Lintu

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan.
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan.

"Tämä yö on minulle viimeinen"
kuulen hänen sanovan.
"Olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan.

Sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin,
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin"

Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissään
sanaa jokaista painottaen.
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen:

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin.

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekkin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin.

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa.
Siinä samassa silmiäni häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa.

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin.
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin.

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa.
Huone humisee tyhjyyttään.

Istun vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan.
Niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan.

"En kadu ketään niistä joita syliini suljin
heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin.

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
lähelle löysin itsekkin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin"