asiani on monimutkainen ja vaikea. Mieheni ex-vaimo hallitsee meidän elämää aika pahasti.
Mistähän alkaisin...
Miehelläni on kaksi lasta. ex-vaimo hallitsee ja kiristää miestäni lasten kautta jatkuvasti. Lapset rakastavat isäänsä ja tykkäävät olla meidän kanssa (ainakin sanovat niin mutta näkeehän sen naamastakin).
Ongelmana on ex-vaimon lasten manipulointi isäänsä vastaan. ex-vaimo soittelee lähes päivittäin miehelleni ja kertoo kuinka lapset ei halua tulla enää isänsä tykö eikä halua nähdä enää isää. ex-vaimo huutaa miehelleni että hänellä ei ole mitään oikeuksia kysellä vanhemman lapsen kuulumisia ja koulunkäyntejä kun lapset ovat meillä. Itseasiassa ei saada kysellä yhtään mitään koska lapset ahdistuvat siitä. Itse hän aina viikonlopun jälkeen tietää kaikki asiat mistä ollaan puhuttu ja mitä ollaan tehty.
Mieheni ei tiedä ex-vaimonsa puhelinnumeroa, hänellä on vain yksi numero joka on kuulemma vanhimman poikansa numero. Mieheni ei ole ikinä saanut siitä poikaansa kiinni, siihen vastaa aina ex-vaimo. Vanhin poika onkin sanonut että hänellä on toinen liittymä joka on salainen. Joka kerta kun pojat tulevat he kysyvät että miksi isä ei ole soittanut. Hän soittaa joka päivä 2 viikon aikana kun pojat on äitinsä tykönä mutta kukaan ei vastaa.
Viime viikonloppuna oli taas isän viikonloppu. Odottelimme sovitussa paikassa (ei tiedetä missä lapset asuu) ja ex-vaimo ei ilmestynytkään. Kun lopulta saimme ex-vaimon kiinni hän väitti että hänen ei tarvitse tuoda poikia ja miehelläni ei ole siihen mitään sanomista. Uhkasi pahoinpitelysyytteillä ym. todella oudolla. Sanoi ilmeisesti vanhimmalle pojalle että isä uhkasi hakata äidin ja vanhin poika soitti että nyt sanoit liian pahasti äitille.
Olemme yrittäneet saada apua mutta tämä on pieni paikkakunta ja ex-vaimo on korkeassa -asemassa olevan miehen tyttö. Kunnalle soittaessa asiaa vaan voivotellaan kun sanotaan mistä naisesta on kysymys. Ei mitään apua.
En ymmärrä miksi ex-vaimo on tuollainen. Mieheni puheista päätellen hän on käyttäytynyt koko 13-vuoden avioliiton aikana samalla tavalla, kuin jakomielitautinen.
Katkeruudesta ei minun mielestä voi olla kyse. Ex-vaimo petti miestäni puolivuotta ja kun asia kävi ilmi niin hän tyhjensi kaikki tavarat kämpästä sillä aikaa kun mieheni oli työmatkalla ja haki avioeroa. Asuu nykyisin sen miehen kanssa jonka kanssa petti miestäni. Eli minusta hän sai mitä halusi.
Mitähän voisimme tehdä?
Mistähän alkaisin...
Miehelläni on kaksi lasta. ex-vaimo hallitsee ja kiristää miestäni lasten kautta jatkuvasti. Lapset rakastavat isäänsä ja tykkäävät olla meidän kanssa (ainakin sanovat niin mutta näkeehän sen naamastakin).
Ongelmana on ex-vaimon lasten manipulointi isäänsä vastaan. ex-vaimo soittelee lähes päivittäin miehelleni ja kertoo kuinka lapset ei halua tulla enää isänsä tykö eikä halua nähdä enää isää. ex-vaimo huutaa miehelleni että hänellä ei ole mitään oikeuksia kysellä vanhemman lapsen kuulumisia ja koulunkäyntejä kun lapset ovat meillä. Itseasiassa ei saada kysellä yhtään mitään koska lapset ahdistuvat siitä. Itse hän aina viikonlopun jälkeen tietää kaikki asiat mistä ollaan puhuttu ja mitä ollaan tehty.
