Tutkijoiden mukaan metsissämme on motteja enemmän kuin koskaan,kasvu on suurempi kuin koskaan,metsäautoteitä samoin,korjuukalusto maailman paras,laatu on maailman parasta,liittojen mukaan työntekijöiden palkat kilpailukykyiset ja työmoraali maailman korkein,valtio tukee metsäteollisuutta jopa enemmän kuin ameriikassa,Joensuulainen aluejohtaja sanoi henkilökunnan julkaisussa puunhinnan olevan "kohdallaan" ja Ahonen sanoi saavansa yhdellä "soitolla" kaiken pysähtymään,jotenkin tuntuu että tällä metsäsektorilla kuljetaan vanhaa iskelmää mukaillen tuhon tietä.Nimittäin ainoa joka ei ole viimeisinä vuosikymmeninä pärjännyt on metsänomistaja,katovuodet ovat seuranneet toinen toistaan ainakin myyntitulojen suhteen,organisaatiot tässä ympärillä ovat kyllä pärjäilleet,tarttisko viimein meidänkin ryhtyä "soittelemaan"mutta kenelle ??.
Metsää enemmän
kuin koskaan
453387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Aseet on vähissä metsänomistajallakin kun ollaan globaalin kilpailun piirissä. Teollisuudella ei ole varaa maksaa yhtään enempää raaka-aineestaan ja jo nykyhinnoilla sahoja aletaan sulkea. Sellupuun kasvatus tehdään tulevaisuudessa jossain muualla kuin Suomessa, valitettavasti.
Jos sinulla on myytävää puuta metsässäsi, niin suosittelisin kaupantekoa....hinnat ovat kohdallaan ja myyntisi turvaa metsäteollisuuden säilymistä maassamme kenties hieman pidempään. Jos raaka-aineesta tulee niukkuutta, niin alasajo vain nopeutuu! Näin tulee käymään.
Se on sitten vaan laitettava ne sahat kiinni jos ei kauppamiehiä saada järjestetyksi sinne myyntipuolelle.Mitä mahtanevat tehdä jos metsäfirmat laitetaan kiinni.Ilmeisesti paidanpesufirmaa alkavat pitämään tai jotain....
Ilmaiset lounaat on syöty,nyt koittaa uusi aika.Maksu n aika.
Maksun aika koittaa ja se koittaa kaikille....tarkoittaa myös sitä että Suomessa on ison joukon ihmisiä etsittävä jotain muuta leivän antajaa kuin metsäteollisuus. Ei siellä kohta uhoa paperimies eikä kyllä metsänomistajakaan. Joten puut rahaksi nyt ja uutta poikimaan tulevien huonojen aikojen varalle! Viimeinen virhe on metsänomistajilta jos alkavat ahneiksi. Siinä vaiheessa ehdotan että poistetaan myös kaikki valtion tuki metsänomistajille jos kerran puu ei liiku niin kuin pitäisi tai sidotaan esim Kemera-varat puunmyynteihin eli niitä saisi jos myös tekee puukauppaa.
Teollisuus saattaa maksaa asiallista hintaa puusta mutta myyjä saa alinta hintaa toodella pitkään aikaan. Välistävetäjäksi tuli valtio joka päätti verottaa puut toiseen kertaan.
Eikö nyt pitäisi jo kaikkien alkaa puhua totta eikä tuota propagandaa jotta hinta on kohdallaan. Syyllinen nykyisiin ongelmiin on valtio, ei kukaan muu, sieltä pitää löytyä myös korjaavat toimet.
Eikö olekin hassua miten teollisuus on löytänyt maksukykyä, jota ei ennen sanottu olevankaan. Kuusesta suostuisivat maksamaan enemmän kuin koskaan, jos joku vaan myisi. Myyjä saa puusta nyt niin vähän, että vain hölmöt tai rahapulassa olevat myy.
Puulle löytyy ottajia tulevaisuudessa kyllä. Öljyn hinnan nousu on jo nyt tehnyt puun polton kannattavammaksi kuin sen jauhamisen selluksi. Ei mene kauvaa aikaa kun tukkia kannattaa polttaa.
Jos hoidat metsäsi hyvin ja vieläpä etuajassa,ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia mihinkään tukiin.Tukien ehto on tekemättömät työt,ja mitä enemmän rästissä sitä suurempi tuki,tukihomman alkuperäinen ideahan lienee ollut ylisuurten virkamiesorganisaatioiden työllistäminen.
Minullakin kauppakumppaneina muutamia tällaisia aktiivisia metsänomistajia, jotka tekevät taimikonhoidon/perkauksen kahdesti tai jopa kolmesti samassa taimikossa eivätkä ikinä tule saamaan mitään Kemera-tukia tämän takia.
No nämä ihmiset ymmärtävät metsän päälle ja tekevät hyvää tulosta metsäomaisuudellaan (jos ei nyt omalle työlle liikaa arvoa lasketa) ja käyttävät sitä muutenkin tehokkaasti eivätkä lahota puita metsään. Tosin tukien kiemuroita heidän kanssaan monesti ihmetellään.
