Olemme olleet vaimoni kanssa lähes 10 vuotta avioliitossa ja meillä on yhteinen lapsi. Kaikki näyttäisi olevan päällepäin kunnossa, mutta meillä on ollut jatkuvaa kilpajuoksua menestymisestä tai saavutuksista. Vaimoni on hyvin kunjanhimoinen ja hän onkin menestynyt työelämässä. Vaimoni on ollut aina minua edellä, hän sai itselleen aikaisemmin yliopistotutkinnon ja myös heti koulutusta vastaavaa työtä. Hänellä on aina ollut parempi palkka kuin minulla. Olen myös nykyisin "akateeminen" ja opintoviikoissa laskettuna jopa vaimoani edellä. Nyt kun vihdoin olen päässyt työelämässä samalle tasolle ja kurottua myös tuon palkkaeron kiinni, niin vaimoni nimitettiin toimitusjohtajaksi.
Tätä kilpajuoksua on kestänyt lähes koko avioliittomme ajan ja olen kestänyt sitä ajattelemalla, että vielä minäkin pääsen samalle tasolle ja tuntisin olevani perheemme "mies", joka ruokkii ja huolehtii perheestään. Tuntuu, että en jaksa enää. Olen kateellinen vaimolleni nimityksestä ja en kestä lukea lehdistä mitä mitä hän on tehnyt ja mitä hänestä kirjoitetaan. Hän saa minut tuntemaan itseni "alemmaksi". En ole mistään löytänyt tietoa, miten miehet, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen kestävät sen.
Miehen rooli perheessä?
39
2427
Vastaukset
- ...
Olisit ylpeä, että älykäs vaimosi joka on päässyt noin pitkälle elämässä, kelpuuttaa sinut puolisoksesi :)
Tiedän ettei ole helppoa, mutta ei kai kateudelle ole mitään muuta vastamyrkkyä kuin opetella olemaan onnellinen toisen puolesta. Vaimosi menestys ei kuitenkaan ole mitään pois sinulta vaan tavallaan voittoa teille molemmille. Olisiko vaimosi välttämättä päässyt yhtä pitkälle jonkun muun miehen kanssa, luulisin että herättämälläsi kilpailunhalulla on voinut olla osuutta asiaan ja silloinhan voit tavallaan pitää vaimosi onnistumisia osaksi myös ominasi? Jos hän olisikin mennyt naimisiin jonkun tavallisen tallukan kanssa, joka ei olisi ruokkinut sen enempää hänen älykkyyttään kuin kunnianhimoaankaan. Voisithan tietysti yrittää keksiä jonkun vaikka ihan pikkiriikkisen ja mitättömän elämänalueen, jolla olet parempi kuin vaimosi, ja hiljaa vaalia itsetuntoasi sillä. Ota vaan ihan rennosti ja nauti vaimosi menestyksestä.
Kumpi teillä on Mies kotioloissa? Se on minusta paljon tärkeämpi asia parisuhteen kannalta. Jotkut miehet taipuvat kotona täysin tossun alle ja yrittävät sitten korjata asiaa pätemällä työn ja ansioiden kautta.
Välitettävästi toisinaan, vaimo alkaa kaivata rinnalleen "oikeaa" miestä ja unohtaa sen kotioloissa tossunsa alle survoman miehen...- Kateellinen
Kiitos vastauksistanne, mutta niistä ei nyt valitettavasti ole apua. Nykyistä mielentilaa kun ei kovin helposti saa työnnettyä taka-alalle. Pelkään, että katkeruuteni tulee pilaamaan suhteemme ennemmin tai myöhemmin, valitettavasti!
- nyt...
Kateellinen kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne, mutta niistä ei nyt valitettavasti ole apua. Nykyistä mielentilaa kun ei kovin helposti saa työnnettyä taka-alalle. Pelkään, että katkeruuteni tulee pilaamaan suhteemme ennemmin tai myöhemmin, valitettavasti!
Puhu ihmeessä tuntemuksistasi diplomaattisesti vaimosi kanssa. :)
- Kateellinen
nyt... kirjoitti:
Puhu ihmeessä tuntemuksistasi diplomaattisesti vaimosi kanssa. :)
ja paljon viime aikana. Vaimoni ei vaan ymmärrä mikä asiassa minua vaivaa. Keskustelu on ajautunut useasti kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa vaimoni pitäisi valita uransa tai minut ja perheemme, hän valitsee uransa. Miten tähän pitäisi suhtautua, pitäisikö vaan toteuttaa valintatilanne ja katsoa mitä siitä seuraa. Tai miten saan nämä kateelliset ajatukset pois mielestäni. Rakastan vaimoani, mutta nämä ajatukset saavat minut käyttäytymään täysin päinvastoin.
- laittaisit
Kateellinen kirjoitti:
ja paljon viime aikana. Vaimoni ei vaan ymmärrä mikä asiassa minua vaivaa. Keskustelu on ajautunut useasti kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa vaimoni pitäisi valita uransa tai minut ja perheemme, hän valitsee uransa. Miten tähän pitäisi suhtautua, pitäisikö vaan toteuttaa valintatilanne ja katsoa mitä siitä seuraa. Tai miten saan nämä kateelliset ajatukset pois mielestäni. Rakastan vaimoani, mutta nämä ajatukset saavat minut käyttäytymään täysin päinvastoin.
vaimosi todelliseen valintatilanteeseen ja hän valitsisi sinut,niin todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua hän olisi niin katkera sinulle siitä, että joutui luopumaan yhdestä elämänsä tärkeimmistä asioista sinun vuoksesi, ettei teidän suhteellanne kuitenkaan olisi tulevaisuutta.
