Käteni tärisivät, kun astuin salin eteen.
Mikki oli liian korkealla, nousin varpailleni -
huojutti koko kehoa.
Hän istui etupenkissä prässätyissä housuissaan.
Nyökkäili runoni tauoissa, näin kyyneleen.
Suuri sali oli ammottavan hiljaa.
Hylkäämisrunot ovat tietenkin ankeita,
mutta ei se sitä ollut.
Minä olin yleisön edessä yksin sanoineni,
yhtä yksin kuin kirjoittaessa.
Minuna, minunkaltaisenani, hetken paljaana.
Ajattelen sitä miestä etupenkissä -
halasi ovensuussa, kun pakenin autolleni.
Sai tulla reviirilleni kahdeksi sekunniksi.
Enempään en olisi kyennyt missään.
Tänään ei tarvitse ylittää enää itseä.
Mikki oli liian korkealla, nousin varpailleni -
huojutti koko kehoa.
Hän istui etupenkissä prässätyissä housuissaan.
Nyökkäili runoni tauoissa, näin kyyneleen.
Suuri sali oli ammottavan hiljaa.
Hylkäämisrunot ovat tietenkin ankeita,
mutta ei se sitä ollut.
Minä olin yleisön edessä yksin sanoineni,
yhtä yksin kuin kirjoittaessa.
Minuna, minunkaltaisenani, hetken paljaana.
Ajattelen sitä miestä etupenkissä -
halasi ovensuussa, kun pakenin autolleni.
Sai tulla reviirilleni kahdeksi sekunniksi.
Enempään en olisi kyennyt missään.
Tänään ei tarvitse ylittää enää itseä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.