Suomessa kun suurin osa on kuitenkin näitä pässinpäitä joita pitää potkia persuuksille jotta jotain tapahtuisi. Samat ihmiset sitten lahottavat omaisuutensa metsiin eivätkä ymmärrä että 50 euron tukista tulee 10 euron sellukuusta ennenpitkää tai että kun harvennuksia jätetään tekemättä, lopputuloksena on pelkkää riukua tukin sijasta.. No nyt sitten joku viisastelee että metsänomistajan saa tehdä mitä haluaa ja jos kerran on varaa. Pointtihan onkin siinä että köyhällä Suomella ei juuri muita luonnonvaroja ole ja koko kansantalous tulee järkkymään jos hommat ei metsissä toimi.
Suomalainen metsäläiskansa ei myönnä tappiotaan,vaikka nyt tarvitaan jääräpäisyyden sijasta yhteistyötä. Se katsos erottaa meidät esimerkiksi noista ruotsalaisista ja sen takia ne ajelee Volvoilla ja niillä on kauniimmat naisetkin ja sen takia ne panee meitä 6-0 myös metsäteollisuuden sektorilla.
Mulla ainakin olisi parempia vaihtoehtoja rahoilleni kuin metsäteollisuuden tällä hetkellä tekemä n.4-5% reaalitulos ja sitä ne katsos osakkeenomistajatkin pähkäilee yhtiökokouksissa ja sen takia niitä uusia tehtaita nousee Brasiliaan,Tsekkiin,Puolaan, Kiinaan jne. suomessa ajetaan vanhat myllyt loppuun ja se on siinä....joutaa juomaan keppanaa ja ihmettelemään mihin se muija on lopullisesti hävinnyt!
Älä jatka turhaan kun juna meni jo! Noille tarinoille on täällä naurettu jo kauan aikaa sitten
No peräkammaripoikiin törmää tuolla kylillä lähes päivittäin. Yleensä ne on lievästi alkoholisoituneita, katkeroituneita eivätkä juurikaan käy entistä kaadettua maitolaituria kauempana saati että osaisivat kirjoittaa nimimerkkinsä oikein suomen kieltä raiskaamatta.
Ja sitäpaitsi ainahan sellaista hölmön naurua on kuultu ja siitä osaanottoni, osaansa ei voi valita ja hoitolaitoksiakin lakkautellaan.
nimittäin niitä hoitolaitoksia. Vai minne meinasit laittaa lähivuosien poispotkitut hankintaesimiehet.
Valtion tuet pitäisi poistaa heti.Nehän hyödyttävät aivan vääriä tahoja. Olen havaitsevinani hankintaesimiehen kirjoituksen pontimena jonkinlaatuista ahneutta, vaikka hän varoittaa metsänomistajia siitä paheesta.
Siellähän me kanssasi tavataan kun molemmat ollaan hakemassa ruokakassejamme pelastusarmeijalta. Minä nyt taidan onneksi ehtiä eläkkeelle ennen sitä ja alan matkustella kaukomaihin ja syrjäsilmällä seuraan miten uusia tehtaita nousee ja niiden katolle nostetaan "suomalaisfirman" logot. Lähetän sulle sitten postikortin, jooko.
Luin hankintaesimiehen pätevät kirjoitukset ja haluan hänelle todeta, että ei kannata. Nimittäin yrittää antaa tällä palstalla oikeaa tietoa alan kehityksestä. Toki iso osa metsänomistajien kommenteista on järkeviä ja ammattilaisellekkin ajatuksia herättäviä, se pieni vähemmistö kuitenkin pilaa homman. Usein nämä "hörhöt" ovat myös kaikkein aktiivisimpia kirjoittajia. Tämä johtunee siitä, että täällä tulee tyhminkin mielipide julkaistua, "hörhönkin" sana kuuluu.
Itse yrityn parin kuukauden ajan käydä rakentavaa keskustelua alan asioista, ollen mielestäni valmis joustamaakin mielipiteistäni, mutta sain vastaani samaa mitä sinä nyt, nimittäin sontaa
matkustelet. Tietämäni mukaan ei hankintaesimiehille paljon bonuksia maksella. Persaukista porukkaa tuntuu olevan, aina ruinaamassa kahvikupillista.
Näinhän se on, tyhjät tynnyrit eniten kolisee! Onneksi tämän viikon työ sisälsi paljon onnistuneita metsänomistajakontakteja ja puukauppojakin. Ei tällä kokemuksella enää yksi tai kaksi pässinpäätä pysty päivääni pilaamaan.
Tykkään työstäni ja toivon että sinullekin tätä hommaa riittää tulevaisuudessa ja riittäähän sitä kunhan MTK saisi visionäärin joukkoihinsa. Tähän saakka johtoon valittu aina mulkuin mies koko orkesterista joten uudistumistarvetta olisi tälläkin saralla.
Jos nyt olisin metsänomistaja, niin kyllä harkitsisin tarkasti yhteistyökumppanini. Olisiko se välistä vetävä mhy (välittäjä) vai suoraan puuta käyttävä yhtiö sopimuksineen. Tiedän näet sen, että sopimusmyyjän edut pitkällä aikavälillä ovat ylivoimaisia yksittäiseen "hyvähintaiseen" kauppaan verrattuna. Metsätaloudessa tulosta pitää kuitenkin tarkastella kiertoajan puitteissa, joka nyt kuitenkin on vähintään se 50-70 vuotta.
se on, että MTK:sta ei ainakaan kaupunkilaismetsänomistajalle ole hyötyä. Se on patavanhoillinen järjestö, joka vastustaa viimeisen päälle uudistuksia metsien käsittelyssä. Sana suojelu aiheuttaa punaisen raivonpurkauksen järjestön lehdessä. Metsän monimuotoisuus on näiden aukkohakkuuspesialistien mielestä yhtä kuin metsätalouden häviö.