Itseäni ihmetyttää tilanteessasi se, että mikä siinä vaimon paremmassa menestymisessä oikeastaan sinua risoo? - Kateellinen
laittaisit kirjoitti:
vaimosi todelliseen valintatilanteeseen ja hän valitsisi sinut,niin todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua hän olisi niin katkera sinulle siitä, että joutui luopumaan yhdestä elämänsä tärkeimmistä asioista sinun vuoksesi, ettei teidän suhteellanne kuitenkaan olisi tulevaisuutta.
Itseäni ihmetyttää tilanteessasi se, että mikä siinä vaimon paremmassa menestymisessä oikeastaan sinua risoo?Olen kasvanut ympäristössä, jossa mies on ollut vahva persoona, joka tuo elannon perheelle, tosin molemmat vanhempani kävivät töissä, mutta toimivat mielestäni tasa-arvoisissa tehtävissä. Taustallani on varmasti vaikutusta asiaan.
Toinen asia on, että en osaa iloita vaimoni menestymisestä, vaan asia on oikeastaan kääntynyt päälaelleen ja koen sen negatiivisena asiana.
Vaimoni toimii kehitys- ja palveluorganisaation toimitusjohtajana ja hänen organisaatiostaan kirjoitetaan vähän väliä paikallislehdissä. Kun asia on tulehtunut ja jatkuvasti pinnalla. En vaan kestä sitä. En myöskään kestä sitä, että hän liikkuu piireissä, muiden vastaavien johtajien kanssa jotka tekevät päätöksiä meidän "tavallisen" kansan hyväksi. Ilmeisesti koen itseni riittämättömäksi ja onko tässä takana myös menettämisen pelkoa, en tiedä.
Kun pystyn työntämään kateuden taka-alalle, en kylläkään tiedä miten se onnistuu, mutta välillä näin tapahtuu, niin olemme hyvin läheisiä ja kaikki sujuu hyvin.
Mainittakoon vielä, että kaikesta huolimatta olemme olleet tähän asti toistemme parhaat ystävät, eikä meillä ole kovinkaan laajaa ystäväpiiriä ja sukulaiset asuvat yli 300 km päässä, joita emme tapaa kovinkaan usein. - ymmärrän
Kateellinen kirjoitti:
Olen kasvanut ympäristössä, jossa mies on ollut vahva persoona, joka tuo elannon perheelle, tosin molemmat vanhempani kävivät töissä, mutta toimivat mielestäni tasa-arvoisissa tehtävissä. Taustallani on varmasti vaikutusta asiaan.
Toinen asia on, että en osaa iloita vaimoni menestymisestä, vaan asia on oikeastaan kääntynyt päälaelleen ja koen sen negatiivisena asiana.
Vaimoni toimii kehitys- ja palveluorganisaation toimitusjohtajana ja hänen organisaatiostaan kirjoitetaan vähän väliä paikallislehdissä. Kun asia on tulehtunut ja jatkuvasti pinnalla. En vaan kestä sitä. En myöskään kestä sitä, että hän liikkuu piireissä, muiden vastaavien johtajien kanssa jotka tekevät päätöksiä meidän "tavallisen" kansan hyväksi. Ilmeisesti koen itseni riittämättömäksi ja onko tässä takana myös menettämisen pelkoa, en tiedä.
Kun pystyn työntämään kateuden taka-alalle, en kylläkään tiedä miten se onnistuu, mutta välillä näin tapahtuu, niin olemme hyvin läheisiä ja kaikki sujuu hyvin.
Mainittakoon vielä, että kaikesta huolimatta olemme olleet tähän asti toistemme parhaat ystävät, eikä meillä ole kovinkaan laajaa ystäväpiiriä ja sukulaiset asuvat yli 300 km päässä, joita emme tapaa kovinkaan usein.Ymmärrän täydellisesti miltä sinusta tuntuu ja aivan niin kuin joku kirjoitti et varmasti ole Suomessa ainoa mies joka miettii samoja asioita. Itse todennäköisesti valitsisin lähtemisen... Toivottavasti sinä olet kypsempi ja löydätte jonkin kompromissin tms.
- Manfred
Eihän tuo ihan normaalilta vaikuta.
Jos keskustelu vaimon kanssa ei auta, paras keskustella ammattiauttajan kanssa, jos ongelma käy ylivoimaiseksi.
Opettele elämään omaa elämääsi ihan itsellesi, ei toisen menestys ole sinulta pois.- antavaa..
Tämähän on kuin jo jenkeissä hollywoodissa..missä leffatähdet ja laulaja tähdet menevät naimisiin ns. tavallisen ihmisen kanssa.. tälläisisssä tilanteissa vaan miehen tai naisen, joka ei ole tämä tähti täytyy sopeutua tilanteeseen.
Hyvä esimerkki on esim Britney Separs ja hänen miehensä, mies on katkeroitunut ja suhde ei toimi, koska ei pääse samalla tasolle vaimonsa kanssa.
