Mä viiltelen itteeni.....mulla on paha olla.....poltan itteeni.......ÄLÄ nyt ihmiset olko säälittäviä.
Kootkaa itsenne ja ottakaa niskasta kiinni......ei apua löydy tälläisiltä hikisiltä internet forumeilta, vaan teistä itsestänne. Älkää vajotko sinne itsesäälin syövereihin.
Esim vanhempien ero ei voi olla oikeasti noin kova paikka...voitte varmasti jatkaa molempien vanhempien tapaamista, ja ystävienne.....elämä ei siitä muutu mihinkään....paitsi että kotona on vähemmän riitoja kuin huonossa avioliitossa.
Ja jos vanhemmat hakkaa niin ilmoitatte vaikka poliisille koska lapsiaan lyövät vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita ....
Kootkaa itsenne ja ottakaa niskasta kiinni......ei apua löydy tälläisiltä hikisiltä internet forumeilta, vaan teistä itsestänne. Älkää vajotko sinne itsesäälin syövereihin.
Esim vanhempien ero ei voi olla oikeasti noin kova paikka...voitte varmasti jatkaa molempien vanhempien tapaamista, ja ystävienne.....elämä ei siitä muutu mihinkään....paitsi että kotona on vähemmän riitoja kuin huonossa avioliitossa.
Ja jos vanhemmat hakkaa niin ilmoitatte vaikka poliisille koska lapsiaan lyövät vanhemmat ovat psyykkisesti sairaita ....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko ikinä kokenut mitään noista, joita juuri kirjoitit? Itsestäni tuntuu, että et ole, joten sinulla ei pitäisi olla mitään varaa sanoa ihmisiä säälittäviksi. Ties vaikka tuo kaikki joku päivä tapahtuisi sinulle.
Silloin kun oma isäsi tulee luoksesi ja raahaa sinut kämppänne parvekkeelle (asutte 3. kerroksessa) ja sanoo "Hyvästi, isi rakastaa sinua" ja sen jälkeen hyppää alas etkä itse voi ethdä mitään.. Kyllä sitä silloin jää hetkeksi, EDES hetkeksi, säälittävä olotila.
Kirjoitit myös, että kuinka avioero ei ole kova paikka.. Se ei ollut kamalan kova paikka meille lapsille, sen voin myöntää, mutta se oli kymmentä kertaa kovempi äitelleni. Jos oma puolisosi luokiteltaisiin mielenterveyshäiriöiseksi/alkoholistiksi/narkkariksi ja tämän lisäksi hän vielä hakkaisi sinua ja uhkaisi tappaa lapsesi, jos jätät hänet, niin kyllä se on kova paikka. Pakostikin äidin murhe on siirtynyt tajuntaani, ei niitä kymmentä vuotta pysty unohtamaan kovin helposti.
Ja kirjoitit "voitte varmasti jatkaa molempien vanhempien tapaamista, ja ystävienne.....". Kyllähän sitä omaa isäänsä pystyi käymään katsomassa, jos häntä tahtoi vankiloissa tai mielisairaaloissa käydä tapaamassa. Ja voit uskoa, kaiken sen helvetin jälkeen mitä se mies oli meidän perheelle aiheuttanut.. Ei niistä tapaamista olisi tullut mitään, äiteni oli niin peloissaan niin meidän lasten kuin itsensä vuoksi etten yhtään ihmettele hänen käytöstään.
Taivas, tässähän ihan kädet tärisee ja kyyneleet on silmissä, kun tätä kirjoittaa.. Mutta tiedoksesi, se ei aina ole niin helppoa kuin miltä se saattaa tuntua näin tietokoneen ruudulta luettuna!
A. Eronneesta perheestä.
B. YH äidin kanssa elänyt koko lapsuuden tai nuoruuden, ja nähnyt suhteellisen monta vituiks mennyttä suhdetta.
C. alkoholisti isä joka on hakannut
D. Ja isä joka sai aivohalvauksen ja vajosi lapsen tasolle
Mutta jumalauta en oo ikinä edes meinannut itseäni viillellä tai tappaa. Enkä oo ikinä tuntenut tarvetta avautua kellekkään...