Itse olen päätynyt käyttämään MHY:n palveluja. Se johtuu henkilökohtaisista syistä. En tiedä onko viisasta, kun ei ole kokemusta muusta. Itse en pysty järeämpiä metsätöitä tekemään.
Siinä olen samaa mieltä, että metsätalouden tulosta on tarkasteltava koko kasvukierron ajalta. Se tarkoittaa myös uudistuskustannuksille laskettavaa korkoa 50 - 80 vuoden ajalta.
Tämä keskustelu on mennyt ikäväksi nimittelyksi. Varmin keino tukahduttaa hedelmällinen ajatustenvaihto on nimitellä eri mieltä olevia milloin hörhöiksi milloin piipertäjiksi tai peräkammarin pojiksi. Metsällä on tapana vastata niinkuin sinne huutaa.
Kyllä meilläpäin paikallinen Mhy:kin on osoittautunut hyvinkin "vanhoilliseksi". Varsinkin kun kyseessä on metsänomistaja joka hoitaa jatkuvan kasvatuksen menetelmillä.
Eräskin yhdistyksen insinööri totesi vain hyvin ylimielisesti "omapahan on asiasi miten metsäsi raiskaat" kun ehdotin maisemaa säästävää poimintahakkuuta. Heille ainoa vaihtoehto kohteeseen olisi ollut voimakas alaharvennus.
että suurin osa MHY:n vanhemmista työntekijöistä on niin fiksoitunut vanhassa koulutuksessa opittuihin malleihin, ettei erilainen ajattelu onnistu. Olen itsekin saanut sen kokea. Jääräpäisellä vaatimisella olen saanut metsäni hakatuksi ja uudistetuksi poimintahakkuin ja pienaukotuksin. Puun hinnassa olen hävinnyt, mutta metsä on säilynyt metsän näköisenä yhtä epäonnistunutta istutuskokeilua lukuunottamatta.
Nyt viimeistään, kun valitetaan hiljentynyttä puukauppaa, olisi aiheellista kehitellä tosissaan myös monimuotoisuutta säilyttäviä malleja, muitakin kuin monen hehtaarin kynnetyn aukon keskellä törröttäviä puita tai muutaman puun ryhmiä. Voisi lähteä puu vilkkaammin kauppaan niiltä metsänomistajilta, joiden ei tarvitse akuutin rahapulan takia hakata metsiään kymmeniksi vuosiksi tuottamattomaan tilaan.
Olen kanssasi samaa mieltä, että monelaisia metsänkäsittelytapoja tarvitaan, nykyisillä käytännöillä se vain tarkoittaa kalliimpaa tehdashintaa yritykselle ja alentunutta kantohintaa metsänomistajalle. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Metsänhän uudistuu metsäekologiankin termein kahdella pääpiirteisellä tavalla eli:
1.Meillä metsän kehitys alkaa tavallisesti metsäpalosta tai uudistushakkuusta. Eli ns. suuri sukkessiokierto, jossa kulo tai avohakkuu muodostaa vanhalle metsälle totaalisen tuhon.
2. Puhutaan lisäksi pienestä sukkessiokierrosta. Pieni sukkessiokierto on vallitseva metsän uudistumisen mekanismi kulonkiertämäalueilla eli esimerkiksi kosteissa lehdoissa. Ikääntynyt puusto alkaa kuolemaan ja lahoamaan. Yksittäisiä puita kaatuu tai katkeaa myrskyissä. Näin syntyneissä latvusaukoissa on uutta kasvutilaa ja sukkessio alkaa pienessä mittakaavassa alusta. Tämähän on vähän niin kuin sitä jakuvan kasvatuksen menetelmää, ainoastaan kuolemassa olevat puut poistetaan.
Itse olen sitä mieltä, että luontaista uudistamista pitäisi pyrkiä suosimaan vaikkei se ole ehkä tehokkain uudistamismuoto. Taimien istutus määrän kasvu ei voi olla vaikuttamatta suomalaisen metsän geeniperimän kehittymiseen.
Kun uudistetaan pienialaisesti ja luonnon ekologisuus huomioon ottaen, ongelmaksi muodostuu puun laatu. Jos pyritään luonnonmukaisuuteen niin epäilen, että metsäteollisuus on valmistautunut ottamaan vastaan lahoa ja kuollutta puuta.
Jos jäljitellään luontaista kiertoa eihän silloin ns. pienen sukkessiokehityksen metsistä voi korjata edes pienialaisesti elinvoimaisia valtapuita, vaan ainoastaan lahoja ja kuoleita yksilöitä. Eli tili jää ohkaiseksi jos tehdään homma ekologisesti oikein. Muutenhan harrastetaan harsintaa ja puututaan väärällä tavalla metsän kehitykseen.
Itseasiassa totaalinen avohakkuu on luonnonmukaisempi keino, kuin jatkuvakasvatus. Silloin tapahtuu totaalinen tuho, motoketjun tullessa paikalla. Jätetään simentävää puustoa tai istutetaan taimet. Lisäksi metsään jää lahopökkelöt hyönteisille, jos ei kerätä polttopuuta.
