En ole erikoisempi Harry Potter fani, kirjoja luen silti mielelläni. En ole pitkään aikaan
ajatellutkaan Potteria, kunnes 12/13.6.06 näin siitä unta.
Uni alkoi ränsistyneestä, suuresta hallista jossa olin vanhempieni ja luokkatovereideni ja heidän vanhempiensa kanssa juttelemassa Siriuksen kiinnissaamisesta, Sirius Musta oli näet vaarallinen murhaaja. Kokouksen jälkeen lähdimme autollamme kotiin vähän matkan päähän.
Äidin ja isän piti äkillisesti lähteä tärkeään juttuun, joten jäin yksin. Äiti käski minun olla varuillaan. Hetken päästä kuulin kolinaa etupihalta, mutta tiesin ettei se ollut äiti tai isä, he olisivat soittaneet kun olisivat tulleet kotiin. Käskin koirani vanhempieni sängyn alle jonne menin itsekkin. Varovasti kurkin ikkunaa, josta näin itse Siriuksen vappuvan ohi, hetken päästä kuulin takaoven kahvan rämpyttämistä... Ovi ei auennut. Pian näin Siriuksen lähtevän. En oikein muista seuraavaa vaihetta, aloin pakata tavaraa ja sovin tapaamisen luokkatovereideni kanssa. Pian tapasimme tienpäässä. Ilma oli sumuinen ja viileä, kuten koko unen ajan.
Tiesimme että Sirius ja kuolonsyöjät olivat liikkeellä, joten olimme varovaisia koko ajan. Lähdimme kävelemään sumuun. Käveltyämme hetken jostain pusikosta hyökkäsi kuolonsyöjä joka huiteli manauksiaan joka suuntaan. Juoksimme karkuun, en ollut varma oliko meillä taikasauvoja. Riensimme koputtamaan ensimmäiselle talon ovelle joka tuli vastaan ja oven avasi varovasti pelästyneen oloinen mummo. Emme selitelleet vaan änkesimme vain sisälle. Kun olimme pyydelleet anteeksi kerroin koko jutun. Saimme jäädä yöksi. Heti aamulla lähdimme kohti kerhotaloa. Koitimme ottaa kännyköillämme yhteyden Lupiniin, mutta turhaan. Sumu oli voimistunut ja sen arveltiin johtuvan Voldemortin vallasta.
Sattumalta törmäsimme ''nuoriherra'' Malfoyhin jolta puuttui kokonaan oikea kämmen, sen sijalla oli vain verinen tynkä. Draco sanoi vanhempiensa kuolleen, koska Sirius, Voldemort ja kuolonsyöjät olivat suuttuneet heille. Otimme Malfoyn joukkoon. Emme harhailleet kauaa kun pääsimme ränsistyneelle kerhotalolle ja menimme sisään. Äiti, isä, loput luokkatoverit vanhempineen ja Lupin, Kalkaros ja Harry olivat siellä. Potter kävi oitis surkuhupaisaan, resuiseen Malfoy-rukkaan kiinni. Luokkani pojat sitoivat Harryn tuoliin ja veivät Malfoyn lepäämään. En muista tarkalleen kaikkia unen vaiheita, mutta muistan että salissa oli kaksi rautakeinua josta meidän luokan Juuso tippui ja löi päänsä ja Kalkaros hoiteli hänet ''episkius'' loitsulla, samoin Harry laittoi minuun jonkin loitsun että etutukkani irtosi ja Kalkaros korjasi sen entiuksella, vaikka se ei ollutkaan siihen oikea loitsu. Entius tuntui kylmältä ja märältä, mutta hiukset kasvoivat takaisin ja näin kerrankin ystävällisen hymyn Kalkaroksen kasvoilla. Hetken minusta tuntui, että piti kerrankin kokeilla kaikkea kun olen unessa. Kokeilin lukitilistä meidän luokkalaisiin, muttei toiminut. Jossain vaiheessa Sirius, Voldemort ja kuolonsyöjät hyökkäsivät. Silloin uni muuttui ihan painajaiseksi. Taistelu tuntu kestävän tosi kauan, ja kun se oli ohi niin Malfoy oli ainakin tapettu, samoin osa luokkatovereistani ja heidän vanhempansa ja Lupin kuoli vähän jälkeenpäin. Sirius ja Voldemort ja useimmat kuolonsyöjät kuolivat myös. Siihen uni loppui.
Uni ei tuntunut lyhyeltä tai oudolta, kuten uneni yleensä vaan pitkältä ja todelliselta, kun kävelimme monta tuntia useisiin paikkoihin ja kidutusloitsut jotka minuun iskeytyivät olivat kuin pienten neulojen pistelyä. Se otti sydämenpohjasta kun Sirius käveli ikkunan ohi... Tuo uni oli kuin mahtava kokemus jonka tahdon kokea uudestaan. Aivan uskomaton.
ajatellutkaan Potteria, kunnes 12/13.6.06 näin siitä unta.
Uni alkoi ränsistyneestä, suuresta hallista jossa olin vanhempieni ja luokkatovereideni ja heidän vanhempiensa kanssa juttelemassa Siriuksen kiinnissaamisesta, Sirius Musta oli näet vaarallinen murhaaja. Kokouksen jälkeen lähdimme autollamme kotiin vähän matkan päähän.
