Vanhemmista. Ei omista vaan tyttöystävän. Tyttöystävä kertoi tänään minusta ja hänestä vanhemmilleen. Ajateltiin että se on niille okei kun ne niin väitti. Mentiin kuitenkin yhdessä tyttöystäväni kotipihalle.. Tyttöystäväni vanhemmat tekivät selväksi että minua ei kaivata koko asuinalueelle ja he eivät halua nähdä minua silmissään enää ikinä. Niin ne asian suoraan sanoivat. Tyttöystäväni eli oman lapsensa eteen he kuitenkin aikovat tehdä kaikkeensa että hän "tulisi järkiinsä". Molempien pitäisi kuulema lopettaa tämä naurettava pelleily ja tultava järkiimme. En uskaltanu käydä väittämään vastaan. Mikä oli varmasti viisainta..
Tunteet sekaisin ja eikä tiedä oikein mitä tehdä. Aijon kunnioittaa heidän valintaansa siinä asiassa etten ole tervetullut heille mutta pelkään kovasti että tämä vaikuttaa minun ja tyttöystäväni suhteeseen.
Onko kenelläkään hyviä neuvoja mitä minun pitäisi tehdä? Komentaa tyttöystävä kotiinsa vai pyytää jäämään minun luokse?
Tunteet sekaisin ja eikä tiedä oikein mitä tehdä. Aijon kunnioittaa heidän valintaansa siinä asiassa etten ole tervetullut heille mutta pelkään kovasti että tämä vaikuttaa minun ja tyttöystäväni suhteeseen.
Onko kenelläkään hyviä neuvoja mitä minun pitäisi tehdä? Komentaa tyttöystävä kotiinsa vai pyytää jäämään minun luokse?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi kurja reaktio! Parasta on kuitenkin varmaan vaan yrittää ottaa iisisti ja antaa vähän ajan kulua, voi hyvin olla, että tyttöystäväsi vanhemmatkin asiaa hetken harkittuaan ja omia tunteitaan käsiteltyään pystyvät suhtautumaan vähän kypsemmin.
Ex-tyttöystäväni äiti oli varsin järkyttynyt kuullessaan suhteestamme, ja vaikka oli suht asiallinen minua kohtaan, yritti jatkuvasti "käännyttää" tytärtään heteroksi, voivotteli mikä oli kasvatuksessa mennyt pieleen, arvosteli minua ja "boheemeja" elintapojani jotka olin tartuttanut hänen tyttäreensä jne.
Ei hän missään vaiheessa suhdettamme täysin hyväksynyt (ja oli varmaan helpottunut kuultuaan erostamme), mutta kyllä hän ensivouhotuksestaan kuitenkin asettui, ja kyläilyni tyttöystäväni vanhempien luona sujuivat ihan ok. Isä onneksi tykkäsi minusta eikä muutenkaan osannut paheksua suhdettamme.
Eli voimia vaan tukalaan tilanteeseen, toivottavasti se siitä helpottuu!
Kun mun vanhemmat on tehny vastaavia temppuja, niin oon aina ottanu semmosen kuuden kuukauden tauon minkäänlaisen yhteydenpidon suhteen. Nyt tosin ajattelin seuraavaksi kokeilla ainakin vuotta.
Eli jos multa kysytään, niin sun naises pitäis asettua sun puolelles vanhempiaan vastaan, jos ne rupeaa kettumaisiksi. Niillä kun ei ole asiaa teidän suhteeseen, ja tuo käytös oli kyllä sitä luokkaa, ettei ole kovin kevyesti syytä edes antaa anteeksi. Unohtaisi en koskaan.
Aikuiset ihmiset kuitenkin elää omaa elämäänsä eikä vanhempiensa toive-elämää lapsilleen, ja tämä on terveellistä tehdä vanhemmille myös selväksi. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin on ihan turha kiduttaa itseään siinä, että yrittää muka jollain tasolla olla niille mieliksi.
Joko ne tulee asiassa vastaan, tai sitten saa jäädä omaan arvoonsa.
Just my 2 honest cents.
Eli tosiaan kiitokset molemmille. Ikävä että molemmat olette omalla tavallanne ollu samankaltaisessa tilanteessa..
Minulla eilen kiehui sisällä niin ettei pitkiin aikoihin jos koskaan ole kiehunut niin. He loukkasivat minua erittäin pahasti mutta myös tyttöystävääni. Molemmilla meillä alkaa olla teinivuodet takana mutta ollaan kuulema vielä ihan murkkuikäisiä ja on aika kasvaa aikuiseksi.
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu että tyttöystäväni ei aijo nousta vanhempiaan vastaan... Minä kai saan jäädä toiseksi.. Se on hänen valintansa johon en kai voi vaikuttaa...
Viime yö meni itkien ja tyttöystäväni vanhempien sanat vaan pyörivät päässä mutta jotenkin minua lohduttaa että toinen teistä on ollut samassa tilanteessa ja jollain tapaa selvinnyt ja toinen teistä pitää tyttöystävän puolia tuollaisessa tilanteessa. Mä tiedän että asiat voikin kääntyä parhain päin.. Kiitos siis molemmille.. Yksin eteenpäin...
Hyvää kesää teille!