Mieheni ei tiedä ex-vaimonsa puhelinnumeroa, hänellä on vain yksi numero joka on kuulemma vanhimman poikansa numero. Mieheni ei ole ikinä saanut siitä poikaansa kiinni, siihen vastaa aina ex-vaimo. Vanhin poika onkin sanonut että hänellä on toinen liittymä joka on salainen. Joka kerta kun pojat tulevat he kysyvät että miksi isä ei ole soittanut. Hän soittaa joka päivä 2 viikon aikana kun pojat on äitinsä tykönä mutta kukaan ei vastaa.
Viime viikonloppuna oli taas isän viikonloppu. Odottelimme sovitussa paikassa (ei tiedetä missä lapset asuu) ja ex-vaimo ei ilmestynytkään. Kun lopulta saimme ex-vaimon kiinni hän väitti että hänen ei tarvitse tuoda poikia ja miehelläni ei ole siihen mitään sanomista. Uhkasi pahoinpitelysyytteillä ym. todella oudolla. Sanoi ilmeisesti vanhimmalle pojalle että isä uhkasi hakata äidin ja vanhin poika soitti että nyt sanoit liian pahasti äitille.
Olemme yrittäneet saada apua mutta tämä on pieni paikkakunta ja ex-vaimo on korkeassa -asemassa olevan miehen tyttö. Kunnalle soittaessa asiaa vaan voivotellaan kun sanotaan mistä naisesta on kysymys. Ei mitään apua.
En ymmärrä miksi ex-vaimo on tuollainen. Mieheni puheista päätellen hän on käyttäytynyt koko 13-vuoden avioliiton aikana samalla tavalla, kuin jakomielitautinen.
Katkeruudesta ei minun mielestä voi olla kyse. Ex-vaimo petti miestäni puolivuotta ja kun asia kävi ilmi niin hän tyhjensi kaikki tavarat kämpästä sillä aikaa kun mieheni oli työmatkalla ja haki avioeroa. Asuu nykyisin sen miehen kanssa jonka kanssa petti miestäni. Eli minusta hän sai mitä halusi.
Mitähän voisimme tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
lapset ovat?
Jos asutte pienellä paikkakunnalla, miten on mahdollista, ettette tiedä missä he asuvat?
Mitäs jos miehesi ei vastaisi ex-vaimonsa puheluihin, ottaisi hänkin vähän etäisyyttä ja jättäisi koko naisen omaan arvoonsa. Mikä velvollisuus hänen on kuunnella jatkuvaa sättimistä? Siinä tilanteessa on kaksi ihmistä, joista edes toinen voi käyttäytyä viileän asiallisesti ja säilyttää oman arvonsa.
Miksei poikansa voi antaa isälleen sitä salaista numeroaan, jos haluaa hänelle soitettavan?
Eivät lapset ole niin tyhmiä, etteivätkö huomaisi totuutta. Jos tilanne niin vaatii rauhoittuakseen, sanokaa heille, että nyt on pakko pitää taukoa tapaamisissa äidin mielenterveyden takia. Sanokaa samalla, että isälle voi AINA soittaa, tulla käymään ja aina pyytää apua ja että isä rakastaa heitä.
Lakiteitse on ihan turhaa lähteä asiaa ajamaan, vie vain vuosia ja tulehduttaa tilannetta ennestään.
Pitäkää selvät rajat siinä, mitä otatte äidin puolelta vastaan.
Lapset ovat 6 ja 8 vuotiaita. Isä on pyytänyt salaista puhelinnumeroa pojaltaan mutta poika ei uskaltanut antaa kun äiti on kieltänyt ja tutkii puhelutietoja. On sanottu että saa soittaa ja mieheni osoittaa rakkauttaan lapsia kohtaan todella paljon. nuorempi kysyy aina vanhemmalta kun alkaa kertomaan jotakin asiaa että saiko tästä puhua. Jos vanhempi vahingossa sanoo jotakin mistä ei saanut puhua, hän itkemällä pyytää isää ettei kertoisi äitille, ettei se suutu. Minusta lapset pelkäävät äitiään jollakin tapaa.