Toinen esimerkki on Jessica Simpson ja hänen Nick miehensä tai ex miehensä... Paul McCarteny erosi juuri tai on eroomassa vaimostaan, kun vaimosta tuntui siltä, että ei pääse samalla tasolla tämän The Beatles tähden kanssa..onhan näitä tarinoita...miksei siis suomessakin.
Mä suosittelisin kanssa ammattiauttajalle menemistä..jossa saisit juteltua asiasta.. jos kotona ei juttu pelaa ja ette pääse yhteisymmärrykseen..tai sinä et saa ajatuksiasi kuriin.. tai pariterapiakin voisi olla teille hyvä valinta.
Olettaisin, että kahdella hyvätuloisella olisi varaa mennä yksityiselle terapiaan, jos haluaa pelastaa liittonsa, itsekkin sanoit että uskot näiden tunteittesi tappavan suhteenne ja näin se varmaan tulee olemaankin.
Vielä voit vaikuttaa asiaan. Sinun pitää vain sopeutua asiaan. Sille nyt ei vaan voi mitään.
Ole iloinen, että naisesi pärjää elämässään.
- Everstiluutnantti
Tekstikokonaisuutesi vaikuttaa kovin loogiselta. Sitä ihan herkeää provoa miettimään.
Jos olet noin kateellinen vaimosi menestyksestä ja keskustelutkaan vaimosi kanssa eivät sinua auta, mene hoitoon.
Toivottavasti kyseessä on elämäntilanteeseesi liittyvä, erilaisten painetekijöiden aiheuttama 'purkautumispiste'. Se poistuu silloin, kun painetekijät vähenevät. Jos yrittäisit riittää itsellesi ihan itsenäsi???
Mikäli kyseessä ei ole tilapäinen painekertymä, on tilanne paljon hankaloidumpi.
Mutta aloita siis työskentely itsesi ja vain itsesi kanssa. Anna aikaa itsellesi ja kunnioita itseäsi ilman suorituksia. Helppohan se näin sanoa on. Jostakin sinun on kuitenkin aloitettava - tee joka ilta jotakin josta nautit ja suo se itsellesi .- Kateellinen
oli käynyt lukemassa myös näitä viestejä ja alkoi kannattaa näkökulmaa työelämän ja perhe-elämän erilläänpidosta.
Voiko niitä edes erottaa toisistaan jos vaikka ajatellaan niitä Maslowin tarvehierarkkian kannalta, jossa Maslow jakaa tarpeet viiteen kategoriaan:
1. Fysiologiset tarpeet (nälkä, jano, fyysiset tarpeet)
2. Turvallisuuden tarpeet (asunto jne.)
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet (sosiaalinen hyväksyntä)
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet (henkiset tarpeet)
, eli ihmiset tulisi ensin tyydyttää kolmion pohjalla 1,2,3, jne. olevat perustarpeet voidakseen tyydyttää ylemmillä hierarkioilla olevat tarpeet.
Työelämä tyydyttää varmasti 1-2. tasolla kaikkien tarpeet olivat ne työtehtävät sitten siivousta tai vaikkapa TJ:n tehtäviä. Mitä korkeammalla ollaan työtehtävien vaativuudessa, haastavuudessa, ym., niin sitä suuremman osuuden työelämä tyydyttää myös tasoilla 4 ja 5. Eli työelämä vie tyydytyksen tarvetta selkeästi perinteisesti perhe-elämälle varatuista osioista.
Tämän vuoksi esintyy ns. työnarkomaniaa, koska sillä saavutetaan lähes kaikki ihmisen vaatimat perustarpeet, rakkautta lukuunottamatta.
Jos nyt ajatellaan tilannettani, niin ehkä en kestä sitä ajatusta, että vaimoni tyydytykset täytetään pääosin perheen ulkopuolella. Tällä on myös se puoli, että jos toinen osapuoli ei saa työelämästä samaa tyydytystä, niin mistä sen tyydytyksen sitten hankkii? Masennuslääkkeistäkö? - iso mies inistä!
Kateellinen kirjoitti:
oli käynyt lukemassa myös näitä viestejä ja alkoi kannattaa näkökulmaa työelämän ja perhe-elämän erilläänpidosta.
Voiko niitä edes erottaa toisistaan jos vaikka ajatellaan niitä Maslowin tarvehierarkkian kannalta, jossa Maslow jakaa tarpeet viiteen kategoriaan:
1. Fysiologiset tarpeet (nälkä, jano, fyysiset tarpeet)
2. Turvallisuuden tarpeet (asunto jne.)
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet (sosiaalinen hyväksyntä)
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet (henkiset tarpeet)
, eli ihmiset tulisi ensin tyydyttää kolmion pohjalla 1,2,3, jne. olevat perustarpeet voidakseen tyydyttää ylemmillä hierarkioilla olevat tarpeet.
Työelämä tyydyttää varmasti 1-2. tasolla kaikkien tarpeet olivat ne työtehtävät sitten siivousta tai vaikkapa TJ:n tehtäviä. Mitä korkeammalla ollaan työtehtävien vaativuudessa, haastavuudessa, ym., niin sitä suuremman osuuden työelämä tyydyttää myös tasoilla 4 ja 5. Eli työelämä vie tyydytyksen tarvetta selkeästi perinteisesti perhe-elämälle varatuista osioista.
