Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kyllä sinä tiedät

    Niin monessa runossani kuljet,
    jääden lauseisiin, jotka elävät
    näillä sivuilla
    painuen pikkuhiljaa
    muiden alle.

    Päiväkirjani lehdillä,
    eläen omaa elämäänsä,
    kun olemme molemmat
    jo siirtyneet tuonpuoleiseen.

    Niinkuin eräs erityinen sanoi,
    kuin muste paperilla,
    runokirjani lehdellä,
    kauniisti sanoi hän.

    Muste kuivuu,
    paperi säilyy,
    muistomme elää -
    me teemme niitä
    muistoja.

    Päiväkirjani lehdet
    täyttyvät sinusta,
    ei kukaan
    niistä syytä
    kun minua ei enää ole.

    Ajatuksia ne saattavat
    synnyttää,
    mutta meillä on jotain
    mitä kukaan ei meiltä
    voi riistää pois.

    Olemme elämässä kiinni,
    toisissamme.
    6367
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    se runo jota sinulta tulevaksi odotin,kiitos kaunis :)

    Äänestä

    • kiitos itsellesi,
      ajatuksiani melkein salaisia,
      ja ei sitten kuitenkaan.

      Hyvää yötä sinulle :D

      Äänestä

    Olet oikeassa; henkinen irrottauminen vie yllättävän pitkän aikaa. Toisaalta: oma vika, odotukset olivat varmaan liian suuria ja sitä kautta pettymyksetkin. Siis minun jonkinlaisessa suhteessani johonkin, jonka odotin muuttuvan joksikin muuksi kuin fyysiseksi himoksi.

    Äänestä

    • kiitos kommentoinnista.

      En edes yritä näin aamusta, kun ajatus
      ei vielä toimi, vastata monisanaisemmin.

      Äänestä

    Se kertoo kaiken.

    Aamua ystäväni,,,,,

    Äänestä

    • niin, kauniisti vastasit
      kiitos :D

      Ja, sinähän sen tiedät.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Rellutar kirjoitti:

    Niin monessa runossani kuljet,
    jääden lauseisiin, jotka elävät
    näillä sivuilla
    painuen pikkuhiljaa
    muiden alle.

    Päiväkirjani lehdillä,
    eläen omaa elämäänsä,
    kun olemme molemmat
    jo siirtyneet tuonpuoleiseen.

    Niinkuin eräs erityinen sanoi,
    kuin muste paperilla,
    runokirjani lehdellä,
    kauniisti sanoi hän.

    Muste kuivuu,
    paperi säilyy,
    muistomme elää -
    me teemme niitä
    muistoja.

    Päiväkirjani lehdet
    täyttyvät sinusta,
    ei kukaan
    niistä syytä
    kun minua ei enää ole.

    Ajatuksia ne saattavat
    synnyttää,
    mutta meillä on jotain
    mitä kukaan ei meiltä
    voi riistää pois.

    Olemme elämässä kiinni,
    toisissamme.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu