Sukulaistesi päälle varoen
kyyristyn anteeksi sanoen
ihaillen sinua ihmettelen
niinkuin soluillani kykenen
Kuinka saattaa viedä kukaan
sinunlaistasi maljakkoon sekaan
kuolemaa vain siten kylvien
itsekkyyttään teoin mylvien
Täällä siun on tarkotus olla
ilona mehiläisten kedolla
katsella kauniina ympärillesi
houkutella vieraita luoksesi
Sukua kaikki elämä on
salaisuus tuo verraton
ihmiseltä vain piilotettu
mielen syvyyksiin kadotettu
Sinunkin ruumissasi verta on
raudaton lehtivihreä vain on
magnesium siinä korvaa sen
muutenhan lähes identtinen
Taitava olet kuin mikä
kieltää ei kukaan voi sitä
ilmasta nappaat hiilen lehtiin
rakennat siitä tiesi tähtiin
Aurinko on sinun jumalasi
tuo loistava muinainen luojasi
elämää se vieläkin ylläpitää
ihmisen teoista vähät välittää
Päivä yhtäkkiä pimenee
silmissä täysin sumenee
ihmisen saasteet taivaalla
purkautuu sateella rankalla
Kauneutesi niin piilossa on
kimalaisten pelko suunnaton
ruoka niiltä on kadonnut
silmissä kaikki mustunut
Nuutuneenakaan et sano mitään
ihmisen on opittava se näkemään
anteeksi annat iät ja ajat
kunnes ihminen tappaa kukat
kyyristyn anteeksi sanoen
ihaillen sinua ihmettelen
niinkuin soluillani kykenen
Kuinka saattaa viedä kukaan
sinunlaistasi maljakkoon sekaan
kuolemaa vain siten kylvien
itsekkyyttään teoin mylvien
Täällä siun on tarkotus olla
ilona mehiläisten kedolla
katsella kauniina ympärillesi
houkutella vieraita luoksesi
Sukua kaikki elämä on
salaisuus tuo verraton
ihmiseltä vain piilotettu
mielen syvyyksiin kadotettu
Sinunkin ruumissasi verta on
raudaton lehtivihreä vain on
magnesium siinä korvaa sen
muutenhan lähes identtinen
Taitava olet kuin mikä
kieltää ei kukaan voi sitä
ilmasta nappaat hiilen lehtiin
rakennat siitä tiesi tähtiin
Aurinko on sinun jumalasi
tuo loistava muinainen luojasi
elämää se vieläkin ylläpitää
ihmisen teoista vähät välittää
Päivä yhtäkkiä pimenee
silmissä täysin sumenee
ihmisen saasteet taivaalla
purkautuu sateella rankalla
Kauneutesi niin piilossa on
kimalaisten pelko suunnaton
ruoka niiltä on kadonnut
silmissä kaikki mustunut
Nuutuneenakaan et sano mitään
ihmisen on opittava se näkemään
anteeksi annat iät ja ajat
kunnes ihminen tappaa kukat
Vastaukset 3
Vanhimmat
...runo todella kaunis...eipä tässä oikeen muuta osaa sanoa...
Tapasin kerran jännän kukan
piikikkään mutta sysimustan
Varovasti kun sitä lähestyin
sen kauneutta lähes pelästyin
Lausuin runon mieleen tulleen
jättäen sen jo melkeen silleen
Silloin puhkes ruusu puhumaan
kyyneleet sen saavutti maan
Maahan jäi valkoinen läiskä
ympärille tuli huurretta jäistä
...ja sun runot on aivan liian kauniita sanoiksi muuttaa, sillä ne vain rumentavat runosi kauneuden, joka runoissasi ilmentyy...heh...en oikein pysty tänään runoileen oon sen verran kipee... mutta runosi oli Kaunis, Todella Kaunis niin kuin edellinen...=)