Tämän vuoksi esintyy ns. työnarkomaniaa, koska sillä saavutetaan lähes kaikki ihmisen vaatimat perustarpeet, rakkautta lukuunottamatta.
Jos nyt ajatellaan tilannettani, niin ehkä en kestä sitä ajatusta, että vaimoni tyydytykset täytetään pääosin perheen ulkopuolella. Tällä on myös se puoli, että jos toinen osapuoli ei saa työelämästä samaa tyydytystä, niin mistä sen tyydytyksen sitten hankkii? Masennuslääkkeistäkö?En ymmärrä tuolaista kovempi palkka=parempi ihminen.
Itse teen mielestäni niin itseni kuin myös yhteiskunnan kannalta tärkeää työtä mutta ei sitä työtä palkassa arvosteta, eivät kyllä asiakkaatkaan meidän työtä arvosta mutta itse arvostan, eli olen koulutukseltani bioanalyytikko AMK (teen laboratoriohoitajan sijaisuuksia, niin ja todellakin SIJAISUUKSIA, kun saisi edes vakkarityön). En saa tyydytystä palkkapussista vaan saan tyydytyksen omasta osaamisestani sekä muiden ihmisten auttamisesta, mutta ennen kaikkea omasta ammattitaidosta. Tiedäntodellakin miten hyvä olen työn teknisessä osuudessa mutta olen myös hyvä asiakkaiden kohtaamisessa (pelkkä tekniikka ei tässä työssä riitä).
Mikset voi olla onnellinen omasta osaamisestasi miksi sinun on peilattava itseäsi vaimoosi ja hänen palkkapussiin? Opettele hakemaan se onni sitten jostain muusta kuin työstä, jos et oikeasti osaa olla onnellinen muiden puolesta! - Kateellinen
iso mies inistä! kirjoitti:
En ymmärrä tuolaista kovempi palkka=parempi ihminen.
Itse teen mielestäni niin itseni kuin myös yhteiskunnan kannalta tärkeää työtä mutta ei sitä työtä palkassa arvosteta, eivät kyllä asiakkaatkaan meidän työtä arvosta mutta itse arvostan, eli olen koulutukseltani bioanalyytikko AMK (teen laboratoriohoitajan sijaisuuksia, niin ja todellakin SIJAISUUKSIA, kun saisi edes vakkarityön). En saa tyydytystä palkkapussista vaan saan tyydytyksen omasta osaamisestani sekä muiden ihmisten auttamisesta, mutta ennen kaikkea omasta ammattitaidosta. Tiedäntodellakin miten hyvä olen työn teknisessä osuudessa mutta olen myös hyvä asiakkaiden kohtaamisessa (pelkkä tekniikka ei tässä työssä riitä).
Mikset voi olla onnellinen omasta osaamisestasi miksi sinun on peilattava itseäsi vaimoosi ja hänen palkkapussiin? Opettele hakemaan se onni sitten jostain muusta kuin työstä, jos et oikeasti osaa olla onnellinen muiden puolesta!Ketokaa mistä sen onnen sitten löytää? Kotoa tällä hetkellä? Ei
Harrastuksista? Tämäkin on hieman kaksipiippuinen asia, kun vaimon mielestä minun hyveisiini kuuluu mm. etten liihottele maailmalla.
Työstäni ja osaamisestani olen aina ollut ylpeä. Alipalkattuna alana ei kuitenkaan palkkapussin suuruus ole tuonut tyydytystä, "tietystä syystä".
Täytyy kai sitten aloittaa tekemään väikkäriä, mutta urakan suuruus hieman huolestuttaa, mutta jospa siitä itsearvostukseni hieman nousisi. - tee sitä väikkäriä
Kateellinen kirjoitti:
Ketokaa mistä sen onnen sitten löytää? Kotoa tällä hetkellä? Ei
Harrastuksista? Tämäkin on hieman kaksipiippuinen asia, kun vaimon mielestä minun hyveisiini kuuluu mm. etten liihottele maailmalla.
Työstäni ja osaamisestani olen aina ollut ylpeä. Alipalkattuna alana ei kuitenkaan palkkapussin suuruus ole tuonut tyydytystä, "tietystä syystä".
Täytyy kai sitten aloittaa tekemään väikkäriä, mutta urakan suuruus hieman huolestuttaa, mutta jospa siitä itsearvostukseni hieman nousisi.jos se kerran auttaisi sinua urallasi vaimosi ohi, miksi haluat "helposti" eteen päin (viittaan pelkoosi väikkärin teon työläydestä)?
- FSGray
Kateellinen kirjoitti:
Ketokaa mistä sen onnen sitten löytää? Kotoa tällä hetkellä? Ei
Harrastuksista? Tämäkin on hieman kaksipiippuinen asia, kun vaimon mielestä minun hyveisiini kuuluu mm. etten liihottele maailmalla.
Työstäni ja osaamisestani olen aina ollut ylpeä. Alipalkattuna alana ei kuitenkaan palkkapussin suuruus ole tuonut tyydytystä, "tietystä syystä".
Täytyy kai sitten aloittaa tekemään väikkäriä, mutta urakan suuruus hieman huolestuttaa, mutta jospa siitä itsearvostukseni hieman nousisi.Taidat olla provo, mutta vastaan kuitenkin.