Jos menetellään oikein ns. jatkuvassa kasvatuksessa (luonnonmukaisesti) tulisi ainoastaan kerätä lahopuumetsästä pois eikä kuolevia puita tai tukkipuuta, koska silloin puututaan metsän luontaiseen kehitykseen ns. pienialaisessa uudistamisessa. Tämä kaikki perustuu vain metsän ja puun ekologiaan toinen seikka onkin sitten muut hyönteiset ja lahottajat. Näissä tapauksissa avohakkuilla ja jatkuvan kasvatuksenmenetelmillä saadaan yhtäläistä tuhoa ja vääristymää aikaan ekologisessa mielessä.
väärin jatkuvan kasvatuksen menetelmän. Ei siinä poimita pois pelkästään lahoja puita, vaan pyritään väljentämään metsää hakkaamalla monen ikäisiä puita. Harvennuksissa on käytössä yläharvennus, jolloin metsänomistajan tili myös harvennushakkuussa on isompi kuin alaharvennuksissa. Pyrkimys on myös säästää metsän omaa taimimateriaalia, joka aukkohakkuumenetelmässä hävitetään totaalisti ja korvataan kalliilla taimitarhan tuotteilla.
Jatkuvan kasvatuksen menetelmän ei ole tarkoituskaan muistuttaa täydellisesti luonnon menetelmää. Se kuitenkin pitää metsän monikäyttöisenä toisin kuin aukkohakkuumenetelmä. Omistajalle ei myöskään tule laajoja kymmenien vuosien katkoksia hakkuisiin niissä tapauksissa, kun suurin osa metsästä on hakattu aukoksi lyhyessä ajassa. Merkittävä säästö on myös uudistuskustannuksissa. Ottaen huomioon puun pitkän kasvatusajan muutaman vuoden viivästymä taimivaiheessa ei merkitse mitään. Kasvuun lähtö on kuitenkin melko nopeaa, sillä valmis taimimateriaali, vaikka aluksi kituliaampikin, on melkoinen etu. Kuusen kasvatukseen jatkuva kasvatus sopii erityisen hyvin rehevillä mailla.
Jos jatkuvankasvatuksen menetelmän ei ole tarkoitus muistuttaa luonnonmenetelmää, niin silloinhan riski toimia väärin ja tuhota puustopääoma kokonaan on erittäin suuri. Kirjoituksellani toin vain esiin sen seikan, että avohakkuu muistuttaa hyvin paljon metsäpaloekologiaa, jossa metsänkasvatus lähtee alusta niin kuin sen pitäisikin. Kuinka paljon loppuen lopuksi Suomessa on sopivia reheviä MT-tyyppisiä metsiä, lehtomaisia kankaita tai lehtoja, epäilen että pinta-alat harrastaa tätä menetelmää ovat marginaalisia, metsätilan tasolla. Harva metsätila on kokonaisuudessaan niin rehevää, että menetelmä on käyttökelpoinen ilman minkäänlaista maanmuokkausta. Uudistamistulos ei ole kovinkaan varma. Metsänuudistamisen tarkastuskulut kasvavat, jos myyntihakkuita tulee paljon. Viranomaiset kuitenkin joutuvat tarkastamaan tehdyt hakkuut. Pieniä uudistusplänttejä siellä täällä jokaisella metsänomistajalla, se on tuhon tie.
Minusta tehokkuudessa hävitään kyseisessä menetelmässä. Tutkimustuloksia menetelmän kokonaisedullisuudesta ei ole. Metsäntutkijat eivät ole kovinkaan laajasti aihetta tutkineet. Laatuharvennustahan voi yläharvennuksena suorittaa nykyisilläkin harvennusmalleihin sidotuilla menetelmillä ja sitä myös suoritetaan. Suomen pikkuruisia metsätiloja tullaan pirstaloidaan tällaisilla metsien käsittelyillä yhä enemmän.
jatkuvasta kasvatuksesta on tyypillinen sellaisen henkilön käsitys, joka vaatii metsistään monimuotoisuuden kustannuksella viimeisen tehosentin joka aarilta.
Olen yrittänyt selittää, että olen valmis tinkimään hakkuutuotoista, mikäli metsäni säilyy monimuotoisena ja monikäyttöisenä.
En ymmärrä, mitä tarkoitat tarkastuskulujen lisääntymisellä. Mitä asiaa tarkastajilla on metsiin, jos niitä ei hakata aukoksi? Emme elä enää 70- ja 80-luvuilla, jolloin normeista poikkeavat metsänomistajat vietiin käräjille syytettynä metsänhävityksestä. Vai haluatko palata noihin aikoihin?
En ole käyttänyt kemera-rahoja yhtään senttiä metsiini, joten myöskään tarkastusviranomaisilla ei ole sinne mitään asiaa muuten paitsi runsaita marja- ja sienisatoja keräämään ja muutenkin jokamiehen oikeudella liikkumaan.
Jatkuva kasvatus on mahdollisimman paljon luonnollista kasvua ja uudistumista muistuttava menetelmä, mutta sitä ei pidä sekoittaa suojelumetsiin. Se on tarkoitettu talousmetsien kasvatukseen. Vaikeasti uudistuvat alueet voidaan kevyesti muokata tai kulottaa.
