Moikka kaikille!
Ollaan sellaisessa onnellisessa asemassa, että kahden viikon päästä meidän kotiin saapuu pienen pieni odotettu kaniinimäyräkoiran lk tyttöpentunen. Nyt käännyn teidän tietäväisten puoleen, sillä kiinnostaa koirakirjoissa usein mainittu asia, nimittäin:
"Mäyräkoiran omistajalta vaaditaan pitkää pinnaa ja huumorintajua..."
Mitäs tämä noin käytännössä voisi tarkoittaa? Meillä kyllä asustaa pian 4-vuotias tipsutyttö Siiri, elikä kokemusta koirista on. Mutta kertokaapas, että millaisia kolttosia teidän mäyrikset on keksineet ja mihin kannattaisi varautua?? Kaikki vinkit ovat kullanarvoisia
Miten teillä on sujunut mäyriksen kasvatusjutut ja muutenkin miten yhteiselämä menee?
Kiitos etukäteen vastauksista
Ihania kesäpäiviä!
Ollaan sellaisessa onnellisessa asemassa, että kahden viikon päästä meidän kotiin saapuu pienen pieni odotettu kaniinimäyräkoiran lk tyttöpentunen. Nyt käännyn teidän tietäväisten puoleen, sillä kiinnostaa koirakirjoissa usein mainittu asia, nimittäin:
"Mäyräkoiran omistajalta vaaditaan pitkää pinnaa ja huumorintajua..."
Mitäs tämä noin käytännössä voisi tarkoittaa? Meillä kyllä asustaa pian 4-vuotias tipsutyttö Siiri, elikä kokemusta koirista on. Mutta kertokaapas, että millaisia kolttosia teidän mäyrikset on keksineet ja mihin kannattaisi varautua?? Kaikki vinkit ovat kullanarvoisia
Miten teillä on sujunut mäyriksen kasvatusjutut ja muutenkin miten yhteiselämä menee?
Kiitos etukäteen vastauksista
Ihania kesäpäiviä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
...niin kuin ihminenkin. Luulen että eroja löytyy paljonkin. Itse pidän luonteikkaista koirista, joilla on omaa "tahtoa" - ja sitä meidän lk:lla mäyräkoiralla kyllä löytyykin. En vaadi koiralta täyttä "tottelevaisuutta" - remmissä pitää kulkea hyvin, samalle ruokalautaselle ei tulla, kissaa ei jahdata, ei kerjätä, ei räkytetä tyhjää...jne. Tosin meidän mäyräkoiramme on vasta vuoden ikäinen, ja kaikkea tuota se vielä tekee - tai ainakin kovasti yrittää, kun hiemankin ote lipsuaa. Eli täytyy olla hirveän määrätietoinen - mikä kerran on sallittua, on mäyräkoiran mielestä jo käytäntö!!!!
Aloitetaanpa lenkkeilystä : jos sataa vettä, niin kaveri pistää jarrut päälle eikä suostuisi ulos pissalle - täytyy kantaa, jolloin se hätäisesti tekee pitkän pissan, ja jalat tönkköinä ja harallaan kävelee vaikean näköisenä sisään väistellen vesilätäköitä, ettei tassut kastuisi (tämä on jo suuri parannus viime kesästä, jolloin se huusi korvia raastavasti niin että naapurit tulivat ulos katsomaan mikä sillä on hätänä...).
No talvella kovien pakkasten aikaan herralla oli toppaliivi ja turkisliivi päällä että sen sai ulos tarpeilleen. Silloinkin se käveli sen näköisenä kuin sillä olisi ollut XL:n vaippa jalkovälissään... Nyt sitten kun on ollut kuumia ilmoja, niin herra ottaa ja "pyörtyy" vähän matkan päästä kotoa johonkin varjopaikkaan ja ei suostu kävelemään - on veltto kuin räsynukke - eikä kävele, vaikka kuinka rähisisi tai nostaisi pystyyn. Kannappa sitten jonkun matkaa sylissä selällään, jossa se roikkuu pää alaspäin näytellen kuollutta...kunnes taas vähän kävellään... Niin ja se päättää itse mihin suuntaan mennään - jos on vika suunta niin ei kävele... Ihmisiä se pysähtyy tuijottamaan runnakko vinossa - kävellä ei voi yhtäaikaa - no onneksi tämäkin on jo vähentynyt.
Pehmeänkasvatuksen periaatteellisena ihmisenä olen antanut koirieni nukkua samassa sängyssä, jos vain mahtuvat - onneksi edellinen 60 kg koirani ei mahtunut, koska nyt muistan minkälaista on nukkua samassa vuoteessa koiran kanssa. Tämä herra änkeää minun ja mieheni väliin - ja mieluummiin ihan kiinni ihmistä. Se vaeltelee yöllä etsien välistä parempaa nukkumapaikkaa, eikä sillä ole väliä jos sattuu kävelemään ihmisen kasvojen päältä... Ja mikäpä sen mukavampaa aamuisin kun rojahtaa kaulan ja kasvojen päälle heilutellen häntää, mäyräkoiran kasvoilla ilme joka kertoo, että "hei mami mä oon jo hereillä...". Ja toisinaan sitten kun raahustaudun kahvin keittoon, niin herra on piiloutunut nukkumaan peiton alle, ettei tarvitsesi pissalle nousta... Peiton alle se kyllä sukeltelee välillä öisinkin - voimakkaasi kylkeä pitkin puskien, että tietää suunnan olevan oikea... Peitosta puheenollen vielä - jompikumpi meistä mieheni kanssa on sitten useimmiten yöllä ilman peittoa, koska se on koiramme alla - ja kisko sitten hampaat irvessä sitä siltä pois. Ja että sängyssä voikin välillä olla ahdasta - kumpikin meistä makaa nivelet jäykkinä sängyn reunalla ja koira harottaa jalat levällään selällään keskellä sänkyä...