Tuskin sinä sillä väikkärillä itsetuntoa lisää saat. Niin kauan kuin sidot arvosi ulkoisiin suorituksiin, sinulla on tyytymätön olo. Oma arvo täytyy ymmärtää muuten kuin suoritusten kautta. - Kateellinen
tee sitä väikkäriä kirjoitti:
jos se kerran auttaisi sinua urallasi vaimosi ohi, miksi haluat "helposti" eteen päin (viittaan pelkoosi väikkärin teon työläydestä)?
Koska siten, myös vaimoni on päässyt eteenpäin (helpolla). Hän ei nykyseen TJ:n tehtävään hakeutunut normaalien hakuprosessien kautta vaan hänet pyydettiin tehtävään (vuorokauden varoitusajalla) ns. kutsumismenettelyn kautta. Eikä vaimoni sitä kovin pitkää miettinyt.
Samoin hänen aikaisempi ja nykyinen urakehityksensä perustuu hänen entisen esimiehensä tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esim 500 euron palkankorotus hoitui kysymällä, koska budjetissa oli varaa. Olisipa se muuallakin yhtä helppoa.
Aikaisemmin keskusteluissamme oli myös mustasukkaisuuden piirteitä, koska en ymmärtänyt heidän "suhdettaan". - Kateellinen
FSGray kirjoitti:
Taidat olla provo, mutta vastaan kuitenkin.
Tuskin sinä sillä väikkärillä itsetuntoa lisää saat. Niin kauan kuin sidot arvosi ulkoisiin suorituksiin, sinulla on tyytymätön olo. Oma arvo täytyy ymmärtää muuten kuin suoritusten kautta.tällä viittaat, uskoon ihmisen "hyvyydestä"?
- on syntynyt
Kateellinen kirjoitti:
Koska siten, myös vaimoni on päässyt eteenpäin (helpolla). Hän ei nykyseen TJ:n tehtävään hakeutunut normaalien hakuprosessien kautta vaan hänet pyydettiin tehtävään (vuorokauden varoitusajalla) ns. kutsumismenettelyn kautta. Eikä vaimoni sitä kovin pitkää miettinyt.
Samoin hänen aikaisempi ja nykyinen urakehityksensä perustuu hänen entisen esimiehensä tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esim 500 euron palkankorotus hoitui kysymällä, koska budjetissa oli varaa. Olisipa se muuallakin yhtä helppoa.
Aikaisemmin keskusteluissamme oli myös mustasukkaisuuden piirteitä, koska en ymmärtänyt heidän "suhdettaan".onnelliseten tähtien alla on sinunkin saatava kaikki helposti... Luulisi että tuohon ikään mennessä olisit jo ymmärtänyt että elämä ei ole reilua!!! Toiset saa ja toiset vain antavat...
Mutta oikeasti sinulla itselläsi on ongelmia itsesi kanssa, hae ammattiapua et muuten saa omaa suhdettasi itseesi kuntoon, jos ei osaa arvostaa itseään ja omia saavutuksiaan ei voi arvostaa muitakaan!
Yleensä esimiehet bongaavat ne hyvät ja tuottavat työntekijät ja tarjoavat heille etenemismahdollisuuksia koska uskovat että heistä on siihen, ehkä nyt vika onkin sinun pomossa joka ei tajua miten etevä ja pätevä olet...varo, sinun pomolla ja vaimollasi on varmasti salaliitto ja vaimosi makaa pomosi kanssa sillä ehdolla että sinä et vain etene uralla... - FSGray
Kateellinen kirjoitti:
tällä viittaat, uskoon ihmisen "hyvyydestä"?
"tällä viittaat, uskoon ihmisen "hyvyydestä"?"
Tarkoitan sitä, että niin kauan kuin kuvittelee, että elämän mielekkyys tai oma arvo on riippuvainen omista suorituksista, on tyytymätön. Totuus kun kuitenkin on se, ettei kaikkia voi koskaan tehdä tyytyväisiksi. Kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää.
Kannattaa tehdä niitä asioita, joista tulee onnellisiksi. Jos tällainen asia on väikkäri, niin tee se ihmeessä. Jos kuitenkin teet sen muiden vuoksi, niin tuskin se sinua tyydyttää. Minulle tärkeita asioita ovat esimerkiksi liikunta ja onkiminen.
- Znoopy
tilanteesi. Minulla ei vielä ole samanlaista asetelmaa vaan olen toistaiseksi vielä puolisoani paremmin tienaava ja "paremmassa" työtilanteessa.Olen kuitenkin monesti itsekin miettinyt ja keskustellut avopuolisoni kanssa asiasta, että jos hän tienaisi ja menestyisi paremmin. TIEDÄN, että se tulisi minua rassaamaan. Luulen, että se johtuu siitä, että olen melko "vanhoillinen" tässä asiassa, eli olen sitä mieltä, että miehen kuuluu olla se "pää"elannon tuoja. En kyllä tiedä, mitä asialla pitäisi tehdä. No, jokatapauksessa halusin vaan sanoa, ettet ole varmasti ainoa, jolla on samat fiilikset..
- Sirilei
Olen ollut lähes koko työhistoriani ajan paremmassa työssä ja paremmin palkattu kuin ex-mieheni. Työssä olen viihtynyt ja saanut siitä tyydytystä monella tavalla.
Miksi sitten mieheni on ex? Koska hänestä ei ollut ottamaan minkäänlaista vastuuta meidän yhteisestä elämästä, jouduin pomoilemaan myös kotona. Ja sitä en enää jaksanut.