Yhä kasvava joukko metsien muuttumisesta alaharvennusten ja keinouudistuksen kautta puupelloiksi, huolestuneita metsänomistajia on odottanut, että totaalisuojelun ja nykyisen vallitsevan käsittelytavan väliin tulisi talousmetsien kasvatukseen pehmeämpiä menetelmiä.
Avohakkuu-muokkaus-istutusmenetelmällä ei ole mitään tekemistä luonnollisen uudistumisen kanssa.
Luonnonmetsän tulipalon jälkeen metsässä jää eloon isoimpia puita, jotka siementävät uuden metsän. Esimerkiksi Pyhä-Häkin kansallispuiston ikihongista näkee, että ne ovat kestäneet useat tulipalot. Talousmetsään ei koskaan ehdi kasvaa niin isoja puita, että ne selviäisivät elossa kunnon tulipalosta. Luonnon metsään jää myös runsaasti isoja, hiiltyneitä runkoja, joista tulee tärkeää, isoa lahopuuta. Luonnonmetsään ei kukaan istuta saman lajin taimia tasaisin välmatkoin eikä kukaan raivaa lähes kaikkea vesakkoa pois. Luonnonmetsää ei myöskään alaharvenneta poistamalla kaikki poikkeavan kokoiset tai muotoiset puut. Luonnonmetsä ei ole jokseenkin samankokoisten ja -ikäisten puiden muodostama kokonaisuus. Luonnonmetsän kasvukierto on puulajista riippuen jopa satoja vuosia. Kysynkin, mistä on peräisin käsitys, että nykyinen uudistustapa matkii luontoa?
Ehkä en hommasta paljoa tiedä, mutta ainakin seuraavat oleelliset asiat metsätalouden näkövinkkelistä. Metsäntutkimuslaitoshan on tutkinut eri-ikäismetsiä pidempiaikaisesti ja tulokset ovat vaihtelevia ja epävarmoja. Ristiriitaisia ovat myös Ruotsin ja Norjan metsissä tehdyt tutkimukset. Yhtäläistä on se, että pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on tutkimusten mukaan äärimmäisen vaikeaa ylläpitää puuston eri-ikäisrakennetta. Emme ole sademetsävyöhykkeellä, emme edes Keski-Euroopassa.
Jatkuvan kasvatuksen edellytykset ovat Suomessa siis huomattavasti heikommat kuin Keski-Euroopassa, jossa on varjoa sietäviä arvokkaita lehtipuita, eritoten pyökkiä. Myös saksan jalokuusi, pihta menestyy varjossa. Meillä kuusi on ainoa arvopuu, joka menestyy varjossa edes kohtalaisesti, muut ovat pioneeripuita. Lisäksi kuusi on hankala puu jatkuvaan kasvatukseen. Eri-ikäisrakenteinen kuusikko on hyvin arka kuusia lahottavalle juurikäävälle.
Kuka sitten haluaa monotoonisia kuusikoita? Tietenkin monimuotoisuutta kannattavat metsänomistajat, jotka marjastavat ja sienestävät kuusikoissaan. Jatkuva kasvatus muuttaa metsän kuusivaltaiseksi, sukkessio toimii yksinkertaisesti näin pohjoisella havumetsävöhykkeellä. Kova usko pitää olla myös kuusen markkina-arvon säilymiseen, jos hinta romahtaa tulevaisuudessa, myy siinä sitten kuusta jalostajille.
Epävarmaa on myös uusien taimien syntyminen ja elossa pysyminen. Puuston ikäjakauma kapenee, ellei uusia taimia synny. Toki niitä syntyy, mutta valtaosa kuolee nopeasti, koska ei ole kasvuedellytyksiä.
Lisäksi jatkuvan kasvatuksen vahvimmaksi valtiksi on usein tarjottu ilmaista uudistumista, mikä lienee höpöhöpö puhetta. Koska kasvatettavaksi jäävän puuston pääomakulut ovat eri-ikäisrakenteisen metsän uudistamiskustannuksia. Pitää myös muistaa, että harvennuksilta korjattavan tukin kantohinta on on olennaisesti alempi kuin päätehakkuulla.
myös sinulle valitsemallasi metsänkasvatustavalla. Oma tapani on ainakin vielä melko harvinainen ja siksi haasteellisempi kuin sinun.
Olen kokeillut sekä aukkohakkuu-syvämuokkaus-istutusmenetelmää että nykyistä jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Omia tarkoitusperiäni, monimuotoisuutta ja monikäyttöisyyttä viimeksi mainittu palvelee paremmin.
Epäilet metsien muuttuvan pelkiksi kuusikoiksi jatkuvalla kasvatuksella. Sitä vaaraa ei näytä olevan, kun käyttää kulotusta ja kevytmuokkausta karuimmilla metsätyypeillä. Omat metsäni ovat 90 prosenttisesti mustikkatyyppiä tai rehevämpiä siis luonnostaan kuusikoita. Lahovikaisuutta on vähän talvihakkuiden ansiosta. Hirvien takia täällä ei männyn ja rauduskoivun uudistus näytä onnistuvan, sillä niile on runsaasti ravintoa naapurien hehtaarien laajuisissa aukoissa. Aukkojen runsasta vattusatoa itsekin keräilen.
Pelkosi metsien hävityksestä on turha, sillä aukkohakkuut tulevat jatkumaan näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen.
kirjoitukseni oli tarkoitettu JJJ:lle. Anteeksi sekoilu, juhannuksen vietolla ei ole vahinkoon osuutta.
johon haluan heittää oman lusikkani mukaan!!!