Ja kaikkista naurettavinta on ex:n soittelu pojille isän viikolopun aikana. Soitaa noin 5 kertaa päivässä että onko kaikki hyvin ja voi heti soittaa jos haluavat kotia.
Olemme mieheni kanssa puhuneet että voisimme ottaa lasten huoltajuuden, koska pelätään lasten mielenterveyden kannalta. Ei ole hyväksi kun äiti haukkuu isää koko ajan lapsille. Hän jopa on sanonut että se on isin vika että äiti ja isä erosi.
Mieheni on piettänyt lupauksen, että lapset pietetään erillään vanhempien sotkuista ja ei ole ikinä pahaa sanaa sanonut äitistä. Luotamme kuitenkin että kun lapset kasvavat he ymmärtävät ettei isä ole semmoinen kun äiti sanoo. Olen itsekkin avioeroperheestä ja en muista että äiti tai isä olisi ikinä milläänlailla kritisoinut toisiaan meille lapsille. Vanhempana saimme sitten kysyä mikä oli eron syy ja se kerrottiin ihan avoimesti.
selväksi, että voivat puhua ihan mitä haluavat ja te ette kerro äidille. Ja pidätte sitten kanssa lupauksenne, vaikka mitä kuulisitte.
Täytyy lasten saada olla jossain impulsiivisia ja spontaaneja, oikeita lapsia.
Lapset ovat vielä melko pieniä, hyvä asia onkin pitää heidät erossa kaikesta ainakin siellä teidän luonanne.
Minkälainen on äidin uusi mies? Saisiko sieltä kautta jotain tolkkua tuohon suhteeseen?
vaikea ymmärtää miksi joku tuollaista tekisi.ehkä taustalla on epävarmuus ja pelko että lapset pitävätkin enemmän teistä.no teillä on kyllä oikeus saada lasten osote ja puhelin numero vaikka äiti mitä tekisi.hankkikaa asianajaja hoitamaan asiaa.se että äidillä on "korkeaarvoisessa" virassa oleve isä on teidän etu sillä tuskin pistää asemaansa vaakalaudalle tyttärensä sotkujen takia.
voimia
Entäs jos hommaatte lapsille kännykän, johon voitte soittaa ja jolla lapset voivat teille soittaa. Laittakaa vaikka saldoraja, ettei kukaan voi väärin käyttää (esim. ex) tai valitkaa sallituiksi numeroiksi teidän numerot.
Täytyy kyllä sanoa, etten edes jätettynä ja petettynä lähiäitinä voi ymmärtää exän käytöstä.
Tsemiä
Oman kännykän ostaminen pojalle olisi muuten hyvä idea mutta kun poika ei saa edes puhua puhelimessa ilman että äiti on vieressä ja kaiutin pitää olla päällä. Ja äitin neuvomiset kuuluu vierestä: "sano sille että hyvin menee" ja "lopeta nyt se puhelu, mitä se vielä kyselee". En usko että tilanne siitä paranisi. Äiti varmasti takavarikoi senkin puhelimen omaan käyttöön.
Ex-vaimon uusi mies ei tietääksemme ole puuttunut tuohon hommaan milläänlailla. Hän on lapseton ja uraihminen.
Saatiin just kuulla että sovittu 2 viikkoa isän kesälomalla ei toteudukkaan. Ex-vaimo soitti.
Että voikin olla samanlaista elämää kuin minulla. Tosin mieheni lapset ovat nyt jo lähes aikuisia, mutta kun ex-vaimo on onnistunut jo lähes kymmenen vuotta aivopesemään lapsia minua ja lasten isää vastaan ( me ollaan pahiksia ) niin tulokset alkavat näkymään. Nyt tyttäret eivät suostu edes tulemaan meille vaan tapaavat isäänsä silloin tällöin kaupungilla kahvilassa!
