vai halveksiiko ?
elä vaan sano, että sehän ihan riippuu, miten sä olet ?
muistaaks teistä "ikälopuista" kukaan ,mitä ajatteli tän ikäisistä silloin alta ja vähän yli kakskymppisinä ???
elä vaan sano, että sehän ihan riippuu, miten sä olet ?
muistaaks teistä "ikälopuista" kukaan ,mitä ajatteli tän ikäisistä silloin alta ja vähän yli kakskymppisinä ???
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml
En ole moista havainnut! Johtuu ehkä välinpitämättömyydestäni.
Minulla on nuorille enemmän annettavaa kuin heiltä saatavaa.
Jos ei synny yhteyttä niin sehän on heidän vahinkonsa.
Minä aikanani? Riippui täysin yksilöstä.
Ei minun silmissäni ikä ketään pilannut.
Joskus oli ehkä liiallisiakin odotuksia.
Ainoa asia jossa erehdyn pahemman kerran. Seksuaalielämä. Ihmettelin todella että vieläkö 40 ukosta on mihinkään!
Alta kaksikymppisillä on PALJON tähdellisempääkin ajattelemista kuin meikäläiset.
Muisteles vaan itse. Se oli nimittäin villiä aikaa se.
vaan, mutta kuunnellessani nuorten keskusteluja on heidän puheensa meidän ikäisistä todella alta riman. Monet kerrat olen sanailijat pistänyt miettimään, MITÄ te olisitte jos meitä ei olisi tai meidän vanhempia, jotka ensin maan meille puolusti ja me sitä jälleen rakennamme. Totuus on ei meitä nuoret arvosta.
Emme mekään viisikymppisten ajatuksia paljon funtsineet ollessamme alle 20 v.
He olivat vanhoja ja heiltä oli mielestämme kaikki elämässä ohi. Valitettavasti tuli joskus sanottua, että vanhat ämmät, tai äijät.
Sitähän ei uskonut, tai tullut ajatelleeksikaan, kuinka pian ne vuodet vierivät.
Itse en kyllä varsinaisesti halveksinut ikääntyneempiä ihmisiä, mutta he nyt eivät vaan olleet kovinkaan kiinnostavia.
Empähän vaihtaisi osaani 20 vuotiaaksi.
Todella tylsää ja mitätöntä porukkaa.
Saatoin hyvinkin arvostella viiskymmpisten arvomaailmaa, mutta siinä ei ollut mitään halveksuntaa mukana. - Suljin vain korvani kaikilta neuvoilta.
Jokainen sukupolvi haluaa tehdä samat virheet uudelleen itse. On aivan selvää, etteivät he kuuntele vanhempien "vanhanaikaisia" mielipiteitä. - Ei se kumminkaan tarkoita pääsääntöisesti halveksuntaa.
Nykymaailma on kuitenkin siinä mielessä vaarallisempi, että virheet saattavat olla paljon kohtalokkaampia kuin meidän nuoruudessamme.
en minäkään vaihtaisi osia, mutta vähän tuo nuorten yleinen asenne - ei varsinaisesti halveksiminen, mutta jonkinlainen "vähätteleminen" tunkee tietoisuuteen, mutta näinhän se menee, kuten joku asian ilmaisikin, että nuorten pitää saada tehdä ne samat virheet jne... ja neuvot on usein myrkkyä heille.
nuorten halveksuntaa, päinvastoin nuoret tarvitsevat esim. työyhteisössä vanhemman näkökulmaa ja he aidosti arvostavat sitä.
Itse ollessani parikymppinen ihailin omia vanhempiani ja muitakin vanhoja ihmisiä.
Nyt, kun omat vanhempani ovat erittäin iäkkäitä, tuntuu mahdottoman arvokkaalta, kun voi taas puolestaan olla heille tukena.