Toivoin, että olisi joskus huolehtinut kodin remonteista, jos ei itse niin olisi teettänyt tai ollut edes kiinnostunut. Maksanut joskus laskuja, tehnyt pihatöitä vihjailematta, käynyt vanhempainilloissa, huolehtinut lapsen tarpeista yms.
Pienempi palkkapussi tai vaatimattomampi työ ei ole mikään arvo, mutta yhteisvastuullisesti yhteisen elämän takana seisominen on. - Tirena
Vanha viisaus on se, että onni ei tule etsien, se tulee eläen. Kun elämä yhtä kilpauli...Onko se onnellinen elämä...???...Paras nainen on se joka hyvä ystävä, äiti, rakastajatar- sen kans mies tule onnelliseksi
- hoijaa
Sinänsä pisteet harvinaisen rehellisestä kirjoituksesta. Ihmettelen kuitenkin asennettasi; mikset voi olla vain ylpeä naisestasi ja myös samalla itsestäsi - varmaan olet osaltasi auttanut häntä menestykseen ja toisaalta olet hänelle kuitenkin kaikkein tärkein ihminen. Lapsellinen kilpailuasetelmanne vain pilaa takuuvarmasti muuten hyvän suhteen.
Itse olen miestäni paremmin koulutettu (koulutus: yliopisto, miehellä: lukio), ansaitsen paremmin jne. mutta tämä ei todellakaan voisi vähempää meitä kumpaakaan haitata. Mieheni on mies ilman typeriä sanonkominkäjatkeita ja parempaa kumppania en voisi kuvitella. En voisi elää suhteessa jossa läheisin ihminen ei iloitsisi puolestani vaan kadehtisi minua - pahoin pelkään ettei naisesikaan kauaa moista katsele vaan hakee ihmisen joka ei keskity moisiin pinnallisuuksiin.- Kateellinen
Oletko koskaan tutkinut kateuden teorioita? Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin hyvin kateellinen ihminen ei itse edes tiedosta kateutta. Suurinta kateutta ihminen tuntee juuri lähimpiään, eli rakastamiaan kohtaan. Siksi sanotaankin, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan kateus.
Itse kyllä tiedostan, että olen kateellinen, mutta aikaisemmin en ole halunnut sitä itselleni enkä muille tunnustaa. - Sirilei
Kateellinen kirjoitti:
Oletko koskaan tutkinut kateuden teorioita? Niin hullulta kuin se tuntuukin, niin hyvin kateellinen ihminen ei itse edes tiedosta kateutta. Suurinta kateutta ihminen tuntee juuri lähimpiään, eli rakastamiaan kohtaan. Siksi sanotaankin, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan kateus.
Itse kyllä tiedostan, että olen kateellinen, mutta aikaisemmin en ole halunnut sitä itselleni enkä muille tunnustaa.mahdollista asettaa omia arvojasi uuteen järjestykseen? Mitä se menestys on ja kuinka tavoittelemisen arvoista se on?
Onko joku toimitusjohtajuus ja lehdessä näkyvyys se, mitä kohti pitäisi jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen mennä vai onko sinun tekemiselläsi joku muu, sinulle ja ehkä ihmiskunnallekin, sopivampi/parempi tarkoitus?
Sama asia kuin kehitys, onko tämä meidän kaiken tieltään tuhoava elämänmenomme todella kehittynyttä? No kyllä, tiedetään paljon ja osataan paljon, mutta onko tämä maapallon ja ihmisten hyvinvointia ajatellen kovinkaan älykästä ja "kehittynyttä"? Millä mittarilla mitaten olemme onnellisempia kuin savimajan asukit? Naaman ilmeistä ja ystävällisyydestä sitä ei ainakaan voi lukea.
Emme tietenkään voi ottaa pakkia ja mennä alkukantaiseen elämänmuotoon, mutta noin periaatteellisella tasolla näillä asioilla voi leikitellä ja miettiä niitä omia asenteitaan mm. kateuteen. Ja sitä, kuka on parempi ketäkin ja miksi.
- Jep jep..
Yritä nähdä asiat positiivisesti, ole iloinen vaimosi menestyksestä ja tee oma hommasi hyvin. Miksi ihmeessä sinun pitäisi olla edellä vaimoasi? Te olette erilaisia ihmisiä. Te ette tule koskaan olemaan saman arvoisessa asemassa, se on mahdotonta, se vain on hyväksyttäva ja opitava elämään sen kanssa. Asiat tulee laittaa tärkeysjärjestykseen, kumpi on sinulle tärkeämpi vaimo vai ura?
- Marielle82
Ymmärrän ihan täysin miltä susta tuntuu.
Itse olen ihminen, jolla on kunnianhimoa, mutta se ei koskaan menisi perheen edelle. Loppujen lopuksi työ on itsensä elättämistä varten. Minulle riittää että työ on sellaista josta nautin, palkan ei tarvitse olla huippuhyvä, kunhan luontaisetuja löytyy, työporukka on hyvä ja työni on tärkeää ja arvostettua. Uraputki on elämässäni täysin merkityksetön.
En haluaisi myöskään kunnianhimoista kumppania vaikkakin arvostan miestä, joka ei lusmuile ja osaa tehdä korjaustöitä kotonakin, esim. korjata autoa yms.