Teen työkseni hakkuutyötä hakkuukoneella jota olen pian 30 vuotta tehny leipätyönä ja alue joka on työaikana tutuksi tullut on omasta mielestäni melko laaja!!
Ja ihan ensimmäiseksi pitää todeta ettei minulla ole hakkuutapana sinällänsä mitään poiminta hakkuuta vastaan, työnä se onnistuu siinä kuin jokin muukin vaihtoehto, MUTTA pakko on metsänpeikolle puunkasvatuksellisesti todettava että hyvin, hyvin rajallinen on suomen metsissä kohteet mihin se onnistuu ettei 40-90 vuoden kuluttua ole vastassa pahasti taantunut ja epätasainen sekä karmean huonolaatuinen eli kuituhintainen kohde lopputuloksena, mielestäni nykyään on suomen taimitarhoilla huomattavasti suuremmat mahdollisuudet jalostaa puun laatua entistä kasvamammaksi ja laadukkaammaksi kuin yksittäisella metsänomistajalla!!
Ja nyt on turha vedota näihin 60-70 lukujen isoihin virheisiin kun mäntyä istutettiin liian reheviin kohteisiin, nykyäänhän tälläistä ei juurikaan nää tapahtuvan!
Pääsääntöhän kuitenkin pitää nykyään olla että metsän uudistamiseen mietittäisiin tehokkain ei välttämätä sillä hetkellä edullisin vaan 70-90 vuoden perioodilla paras tulos, jos joku väittää ettei yli 60 vuotias siististi hoidettu kohde jossa on elinvoimasimmat puut jäljellä odottamassa loppu järeytymistä ole hieno niin ihmettelen katsojan silmä kulmia!!
vaan on niin, että sillä uudistamishetkellä on ratkaistava se tehokkain, edullisin ja vähintään tulevan puusukupolven koko kiertoaikaa (kasvupaikasta ja ilmastovyöhykkeestä riippuen suuruusluokkaa 70 - 120 vuotta) koskeva tuottoisin puuston kasvatusratkaisu.
Olen sitä mieltä, että jos nykyisille maanmuokkaus-, taimi- ja istutuskustannuksille (=uudistamiskustannuksille) sekä taimikonhoitokustannuksille asetetaan jonkinlainen vaatimus sijoitetun pääoman tuotosta (en lähde esittämään korkoprosentteja), niin ei tämä avohakkuun kannattavuus ole kiistaton!
Jatkuvan kasvatuksen olen ymmärtänyt sellaiseksi, että siinä ei tule näitä yllä mainittuja uudistamiskustannuksia ainakaan nykyisessä laajuudessaan. Taimikonhoitokustannuksia jatkuvassa kasvatuksessakaan tuskin vältettäneen.
Aiemmin ketjussa esitettyyn kuusettumisväitteeseen haluan kommentoida, että kuusikin on poistettavissa raivaussahalla sieltä, missä sen ei katsota olevan riittävän tuottoisa puu(yksilö) kyseeseen tulevalla kasvupaikalla.
Ja lopuksi ihan vain ajatuksena esitän, että tulisiko jatkuvaa kasvatusta ajatella enemmän puuyksilöiden kasvatuksena kuin jotakin puulajia olevien metsiköiden kasvatuksena.
tarkastelen metsää monipuolisemmin. Minulle se on rikas eliöyhteisö, ei ainoastaan "siisti" puuvarasto. Siisteyden mukana katoaa valitettavasti suurin osa oikean metsän luonteesta ja myös eliöstöstä.
Näihin hoitoksekusteluihin toivoisi hieman enemmän omaakin ajattelua eikä pelkästään metsäntutkimuslaitoksen julkaisemia mielipiteitä, kuten nuo nimimerkin JJJ kirjoitukset ovat.
Tällä palstalla olen huomannut että jatkuvan kasvatuksen menetelmillä metsiään hoitavat pystyvät tuomaan omiin kokemuksiin pohjautuvia näkökohtia julki. Jaksollisen kasvatuksen eli suuren massan mukana "purjehtivat" tukeutuvat pelkästään näihin metlan ja muiden tekemien tutkimuksien lainauksiin. Yleensä vieläpä sanasta sanaan. Mikä osoittaa pelkästään sen että aivopesu on tehonnut, muutosta ei haluta tai ei uskalleta siihen ryhtyä vaikka lopputulos olisi tehokkaampi ja tuottoisampi.
Metsänpeikko2 suuri kiitos monipuolisesta ja laaja-alaisesta näkökulmasta näissä hoitoasioissa. Huomaa että tietoa on omakohtaiseti hankittu perehtymällä molempiin hoitomenetelmiin, ihan käytännön tasolla.
Lainaus ekohoitajan kirjoituksesta: "Mikä osoittaa pelkästään sen että aivopesu on tehonnut, muutosta ei haluta tai ei uskalleta siihen ryhtyä vaikka lopputulos olisi tehokkaampi ja tuottoisampi."