Tämä ex vaati aikoinaan jopa sellaista, että minä en saanut istua samassa autossa niiden lasten kanssa!!! Jos kuitenkin veimme viikonlopun jälkeen lapset äitinsä luo ja tämä ex sai kuulla lapsiltaan että minä olin ollut mukana ( autossa ) tuli samana iltana niin tulikiven katkuinen puhelu, että aloimme harkita jo salaisen puhelinnnumeron hankkimista.
Ex soitti niin paljon häirikköpuheluja, että mieheni harkitsi myös "lähestymiskiellon" hankkimista.
Nyt kun lapset ovat jo isoja ( nuorin 17 ) olemme yrittäneet keskustella nuorten kanssa tilanteesta, mutta heidät on aivopesty niin minua vastaan, että he eivät suostu edes kuuntelemaan.
Nyt he suostuvat tapaamaan isäänsä vain sillä ehdolla että minä en ole lähettyvillä!
Tämä ex kiristi myös miestäni useamman kerran tyyliin, "anna 1000 mk joululahjarahaa tai haukun teitä lapsille vielä enemmän...!" .
Vaikka mieheni yritti kertoa lapsille, että heidän äitinsä puheet on " väritettyjä" ( pidimme huolen siitä että emme itse sortuneet haukkumaan tätä äitiä) niin koska lapset asuvat äitinsä luona, uskoivat jhe mieluummin äitiään kuin isäänsä ( vanhin 21 v tytär sanoi minulle tänä keväänä että " äitini on idolini, tottakai uskon häntä!".
Tulipa sekava kirjoitus, mutta suututtaa nämä kaikenmaailman "katkerat" ex-vaimot jotka eivät hyväksy lastensa isän uutta onnellista elämää.
Soneraplazan Ellit on lukutilassa siirroksen takia.
En ole ennen kirjoitellut tällä palstalla.
Tyttäreni osti viikonloppuna Iltalehden ja sen liitteen Ilona-lehden. Lehdessä uusioperheellinen julkkunainen ihmetteli naisia, jotka eivät katkeruudeltaan pysty solmimaan uutta suhdetta.
Olen äärettömän huvittunut tuosta ajatuskiemurasta.
Minua suuretti huvittaa ajatus, että yksineläminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.
Tätäkin palstaa lukiessa tulin lopputulokseen, että ihan järkeviä ratkaisuja minä olen tehnyt.
Kasvattanut lapset aikuisiksi ilman uutta miestä.
Lasten isä on ollut ihan hyvänä tukena.
Uusi onni hankki minulle lähestymiskiellot oikein tuplana ilkeiden sähköpostien ja testiviestien takia. Hän ei kärsinyt lukea juttujani.
Ihmettelen teitä uusio-onnilaiset. Miten pystytte lukemaan avoimen nettifoorumin kirjoituksia.
Ei näissä jutuissa teitä aina myötäkarvaan silitetä.
Kuvittelette olevanne maanpäälisiä enkeleitä ja hyväntekijöitä. Miespoloinen pääsi seitsämänteen taivaaseen, kun kohtasi teidät helvetin jälkeen.
Ajatusmaailmani oli ennen melko mustavalkoinen, mutta näköjään vieläkin kovempaa värikontrastia löytyy netin palstoilta.
Avioeron sotkujen selvittäminen otti aikansa.
Netistä oli minulle apua. Mm. netin avulla tajusin erittäin kirkkaasti, että miehistä kannataa pysyä erossa.
Sanoin aikoinaan exäni autoa "pillukiesseiksi". Niin paljon minua otti aivoon, että ajamallani autolla kuskattiin uusia naisia yhteisomistuksessa olevalle kesämökille.
Nykyään miehellä ei ole enää autoa. Alkoholismista toipuva, masennuslääkkeiden koukussa elävä mies ei saa enää ajaa autoa lääkärin kiellon takia.
Hiljaa hyvä tulee päivä kerrallaan.
Join tässä iltapäiväkahvia ja olen elämääni erittäin tyytyväinen.