Äidin ja isän piti äkillisesti lähteä tärkeään juttuun, joten jäin yksin. Äiti käski minun olla varuillaan. Hetken päästä kuulin kolinaa etupihalta, mutta tiesin ettei se ollut äiti tai isä, he olisivat soittaneet kun olisivat tulleet kotiin. Käskin koirani vanhempieni sängyn alle jonne menin itsekkin. Varovasti kurkin ikkunaa, josta näin itse Siriuksen vappuvan ohi, hetken päästä kuulin takaoven kahvan rämpyttämistä... Ovi ei auennut. Pian näin Siriuksen lähtevän. En oikein muista seuraavaa vaihetta, aloin pakata tavaraa ja sovin tapaamisen luokkatovereideni kanssa. Pian tapasimme tienpäässä. Ilma oli sumuinen ja viileä, kuten koko unen ajan.
Tiesimme että Sirius ja kuolonsyöjät olivat liikkeellä, joten olimme varovaisia koko ajan. Lähdimme kävelemään sumuun. Käveltyämme hetken jostain pusikosta hyökkäsi kuolonsyöjä joka huiteli manauksiaan joka suuntaan. Juoksimme karkuun, en ollut varma oliko meillä taikasauvoja. Riensimme koputtamaan ensimmäiselle talon ovelle joka tuli vastaan ja oven avasi varovasti pelästyneen oloinen mummo. Emme selitelleet vaan änkesimme vain sisälle. Kun olimme pyydelleet anteeksi kerroin koko jutun. Saimme jäädä yöksi. Heti aamulla lähdimme kohti kerhotaloa. Koitimme ottaa kännyköillämme yhteyden Lupiniin, mutta turhaan. Sumu oli voimistunut ja sen arveltiin johtuvan Voldemortin vallasta.
Sattumalta törmäsimme ''nuoriherra'' Malfoyhin jolta puuttui kokonaan oikea kämmen, sen sijalla oli vain verinen tynkä. Draco sanoi vanhempiensa kuolleen, koska Sirius, Voldemort ja kuolonsyöjät olivat suuttuneet heille. Otimme Malfoyn joukkoon. Emme harhailleet kauaa kun pääsimme ränsistyneelle kerhotalolle ja menimme sisään. Äiti, isä, loput luokkatoverit vanhempineen ja Lupin, Kalkaros ja Harry olivat siellä. Potter kävi oitis surkuhupaisaan, resuiseen Malfoy-rukkaan kiinni. Luokkani pojat sitoivat Harryn tuoliin ja veivät Malfoyn lepäämään. En muista tarkalleen kaikkia unen vaiheita, mutta muistan että salissa oli kaksi rautakeinua josta meidän luokan Juuso tippui ja löi päänsä ja Kalkaros hoiteli hänet ''episkius'' loitsulla, samoin Harry laittoi minuun jonkin loitsun että etutukkani irtosi ja Kalkaros korjasi sen entiuksella, vaikka se ei ollutkaan siihen oikea loitsu. Entius tuntui kylmältä ja märältä, mutta hiukset kasvoivat takaisin ja näin kerrankin ystävällisen hymyn Kalkaroksen kasvoilla. Hetken minusta tuntui, että piti kerrankin kokeilla kaikkea kun olen unessa. Kokeilin lukitilistä meidän luokkalaisiin, muttei toiminut. Jossain vaiheessa Sirius, Voldemort ja kuolonsyöjät hyökkäsivät. Silloin uni muuttui ihan painajaiseksi. Taistelu tuntu kestävän tosi kauan, ja kun se oli ohi niin Malfoy oli ainakin tapettu, samoin osa luokkatovereistani ja heidän vanhempansa ja Lupin kuoli vähän jälkeenpäin. Sirius ja Voldemort ja useimmat kuolonsyöjät kuolivat myös. Siihen uni loppui.
Uni ei tuntunut lyhyeltä tai oudolta, kuten uneni yleensä vaan pitkältä ja todelliselta, kun kävelimme monta tuntia useisiin paikkoihin ja kidutusloitsut jotka minuun iskeytyivät olivat kuin pienten neulojen pistelyä. Se otti sydämenpohjasta kun Sirius käveli ikkunan ohi... Tuo uni oli kuin mahtava kokemus jonka tahdon kokea uudestaan. Aivan uskomaton.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullekin on monesti käynyt niin, että kirjojen, elokuvien tai tv-sarjojen henkilöt ovat tulleet uniini.
Aika jännä uni, ja muistit sen vielä noin tarkkaan. Oli ihan hauska lukea.
Mä näen paljon unia, joka yö jotain, mutten varmaan ikinä ennen ole mitään näin todellisuuden tuntuista uneksinut. Oli kiinnostavaa saada edes yksi kommentti. :)
Epistä ku mä en ikinä muista uniani kunnolla, paitsi yhtä.
Siinä Voldemort oli vallannu mun kaverin talon ja mä kuljeskelin niitten ullakolla. x)