Ei se ole mitään sanasta sanaan opettelua silloin jos on esimerkkejä poimintahakkuista, ekohoitajalle tiedoksi. Aina 1950-luvulle saakka metsänomistajat korjasivat poimintahakkuilla metsästä puuta myyntiin ja mitä tapahtuikaan? Jätemetsiä syntyi, ei mitään muuta, siitähän on selkeät todisteet olemassa. Käytännössä näihin kohteisiin olisi pitänyt syntyä uutta metsää luontaisesti, mutta kun Suomen lämpösummalla, olosuhteilla ja puulajeilla hommasta ei kertakaikkiaan tule mitään. Metsät olivat vaajatuottoisia useamman kymmenen vuoden ajan. Metsälakia kehiteltiin juuri tämän vuoksi. Kaikki ihmiset eivät ole niin valistuneita, jotta pystyvät ottamaan vastuuta esimerkiksi metsän uudistumiskyvystä yhtälailla kuin Metsänpeikko2.
Suomessa on suoritettu iät ja ajat poimintahakkuita, joiden seurauksena järeä puu lähes tulkoon loppui suomesta. Metsät eivät uudistuneet tarpeeksi luontaisesti, syntynyt taimimateriaali oli heikkoa, metsä jäi vajaatuottoiseksi. Kuitenkin esimerkiksi tehokkaiden metsänhoitotöiden esimerkiksi ojitustoiminnan johdosta käytännössä katsoen korvattiin sodassa menetettyjen alueiden metsäpääoma ja kasvu. Siitäkin on numerotietoa olemassa.
Mutta valitettavasti jatkuvasta kasvatuksesta ei ole olemassa kuin subjektiivisia mielipiteitä käytäntöön perustuen, asioissa pitää kuitenkin aina olla objektiivinen ja ajatella suurempia kokonaisuuksia. Ihminen ei voi olla niin vastuuton, että markkinoida asiaa, jos itse on selkeästi jotain mieltä ja asian puolesta. Silloin on mitä suurimmassa mielessä jäävi asiaa tarkastelemaan. Annetaan asiassa tutkijoille ja asiantuntijoille mahdollisuus selvittää etuaja ja haittoja, joilla ei ole henkilökohtaisia pakkomielteitä minkään asian suhteen. Näin on paras.
kuin paljon vuosittain hakataan aukoksi näitten "itseoppineiden" poiminta hakkuun satoa!!! kohde olisi maaperällisesti hyvää puuntuotannollisesti mutta 50 vuoden rääppimisen jälkeen kohde lyödään aukoksi jopa alle 100kuution hehtaari saannilla koska muuta ei ole tehtävissä ja näitä on paljon!!! näillä rääpintä hakkuita puolustavilla nimimerkeillä on selvästi jotain muita tarkotusperiä taikka sitten vain pelkkä tarve olla vain periaatteesta vastaan, pystyn välittömästi näyttämään satoja huippukohteita kun metsä hoidetaan parhaaksi opetetulla kolmen harvennuksen + päätehakkuun systeemillä mutta en ainuttakaan rääpintähakkuu kohdetta!! rääpintähakkuu voi onnistua nimeksi yhen sukupolven ajan mutta 99% jatkaja saa pelkkää paskaa vaivoikseen.
Suomessa ei vielä ole laajempaa kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta, valitettavasti. Metsälain avullahan se saatiin aikoinaan estettyä tehokkaasti.
Metsälaki kehiteltiin suojaamaan juuri näitä suuria kokonaisuuksia eli turvattiin metsäyhtiöiden suosimat avohakkuut. Samalla myös tukijoille tehtiin lailla selväksi mitä saa ja mitä ei saa tutkia. Samaisen lain avulla saatiin metsänomistajat peloteltua niin että omatoiminen korjuutoiminta julistettiin lähes pannaan. Ainoaksi ja oikeaksi metsänuudistustavaksi vakiinnutettiin metsäyhtiöiden suorittamat aukkohakkuut. Olihan metsäyhtiöiden rakentamien taimitarhoten tuotanto jotenkin saatava kaupaksi joten sekin oli turvattava metsälain avulla.
Aina 1950-luvulle saakka metäsnomistajat todellakin vielä korjasivat puuta kunnes se tehtiin lain avulla lähes mahdottomaksi. Uudesta tehokkaasta mallista annettiinkin heti näyttöä täälläkin foorumilla mainituilla Osaran aukeilla. Päästiin kerralla eroon vajaatuottoisuudesta, nämä "uudistuskykyiset" aukot ovat vieläkin muistomerkkinä ja todisteena metsälain kehittelystä sekä tehokkaasta metsänhoitotyöstä.
Onneksi viime vuosien metsäteollisuuden vaikeudet ovat herättäneet niin tutkijat kuin metsälakia kirjaimellisesti noudattaneet metsänomistajat huomaamaan että jotakin on mennyt pieleen. Tehometsätalous ei ollutkaan se oikea tie ja nyt ollaan, virheet hiljaa tunnustaen, palaamassa tuohon aikaan ennen metsälain kehittelyä.
JJJ kirjoitti:
"Aina 1950-luvulle saakka metsänomistajat korjasivat poimintahakkuilla metsästä puuta myyntiin ja mitä tapahtuikaan? Jätemetsiä syntyi, ei mitään muuta, siitähän on selkeät todisteet olemassa."
Helppo on väittää, että todisteet on olemassa, mutta miten asia on todellisuudessa? Täällä Pohjoispohjanmaalla on viimeiset vuosikymmenet hakattu pääasiassa hyvälaatuisia tukkimetsiä juuri näistä aiemmin "pilalle harsituista" metsistä.