IHMISET ON ERILAISIA. piste. ite oon enemmän samaa tyyppiä ku sä, mut ei koskaa oo tullu mieleen vähätellä miltä muista tuntuu. jotkut itkee helposti ku ongelmia tulee vastaan, toiset kohauttaa olkapäätään. jotkut rypee istesäälissä, toisia ei vois vähempää kiinnostaa itsesääli vaan tietää heti mitä tehä ku ongelmia ilmaantuu. mut so what. antaa ihmisten olla semmosia ku ovat.
Apu voi hyvinkin löytyä täältä hikiseltä foorumilta. Tuntuu ettet tiedä yhtään mistä kirjoitat. Aina ei vain pysty auttamaan itse itseään vaikka kuinka haluaisi. Joskus tarvitsee juttelukaveria, netistä on sellaisia helppo löytää, joilla on samoja ongelmia.
Kaikilla on lupa olla joskus säälittävä.
ihmisiä on erilaisia.. ja jokaiseen vaikuttaa eritavalla elämän tapahtumat. tuskinpa tuo sinua liikaa stressaa jos joku ei ole niinkuin sinä?
Kyllä vanhempien ero voi olla kova paikka. Ja ihan varmasti elämä muuttuu, jossei nyt sitten vihaa vanhempiaan niin paljon että asia ei paljon hetkauta.
Kaverini vanhemmat erosivat ja voin sanoa, että kaverini murtui siitä tosissaan ihan helvetin paljon. Hänen vanhempien erosta on yli 6 vuotta ja suru siitä asiasta ei katoa hänen mielestään.
Varmasti oma elämäs muuttuisi jos omat vanhempas eroais, tai se muuttuisi varmasti edes vähän.
Älä tule tänne valittamaan asiasta jos itse et ole mitään vastaavaa kokenut. Ihmisiä on katsos erilaisia, joillakin tunteita voi olla enemmän, joillakin vähemmän.
Ehkä nämä jotkun ihmiset todella rakastavat vanhempiaan eivätkä haluaisi heidän eroavansa ja sitten kun ero tulee niin se ottaa todella koville kun haluaisi vanhempian olevan yhdessä, että perhe olisi kokonainen, että kummatkin vanhemmat olisivat aina lähellä.
jos ei ala itteensä säälimään, ni vitut se sitä tarkota ettei oo mitään ongelmia elämän aikana tullu vastaan.
A)faija hakkas
b)vanhemmat eros
c)äitin miesystävä pahoinpiteli äitiä-> muutaman vuuen helvetti
d)äiti sekos-> mut ja sisko meinattiin ottaa pois äitiltä
e)masennus
f)yksin perheestä huolehtiminen
g)kaveri yritti tappaa ittesä
siinä muutama "suurin" ongelma mun elämässä. lisää on ja tulee, mut koskaan en periks oo antanu enkä vaipunu itsesääliin vaikka masentais. kaikesta selviää ja kaikki on susta ittestäs aina kii.
mua hakattiin lapsena kun vanhemmat oli vielä yhessä.jos joku lapsi soittaa tuskin ne poliisit kuuntelee,jos soitan et vanhemmat hakkaa.ne vaa luulee et se on joku pilapuhelu.
ja vanhemmat on muute eronnu...
mut se siinä onki ku ei mun isä halu nähä mua..en tiiä syytä.se ei soita mulle ikinä.
mun veljelle se kylläkin soittaa ja ne tapaakin aika usein..
että eikä ihmisillä enää saisi olla ongelmia, huolia? Eikö kellään enää saisi olla tunteita? Pitäisikö meidän ihmisten olla piittaamatta, jos maailma kaatuu jonkun asian takia? Jo on outoa...
Ja suurimmalla osalla maailmassa on jonkinlaisia, pieniä tai suuria ongelmia/huolia, joita on joskus pakko purkaa. Itselläni ei nyt mtn mainittavaa ole, mutta kunhan kerroin mielipiteeni.