En jaksaisi enää murkkujen kanssa elämää. Keski-ikäisten masentuneiden ja viinaan menevien miehien kanssa seukkaamisesta puhumattakaan.
Elämäni on hiljaista ja rauhallista. Nautin siitä jokaisella solullani.
Odottelen innolla Soneraplazan Ellien uudistumista.
Ehkä siellä keskustelun taso paranee. En erityisemmin välitä suomi24:n palstoista.
Täällä on liikaa palstoja ja tuhottoman paljon väkeä. Elleissä on paljon kotoisempi tunnelma.
Kyllä te voitte ottaa yhteyttä muunkin paikkakunnan sosiaalivirastoon, jos omassanne ei asiaan osata mitään sanoa. Selitätte vaan asianne ja sanotte, minkä vuoksi otitte yhteyttä eri paikkakunnan toimeen.
Ja ottakaa ihmeessä todistusaineistoa (puheluita, tekstiviestejä, jne.) itsellenne exän käytöksestä, jos aiotte asiaa eteenpäin viedä. Niin on jotakin konkreettista näyttöäkin sanojenne takana.
Oikeusapuasiamieheltä voi myöskin varmasti saada tietoa, minkälaisia mahdollisuuksia teillä asian suhteen on toimia.
Ja jos miehelläsi on exän kanssa yhteishuoltajuus lapsiin, niin silloin hän kyllä saa ja on laissa oikeutettukin kyselemään/puuttumaan/päättämään lasten asioista. Voi vaikkapa suoraan koulusta kysellä miten siellä pärjätään ja vaatia, että informoivat erikseen myös häntä lasten kouluasioissa. Exä ei voi tätä(kään) kieltää.
Kyllä tuollaiseen mun mielestä pitäis olla jo rohkeutta isänkin puuttua vaikka kuinka exä uhkailis mustamaalaamisella. Lapset kärsii!
Ja esim. pahoinpitelysyytteitäkään ei voi tuosta noin vain nostaa ilman näyttöä. Mitä exällä ei ymmärtääkseni ole.
Kiitos neuvoista. Soitettiin jo aikaisemmin lähipaikkakunnan sosiaaliviranomaiselle. Ei hekään voinut asialle mitään. Käskivät vain ottaa rauhallisesti ja katella miten tilanne edistyy.
Minusta on tosi outoa ettei yhteishuoltajuudesta huolimatta miehelläni näytä olevan oikeutta tavata lapsiaan, koska "lapset ei itse halua nähdä isäänsä."
Voisin melkein väittää että 8 ja 6 vuotiaat ei ole vielä päätäntä valtaisia tuollaisissa asioissa eikä varmasti ymmärrä itse mitä tarkoittaa ettei tarvi ottaa yhteyttä enää ikinä. Voisin melkein väittää että ne viestit tulee äitiltä.
Surettaa mieheni tilanne aivan älyttömästi. Ensin sitä petetään ja sitten viedään perhe ja lopuksi lasten tapaamisoikeus. Ja kaikista hulluinta onkin että mieheni se ne lapset on avioliiton aikana hoitanutkin. Ex oli jopa huutanut puhelimeen (eron jälkeen), että hällä ei kiinnosta ne lapset pätkääkään. Ja minkätakia mieheni ei saa lasten huoltajuutta? Hän haluaisi sen todella paljon.
Pelkään lasten takia. Pelkään että heillä jää ikuiset traumat tämmöisestä asiasta. Tiedän itse miltä tuntui kasvaa ilman kunnollista isähahmoa. Ja kun viimein sain isääni yhteyden, vietimme todella tiiviisti aikaa yhdessä. Ikävä kyllä se ilo loppui jo vuoden kuluttua kun isä kuoli aivoinfarktiin yllättäen.
Eikö ole muuta keinoa saada tolkkua tähän asiaan kuin lakimies?
ei sillä eukolla ole tuohon oikeutta! nyt otatte vaikka poliiseihin yhteyttä! jos vaikka he taluttaisivat lapset teille! todella itsekästä hommaa siltä kanalta!