Jospa kävisit katsomassa, miltä "Osaran aukot" näyttävät tänään.
etelämmässä on myös viimeiset "harsitut" tukkimetsät menossa sahoille. Kovin ovat haluttua raaka-ainetta. Pari tuntemaani yhtiön puunhankintapuolella työskentelevää henkilöä oli huolestuneita, mistä sitten kunnon sahatukki otetaan, kun esi-isien hoitamat, "pilalle harsitut" hongikot loppuvat.
Toi metsän myynti on kyllä yx helpoimmista tavoista tienata hyvät fyrkat, ei tartte ite tehdä mitään, ja tietyin väliajoin kassaan kilahtaa samat rahat kuin monella vuoden raskaasta työnteosta. Hyvä veto valtiolta puuttua veroilla ilmaisen rahan saantiin, niin se puuttuu muillakin sektoreilla.
Nykyinen metsälaki antaa kyllä metsänomistajalle mielestäni riittävästi liikkumavaraa toimia metsissään tai olla toimimatta. Ketään ei pakoteta mihinkään. On esimerkiksi mahdollisuus vapaaehtoiseen metsien suojeluun, jos mesätalouden harjoittaminen vallitsevien pelisääntöjen mukaan tuntuu oman arvomaailman vastaiselta.
Yhteisesti on päätetty edustuksellisen demokratian kautta metsätalouden lainsäädännön viitekehyksessä toimintamalleista. Kansantaloudella ei ole varaa tuhlata vähäisiä luonnonvaroja, koska työllisyys, teollisuus ja palvelut ovat niistä riippuvaisia.
Metsälain tarkoituksena on ollut turvata metsäteollisuuden maksimaaliset voitot osakkeenomistajien taskuun. Luonnonvarojen tai työllisyyden turvaamiseksi sitä ei todellakaan suunniteltu.
Että se siitä demokratiasta.
Hankintaesimies kirjoittaa puppua!
Jos kaikki olisi toimineet kehoitusten mukaan jo keväällä, ei puun hinta olisi noussut! Nyt se on noussut uutisten mukaan jo useita euroja..
Kyllä rahaa on, kun puuteollisuusjohto tuhlaa sitä kaikkeen mahdolliseen, käyttänevät jo "riveeksikin" ja pyyhkivät parhaimmat pohatat jo persuuksensakin:))
Pahin silmään nussija on kuitenkin verottaja metsänomistajalle, sehän vie puolet puusta saatavasta hinnasta (ALV ja 28%)
Lainaus:
Eipä ole tullut käytettyä kemeroita.
Joten Kemerat pois ja verot pois puun myynnistä, niin silloin alkaa tapahtua. Paperimiehet voi mennä lakkoon ja vaatia muutaman tonnin kk palkankorotusta.
Olet oikeassa! Kaikenlaista notkujaa työllistetään metsänomistajien kustannuksella..
Onneksi niiden valtuuksia on hiukan rajattu.
Rajattais vieläkin enemmän, jos metsänomistajat uskaltaisi avata sanaisen arkkunsa ja antaisi kuulua kuka loppujen lopuksi kantaa kaiken vastuun:))
Metsä pomot ovat tärkeitä kuin kukkopojat, mutta eivät ota vähäisintäkään vastuuta.
UBM:n lehdessä metsätohtori antoi kuulua, että virallinenkin metsänhoito aiheuttaa alituottavia metsiä, siitähän pitäisi joku panna vastuuseen, mutta eipä kukaan vaadi, ollaan kuin pissa sukassa.
Metsänpeikko2 on oikeassa, mutta monet haluaa ja nimenomaan määräillä toisten metsissä??
Nythän suositellaan jo 25cm paksuisten puiden aukkohakkuuta, että saadaan kiertoa metsiin?
Siinäpaksuudessahan vasta puut tuottaa kuutioita?
Tarkoitushan onkin saada taimimyyjille, ym instansseille töitä ja rahastamisen aihetta..
Jopa UPM metsätohtorikin ihmetteli, kun virallisetkin suositukset aiheuttaa metsille suurta vahinkoa alituottavuudellaan?
Vahingon kärsijä on tietysti loppujen lopuksi metsänomistaja..
On valitettavaa, että joiltakin MHY:n kavereilta puuttuu asiakaspalveluhenki. Jos olisin MHYn neuvoja, niin selittäisin oman näkemykseni kerran ehkä kaksi ja jos ei saa vastakaikua, niin tehdään sitten niinkuin asiakas haluaa. Kyllä se pitäisi olla niin, että jokainen saa itse päättää mitä metsässään tapahtuu. Siitähän omistamisessa on kysymys, että tekee itse päätökset ja kantaa siitä sitten vastuunsa.
Joo siis kyllä asioita on taas paisuteltu liiaksi. Metsäfirmoillakaan ei nyt mitenkään erityisen hyvin loppupeleistämene. Ja eukalyptussellua tuodaan jo nyt brasiliasta Ouluun jalostettavaksi. Tulee halvemmaksi ja on parempilaatuista. Venäläinenkään puu ei ole kovin kallista. Paremmista hinnoista haaveileminen on turhaa.
Elkää myykö puita anataa vaan kasvaa ja kasvaa, kyllä nille myöhemmin jotain käyttöä keksitään sitten kun ne on oikein lihaviakin. Paremmalla hinnalla. HArvennukset myöhään ja tiheämmäksi ja polttopuik puut