Eli tykkäisin samanlaisesta tavallisesta tallaajasta kuin itsekin olen. Ainoa asia joka mulle maailmassa merkitsee on olla onnellinen, rakastettu, rakastaa, elää elämää, seikkailla.....
Oletko sinä onnellinen? Mieti asiaa tarkkaan ja mitä sille haluat tehdä. Jotainhan sille on keksittävä ja huomasin että ymmärrät sen itsekin. Ehkä teillä on tunnetasollakin ongelmia, keskustele vaimosi kanssa uudelleen ja kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä ratkaisuja sinä olet asiaan miettinyt. Pääasia tässä ei ole se että olet kateellinen hänen urastaan vaan se että sinua ahdistaa ja on huono olla koska tunnet itsesi riittämättömäksi. Sillä lailla et koskaan voi olla onnellinen ja kenenkään ei pitäisi tinkiä onnellisuudestaan. Kerranhan täällä vain eletään.
Toivotan sulle hyvää kesää ja tsemppiä! Kaikki järjestyy kyllä, tavalla tai toisella :) - en kateellinen
Voiko todella parisuhdetta sanoa parisuhteeksi jos sen mittapuu on meriitit tai tittelit. Jollain asteella olette tunnevammaisia molemmat. kauhistuttaa ajatella minkälaisen kuvan annatte lapsellenne, jos teillä keskenään noin kova kilpailu siitä kumpi tienaa enemmän tai kummalla arvostetumpi titteli. itse olen tavallinen pulliainen, perukoulun käynyt. Töitä tehnyt 14 vuotiaasta saakka, kortistossa en päivääkään. vielä maaliskuussa tein kolmea duunia. Ja sitten joillakin varaa sanoa ettei ole töitä. Ja jokainen duuni ollut itse valittuja, tosin ei ihan jokapäiväisiä kaikilla. Nyt ole kiinteistövälittäjä ja tienaan kolme kertaa enemmän kuin mieheni. Tosin mielelläni annan talouskassaan osani, koska silloin kun mieheni on ns. elättänyt minua, kun tulot olleet huomattavasti pienemmät, en voi muuta olla kuin kiitollinen. Meillä tosin on minun perintörahoillani ostettu talo, joten asuntolainaa ei ole. Ja talokin meidän molempien nimissä, ei ole avioehtoa. Sanoit että päällisin puolin teillä kaikki suht hyvin, siis mikä? Ruokaa kaapissa ja bemari pihassa? Juoksetteko kaiken maailman kissanristiäisissä kilpaa ja kuka ollut kenenkin pampun pöydässä illallistamassa.... Voi surkeus. Et taida itsekkään tietää parisuhteen perimmääistä tarkoitusta. Ainakaan se ei ole tuota mitä nyt valitat. Suhteessa täytyy olla tasa-arvoa ja se mitataan jollain aivan muulla kuin titteleillä. Toivottavasti lapsenne ei joudu pakkolukioon, vaikka olisi mahtava leipuri tai junankuljettaja. Paitsi jos perustaa oman rautatien, niin että voi sanoa olevansa toimitusjohtaja... Yrittäjyys ei myöskään ole mikään mikään meriitti tänäpäivänä, puoli juoppoja terapiassa käyviä loppuunpalaneita verottajan kynsimiä hulluja.
Jos haluat elämällesi jotain antoisaa, niin opettele olemaan iloinen toisten menestyksen puolesta. Myös vaimosi puolesta. Jos et siihen pysty, voi voi. Tai sitten vaihdat muijaa johonkin tavalliseen pulliaisee....- Kateellinen
jotka jaksoitte kiinnostua aiheesta. Erityiskiitos naisille, jotka jaksoitte tsempata minua kohti parempaa tulvaisuutta ja niille muutamille miehille, joiden näkökanta asiaan oli sama kuin minulla.
Tekstini oli osittain ylikorostettua, että saisin kommentteja kysymyksiini kuten jotkut teistä jo arvasikin. Silti alkuperäinen kysymys on edelleen akuutti. Tilanne on kuitenkin se, että omaan jonkin verran narsistisia luonteenpiirteitä ja minulla on tarve hallita ympäristöäni ja tunnen omistamisen tarvetta niin materiaalisesti kuin perhettäni kohtaan. Nykyisessä tilanteessa en pysty täysin kontroloimaan vaimoni tekemisiä ja se vaivaa minua. Se mikä narsismissa on hienoa on se, että näistäkin keskusteluista voin valita sen mikä minulle sopii parhaiten. - scale
fiksu kirjoittaja. :)
- Huh!
Kateellinen kirjoitti:
jotka jaksoitte kiinnostua aiheesta. Erityiskiitos naisille, jotka jaksoitte tsempata minua kohti parempaa tulvaisuutta ja niille muutamille miehille, joiden näkökanta asiaan oli sama kuin minulla.
Tekstini oli osittain ylikorostettua, että saisin kommentteja kysymyksiini kuten jotkut teistä jo arvasikin. Silti alkuperäinen kysymys on edelleen akuutti. Tilanne on kuitenkin se, että omaan jonkin verran narsistisia luonteenpiirteitä ja minulla on tarve hallita ympäristöäni ja tunnen omistamisen tarvetta niin materiaalisesti kuin perhettäni kohtaan. Nykyisessä tilanteessa en pysty täysin kontroloimaan vaimoni tekemisiä ja se vaivaa minua. Se mikä narsismissa on hienoa on se, että näistäkin keskusteluista voin valita sen mikä minulle sopii parhaiten.Aika SIKA kyllä olet!
