Oletteko huomanneet, ettei Suomessa rakenneta kuin yhdenlaisia kerrostaloja? Neuvostoliitosta kopioitu rakennustapa elää ja voi hyvin vielä 2000-luvun Suomessakin.
Talot ovat aivan hirveän näköisiä kuutioita ja särmiöitä ja kaikesta näkee, että ne on tehty mahdollisimman halvalla. Äänieristys on onneton, eivätkä talot kestä ilman isompia remontteja edes kymmentä-kahtakymmentä vuotta.
Aikamme ilmiö on ahneus ja arkkitehtuurin syvä rappiotila. Käytännössä koko sodanjälkeinen asuntokantamme on kehnolaatuista sutta, joka pitäisi jyrätä maan tasalle ja rakentaa paikalla muuraten kunnon talot tilalle.
Ennen sotia kyllä osattiin tehdä kunnon taloja. Miksi tähän oikein suostutaan?
Talot ovat aivan hirveän näköisiä kuutioita ja särmiöitä ja kaikesta näkee, että ne on tehty mahdollisimman halvalla. Äänieristys on onneton, eivätkä talot kestä ilman isompia remontteja edes kymmentä-kahtakymmentä vuotta.
Aikamme ilmiö on ahneus ja arkkitehtuurin syvä rappiotila. Käytännössä koko sodanjälkeinen asuntokantamme on kehnolaatuista sutta, joka pitäisi jyrätä maan tasalle ja rakentaa paikalla muuraten kunnon talot tilalle.
Ennen sotia kyllä osattiin tehdä kunnon taloja. Miksi tähän oikein suostutaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa että sinäkin sen olet jo huomannut. Asiasta on keskusteltu viimeiset neljäkymmentä vuotta eli siitä saakka kun kuuskyt-luvun elementtirakennus buumialkoi.
Onko Kallion Asukas eli Rane taas herännyt missä on se sivupersoona Mogadishusta?
Mielenkiintoista seurata Ranen keskusteluja itsensä kanssa, puheenaihehan on tuttu, mies vastaa iana itselleen ja jankuttaa samoja kuutioita vuodesta toiseen.
Säälittävä tapaus.
http://www.yle.fi/ajanhenki/kuvat/vuosaari_p.jpg
Siis aivan kauhean näköisiä laatikoita. Miten tällaista kehdataan rakentaa maisemaa pilaamaan?
Kuvassa ovat kalvikintien vuokra ja asumisoikeusyhtiöt rv-2000, ihan hyvää rakennuskantaa, koska niissä on elementin päällä muurattu tiili ja rappaus.
Aika hyvää on nykyrakentaminen, menneiden vuosien virheistä on otettu oppia, hyvänä esimerkkinä on Aurinkolahti, joka on saanut paljon kiitosta asiantuntijoilta hienosta merellisestä alueestaan ja asuntokannastaan.
Rakennetaan sitä nykyisinkin paikaalla valaen, esim. Aurinkolahden Maustetehtaankadulla on Skanska rakentanut paljon omistusasuntoja, joissa välipohjana on 320 mm paksu paikalla valettu laatta, erinomaiosta rakentamista ja alueella kaava vaatii tiiliverhoilun ja ohutrappauksen.
Helsingin keskustassa Srv westwerlundin kampin kolmion uudet talot on tehty kokonaan paikalla muuraten ja valaen ja erityistä huomiota on kiinnitetty asuntojen äänieristykseen, se onkin loistava, sen takaavat Kampin kolmion asuntojen paksut seinät ja massiiviset välipohjat.
eipä se vanha rakentaminenkaan niin erikoista ollut, äänieristyksestä ei jurikaan voi puhua vanhoissa taloissa ja tiedän Helsingin kalliosta parikin vanhaa kerrostaloa, jotka ovat purku-uhan alla, koska ovat niin kelvottomassa kunnossa.
Kaiken kaikkiaan menneiden vuosien virheistä on otettu oppia ja rakentamisen laatu on nykyisin parempaa, kuin koskaan.
Näkymä on kuin Neuvostoliitosta. Aivan karmean hirvittävää arkkitehtuuria.
Okei, voi olla että 20 000 euron neliöhinnalla tosiaan saa parempaa laatua jostain Kampista. Aurinkolahden neukkukuutiot eivät kuitenkaan kuulu samaan sarjaan, vaan edustavat samaa ö-luokkaa kuin 99% asuntokannastamme.
Ongelmana modernissa arkkitehtuurissa, kuten vähän kaikessa modernissa estetiikassa, on tehokkuusajattelun hirmuvalta. Kun kaikki elämä on yhteiskunnassa alistettu tehokkuuden periaatteelle, se heijastuu ensitilassa rakennustaiteeseen. Moderni estetiikka on itse asiassa kehittynyt käsikädessä modernin tehokkuusajattelun kanssa. Nykyarkkitehtien tehtävänä on siunata modernin tehokkuusajattelun kyyninen logiikka tekemällä esteettinen hyve urbaanista karuudesta.
Tyypillinen ratkaisu nykyaikaisessa "huippuarkkitehtuurissa" on rakentaa laatikkomaisia tai muulla tavalla simppeleitä rakenteita, jotka ovat kuitenkin hieman epäsäännöllisiä, esimerkiksi siten, että yksi ulkoseinistä näyttää kaatuvan päälle. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi kustannustehokas rakennus, jossa ei tarvitse olla kalliita yksityiskohtia eikä symmetrian vaatimaa tarkkuustyötä, mutta joka siitä huolimatta herättää nykyihmisessä mielikuvia "hillitystä tyylikkyydestä" ja "muodon hienostuneisuudesta".