten takia, he kasvavat ja lentävät pesistään. Aikuisilla täytyy olla tervettä itsekkyyttä!
ette liene oikeat toisillenne jollet hyväksy miehesi lapsia. allergia ei ole leikin asia, ja jos haluat asua miehen kanssa, miehen lapset kuuluvat myös elämääsi. jollet ole hänen vuokseen siihen valmis, toivottavasti et saa omia lapsia, ainakaan allergisia.koska silloinhan joutuisit lapsesi antamaan pois... jos kissat noin tärkeitä. terv. eläinystävä
ku toivot ett toinen sais allergisia lapsia...mä en toivois ikinä kellekään moista...tiedäks yhtää millast o pahasti allergisenlapsen kans eläminen????
Luitkohan viestin kunnolla? Ei kirjoittaja toivonut kenellekään allergista lasta vaan ihan päinvastoin, parempi ettei ehkä lasta ollenkaan, eikä ainakaan allergista lasta.
Onko sinulla sisälukutaito kateissa vai liian kiire heristellä sormea toisille? Malttia, malttia...
lukivika iski..;)
Miehesi on alusta lähtien tiennyt että lapset eivät voi tulla luoksesi kun ovat allergisia! Sitäpaitsi vaikka luopuisitkin kissoistasi niin kestää 5-10 vuotta ennenkuin asunnostasi häviää kissojen karvat,hilse.Ketään ei voi vaatia luopumaan jostain itselle tärkeästä asiasta! Itse olen allerginen eläimille mutta ketään en ole sen takia pakottanut luopumaan kotieläimistään.Toivottavasti asia selviää parhain päin.
Katsoin koko ketjun. Lapset asuvat siis kaukana ja tulisivat vain muutaman kerran vuodessa. Onko mahdollista että sen vähän mitä miehesi muutenkin kerkeää lastensa kanssa olemaan he tapaisivat jossain muualla kuin teidän (tulevassa?)yhteisessä kodissa? Toinen vaihtoehto, siis jos ne kakrut tulis vaan muutamana kertana vuodessa eikä joka toinen vkl tai edes kerran kuussa, olisi hoitopaikka kissoillesi pariksi päivää kun miehen lapset ovat teillä. Onnistuisiko?
Miehesi entisen elämän lasten takia ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LUOVU LEMMIKEISTÄSI!!! Ne ovat sinulle rakkaita, miehesi lapset eivät, olettaisin.
vaan pitäkää molemmat omat asuntonne. Tavatkoon mies lapsiaan omassa asunossaan, niin voit pitää kissasi ja muutkin sinulle rakkaat asiat, ja sinun ei tarvitse tavata miehen lapsia, jos et itse halua.
En minä ainakaan suostuisi järjestelyyn, jossa joutuisin luopumaan kissoista. Vävyni, vanhempi tyttäreni ja vanhin poikani ovat kissa-allergisia. Kun he tulevat meille kylään siivoamme huolellisesti ja annamme heille Zyrteciä (=allergian estolääke). He pystyvät kyllä vierailemaan luonamme, vaikka meillä on kaksi kissaa. Vielä kotona olevat nuorimmat lapsemme eivät ole eläinallergisia.
Sinuna harkitsisin koko seurustelua. Mies, jonka kanssa seurustelet, tuntuu kovin määräilevältä.
Minusta sinä taas tunnut aika määräilevältä
Niin, käsissännehän on "epäyhtälö" ... yksi hakuaa toista (johon oikeus) ja toinen toista (mihin myös oikeus).
Eli, jos mies muuttaa luoksesi ... ajatus kai on, että siitä tulisi yhteinen kotinne. Jos unohdetaan kissat ja lapset ... onko se mitä tahdot ylipäätään? Jos on ... jatka lukemista :-)
Itse kissa-allergisena tiedän, että Zyrtecin voimalla yksi visiitti silloin tällöin sujuu kyllä. Mutta ei sitä lääkettä ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön (ja toivon että miehesi tapaa lapsiaan säännöllisesti), etenkään lapsille. Mielestäni miehen esittämä ehto on järkeen käypä ja oikeutettu.
Ei, ei sinun ole mikään pakko luopua kissoistasi saati ottaa miestä asumaan luoksesi. Mielestäni myös hänen on se ymmärrettävä. Toisaalta, sinun punnittava kumpaa tahdot ... yhteistä kotia miehen kanssa johon hänenkin lapset kuuluvat (mutta tässä tapauksessa kissat eivät), vai nykykäytännön jatkamista (omat kodit kummallakin).
Jos kerran et voi sietää sitä että miehen lapset ovat elämässä mukana, jätä se!!!! Olet kamala akka. Mun kissa lähti heti kun mies muutti taloon, jos en olisi voinut sitä tehsä, olisin vaihtanut miehen. Molempia et voi saada, valitse joko mies lapsineen tai kissat!!!!! ääliö....
Eihän ap ole kaiketi itseään tyrkyttämässä miehen ja lasten elämään vaan mies on haluamassa kiinteämpää suhdetta. Minusta on ihan ok että aikuiset seurustelevat asuen eri huusholleissa. Miehet nyt helposti ja mielellään asettuvat jonkun naisen luo kannateltavaksi ja hoidettavaksi, mutta kyllä ne usein selviävät hengissä yksinkin asuen. Ei kaikkien seurustelujen tarvitse johtaa saman katon alle.
olet itse, jos huolit miehen, jonka takia kissasi Joutuu Lähtemään Heti! En ikinä voisi tehdä lemmikilleni tuollaista.
Ei eläimetkään ole mitään leluja. Kuinka pystyit nukkumaan yösi lemmikkisi lähdön jälkeen?!
Jos kissat ovat sinulle tärkeämpiä kuin haluat lasten olevan mihellesi niin minkälaisen miehen oikein haluat?
Tottakai miehelle pitää olla omat lapset tärkeämpiä kuin jonkun naisihmisen elukat. Jos miehen lapset ovat sinulle tuntemattomia, niin ehkä olisi teidän ensin syytä vähän tutustua toisiinne?