- Family man
Kateellinen kirjoitti:
jotka jaksoitte kiinnostua aiheesta. Erityiskiitos naisille, jotka jaksoitte tsempata minua kohti parempaa tulvaisuutta ja niille muutamille miehille, joiden näkökanta asiaan oli sama kuin minulla.
Tekstini oli osittain ylikorostettua, että saisin kommentteja kysymyksiini kuten jotkut teistä jo arvasikin. Silti alkuperäinen kysymys on edelleen akuutti. Tilanne on kuitenkin se, että omaan jonkin verran narsistisia luonteenpiirteitä ja minulla on tarve hallita ympäristöäni ja tunnen omistamisen tarvetta niin materiaalisesti kuin perhettäni kohtaan. Nykyisessä tilanteessa en pysty täysin kontroloimaan vaimoni tekemisiä ja se vaivaa minua. Se mikä narsismissa on hienoa on se, että näistäkin keskusteluista voin valita sen mikä minulle sopii parhaiten.Menisitkö jonnekin muualle runoilemaan? Aika mielikuvitukseton provo. Tai alku oli ehkä ihan ok, mutta sitten aloit jauhamaan samaa...
- Hanna
Voisi kyllä jo sanoa, että HANKI ELÄMÄ!!! Eihän vaimostasi tule perheen miestä vaikka kuinka olisi sinua paremmin pärjännyt opinnoissa ja työelämässä. Voithan toki ottaa naisen roolin perheessänne, mutta vaimosi tuskin ilahtuisi.
Jos joskus kymmeniä vuosia sitten on mies elättänyt perheen, on ajat kyllä muuttuneet.... Et näköjään ole vain huomannut sitä.
Mielestäni valitat ja nipotat turhasta. Ottaisit rennommin ja avaisit silmäsi, niin ehkä näkisit miten hyvin teillä oikeasti on asiat. Jos annat suhteenne tuosta kärsiä, olet hoidon tarpeessa.
Ymmärtäisin, jos kyse olisi veljestäsi tai naapurin isännästä... mutta, että olet omalle vaimollesi noin kateellinen...... käsittämätöntä! :O - skeidaa
otan osaa!!! Eikä käy yhtään kyllä kateeksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Kunnian kukko
"Vaimoni on hyvin kunjanhimoinen ja hän onkin menestynyt työelämässä."
Parempi että kunnianhimoinen kuin aikaansaamaton lahna. Oletettavasti tarkoitit kunnianhimoista etkä kanjanhimoista :) - Missy
Lukiessani viestiäsi minulle tuli tunne, että niin kuin täällä jo viitattiinkin, sinä koet oman arvosi ihmisenä pohjaavan pelkkiin suorituksiin ja et jotenkin usko ihmisenä olevan riittävän hyvä ilman materiaalisia saavutuksia. Maslow'n hierarkia on ihan hyvä juttu, muttei toimi siinä mielessä että se on hierarkia. Mikään tarpeista ei ole toistaan poissulkeva.
Sinä miehenä ja kumppanina varmasti tarjoat vaimollesi jotain sellaista mihin kukaan muu ei kykene, nimittäin tarjoat henkistä tukea ja älyllistä stimulusta sekä rakkautta. Mielestäni nämä ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin mitkään maalliset suoritukset. Vaimosi menestys on myös sinun menestystä hyvin pitkälle. Sinä olet ollut myötävaikuttamassa hänen edistymiseensä. Niin kuin sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen ja voisin kääntää tämän toisinkin päin....jokaisen menestyvän naisen takana on mies, joka kannustaa ja tukee. - Uranainen
Itselläni on kovapintainen uranainen, jolle on oma täydellisyys nousemassa jatkuvasti pahemmin kuuppaan. Muutamankin kerran olen asiasta joutunut huomauttamaan, että nokka alas.
Olen alkanut miettiä, voiko naiseni enää arvostaa minua, koska suoritustasoni ja mielenkiintoni elämän suorittamiseen on alhaisempi kuin hänen.
Voiko välillämme muka olla hänen puoleltaan aitoa välittämisen tunnetta, jos kerran kaikki mitataan suorituksissa? - Toroo
Kyse on varmasti sinun omasta ongelmastasi, joka liittyy persoonaasi, mutta voisiko osa ongelmaa olla paikannettavissa vaimosi "asenteeseen" liittyen sinuun? Onko tuo työkuvioissa eteneminen ja se, että olet vaimoasi "alemalla tasolla" vaimosi mielestä ok? Onko sinulla vaimosi silmissä mahdollisuutta olla vapaasti työuraasi liittyen siinä vaiheessa, kuin olet?
Kun puhut tuosta teidän välisestä kilpailusta, niin missä on silloin teidän välinen hyvä yhteys. Sellainen yhteys, joka on tyypillistä hyvälle ja läheiselle ihmissuhteelle. Voisiko ehkä merkittäväkin osa tukalaa oloasi johtua vaimosi imponoivasta asenteesta sinua kohtaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv282517- 1142116
- 1221799
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?951787Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91537Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161391128Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901085Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt891031Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu18981Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35977