Tuli mieleeni taas tuo yli vuodentakainen tapahtuma. Ja ajattelin sen viimeinkin tänne kirjata.
Eli siis olin vähän yli vuosi sitten, talvella koulussa välitunnilla. Katselin ympärilleni yksinäni. Yhtäkkiä näin lumihangen yläpuolella koiran yläpään. Se oli läpikuultava ja se ikäänkuin tuijotti mua.
Koira oli aivan entisen koirani näköinen (joka siis jäi vanhempieni eron jälkeen asumaan isäni kanssa).
Noh, en kiinnittänyt tuohon sen enempää huomiota.
Koulupäivän jälkeen sain isältäni soiton, jossa hän kertoi, että koira oli sairastunut johonkin ihme sairauteen ja oli mennyt edellisen yön aikana tosi huonoon kuntoon. Eläinlääkärikin sanoi, ettei mitään ole tehtävissä.
Menin sitten isäni luokse. Näin koiran vaan makaavan maassa. Hyvä kun päätä jaksoi nostaa. Menin koiran lähelle ja juttelin sille. Silitin myöskin sitä. Koira tuntui erittäin iloiselta nähdessään minut, vinkui ja kaikkea :)
No, sitten olin koiran vieressä hetkisen siinä. Sitten lähdin kotiin varmana siitä, että en koiraa enää koskaan elävänä näe.
Seuraavana päivänä sain isältäni taas soiton. Ajattelin, että nyt se sitten on kuollut. Mutta ei, isäni sanoi, että koira oli noussut jaloilleen...
Ja hyvin se koira tuntuu vieläkin voivan :)
Ei mitään ongelmia enää ollut.
Tosin, se sai pennun puoli vuotta sitten. Vaikka aiemmin selvisi, ettei koira voi pentuja saada. Pelkkiä ns. valeraskauksia vaan oli.
Mutta siis ihmetyttää tuo ilmestys. Olisiko ollut mahdollista, että koira olisi ollut juuri siirtymässä tuonpuoleiseen, ja siten olisi näyttäytynyt mulle viimeisen kerran?
Eli siis olin vähän yli vuosi sitten, talvella koulussa välitunnilla. Katselin ympärilleni yksinäni. Yhtäkkiä näin lumihangen yläpuolella koiran yläpään. Se oli läpikuultava ja se ikäänkuin tuijotti mua.
Koira oli aivan entisen koirani näköinen (joka siis jäi vanhempieni eron jälkeen asumaan isäni kanssa).
Noh, en kiinnittänyt tuohon sen enempää huomiota.
Koulupäivän jälkeen sain isältäni soiton, jossa hän kertoi, että koira oli sairastunut johonkin ihme sairauteen ja oli mennyt edellisen yön aikana tosi huonoon kuntoon. Eläinlääkärikin sanoi, ettei mitään ole tehtävissä.
Menin sitten isäni luokse. Näin koiran vaan makaavan maassa. Hyvä kun päätä jaksoi nostaa. Menin koiran lähelle ja juttelin sille. Silitin myöskin sitä. Koira tuntui erittäin iloiselta nähdessään minut, vinkui ja kaikkea :)
No, sitten olin koiran vieressä hetkisen siinä. Sitten lähdin kotiin varmana siitä, että en koiraa enää koskaan elävänä näe.
Seuraavana päivänä sain isältäni taas soiton. Ajattelin, että nyt se sitten on kuollut. Mutta ei, isäni sanoi, että koira oli noussut jaloilleen...
Ja hyvin se koira tuntuu vieläkin voivan :)
Ei mitään ongelmia enää ollut.
Tosin, se sai pennun puoli vuotta sitten. Vaikka aiemmin selvisi, ettei koira voi pentuja saada. Pelkkiä ns. valeraskauksia vaan oli.
Mutta siis ihmetyttää tuo ilmestys. Olisiko ollut mahdollista, että koira olisi ollut juuri siirtymässä tuonpuoleiseen, ja siten olisi näyttäytynyt mulle viimeisen kerran?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sulla on kykyjä joita tavalliset ihmiset ei voi tajuta. yksi mies kerran parituhatta vuotta sitten paljasti samanlaisia kykyjä, ja siinä ei hyvin käynyt. pidä taitosi salassa.
Koiran yläpää näkyy hangen yläpuolella, ja etkä kiinnittänyt siihen SEN ENEMPÄÄ huomiota?
Kiitoksia tarinasta, oli oikein maittava, mutta ihmiset hyvät voisivat sanoa jo etukäteen, että tämä ei ole totta.
Noin puolet palstan aiheista, on, että joku höpäjää, että on nähnyt kummituksen takapihalla, toisella on telekineettisiä kykyjä.
Henkiolentojen näkeminen ei ole sääntö - se on poikkeus. Tätä menoa joka neljäs Suomessa EI näe haamuja.
PS: Mutta kyllä täällä aika ajoin tulee vakuuttaviakin tarinoita.
Minulle kävi samantapainen juttu.
Koirallani oli ollut tapana nukkua jalkopäässäni, ja pari yötä sen kuoleman jälkeen heräsin siihen kun tunsin että jokin yrittää tullaa sänkyyni. Nousin sen verran että näin sängyn päätyyn, ja näin hämärässä koirani. Sen etutassut ja pää olivat patjan reunalla, ja se yritti hypätä patjalle. Pelästyin ihan kamalasti, hengitykseni salpautui ja käskin sen mennä pois. Sytytin valot ja se oli kadonnut.