Tässä nyt pieni murto-osa siitä mitä mäyräkoira voi touhuta - ja todellakin vain pieni murto-osa! Että mäyräkoirat voivatkin olla IHANIA!!!!
Ihania tosissaan! :)
Kiitti kirjoituksesta! Vähän tällaista ajattelinkin.. Oon samaa mieltä siitä, että koiralla saa ja pitää olla luonnetta. Mutta tiedän omastakin kokemuksesta, että NIITÄkin hetkiä on, jolloin toivoisi, että sitä luonnetta olisi VÄHÄN vähemmän! :)
Loppuviimeks luonteikkaan koiran kanssa on haastetta (positiivista) ja koulutuksessa tulee itsekin koulutetuksi.. Jää hauskoja ja "hauskoja" muistoja.. Jos kaikki olisi liian helppoa, niin mitä kivaa siinä olisi ? :)
kuka on pomo!
Koiran on (koskee siis myös mäyräkoiria, jotka mielellään nakkelisi vain niskojaan) lähdettävä ulos säällä kuin säällä!
Sen on käveltävä siihen suuntaan, mihin sinä päätät mennä, ei sinne minne se itse päättää mennä.
Sinä olet sen pomo, se ei saa olla sinun pomo.
Sellainen peli ei vetele ollenkaan, että mäyräkoira saisi tehdä juuri niinkuin huvittaa, sellaisesta seuraa pelkkää hankaluutta aikuisella iällä.
Ole tiukka, mutta lempeä. Ja pysy lujana.
Pennun kanssa ei tietenkään vielä kuljeta lenkeillä, mutta perustottelevaisuutta aletaan opiskella heti.
On oma asiasi, päästätkö pennun sänkyysi vai et, jos päästät, on se vieressäsi joka yö 15 seuraavaa
vuotta. Jos et päästä, vaan osoitat sille oman petipaikan, se hyväksyy sen ennenpitkää ja tottuu siihenkin. Toisenlaisia yrityksiä voi kyllä tulla, mutta jos et anna periksi, mäykkykin oppii. Tämä koskee kaikkea.
Muista, että mäyräkoira ei ole tyhmä ollenkaan, omapäinen kylläkin.
Saat pennustasi kivan kaverin, jonka kanssa kehtaa mennä mitä erilaisimpiin paikkoihin, kun opetat sille perustottelevaisuuden oikein.
Mäyräkoiraa on vaikea kouluttaa muihin koiriin verrattuna, eikä ole tarkoitus mitään palveluskoiraa siitä tehdäkään. Sillä on oma pää ja oma nenä, mutta sinä tarvittaessa käännät sen pään.
Persoonana mäyristä toki täytyy kunnioittaa!
Muista myös, että kyseessä on metsästyskoirarotu, jolla on riistavietti, enemmän tai vähemmän voimakas.
Mäyräkoira on paras koira, mitä minä ikinä saatan ajatellakaan (kaikesta huolimatta)!
Onnea sinulle pennun kanssa!
Kiitos vinkeistä ja onnentoivotuksesta! :)
Harmi, että tähän keskusteluun tuli ikäviä syytöksiä ja loukkaantumisia. Älkäähän ihmiset syytelkö - eihän lyhyen keskustelun perusteella voi tehdä mitenkään oikeanlaisia johtopäätöksiä!
Annetaan mieluummin positiivisesti vinkkejä ja kerrotaan esimerkkejä, eikä osoitella sormella!
:) kauniita kesäpäiviä!
että ymmärrät viestini sanoman.
Raaka totuus on, että mäyriäisestä saa helposti raivostuttavan DOMINOIVAN kiusankappaleen, jos ei pidä varaansa. Minulla ei ole tarkoitus syytellä eikä loukata ketään, vain vähän ravistella näitä yhden mäyriksen omistajia, jotka oikeasti luulevat pelkän huumorintajun ja pitkän pinnan riittävän tämän rodun kanssa.
Kauniita kesäpäiviä sinulle ja pennullesi!
Lauseella saatetaan viitata mäyriksen jääräpäisyyteen ja jekkuiluun. Noutajan saat tekemään temppuja vartissa, kun taas mäyristä saat kouluttaa puolivuotta, että se "alistuu" istumaan käskystä! Mäyräkoirat eivät tunnetusti tykkää, että niitä komennellaan. Ei kuitenkaan tarvitse ruoskia, vaan koita tehdä opetuksesta kivaa puuhaa.
Mäyräkoirat ovat myös todella fiksuja, vaikka eivät sitä käsky-tasolla näytä. Itselläni on kissa ja siten myös kissanhiekkalaatikko, jonka olen sijoittanut vessaan. Koiran tultua kohtasin ongelman; koira tahtoi syödä hiekkaa, joten sen ei saanut päästä vessaan. Kuitenkin kissan piti. Rakensin erilaisia viritelmiä, joista kissa pääsi läpi, mutta koira ei. Nyt on neljäs menossa. Tuo meidän neropatti on edelliset systeemit aina lopulta onnistunut kiertämään!
Ja mitä jääräpäisyyteen tulee, kun mäyräkoira tahtoo jotain, se ei hevillä luovuta.
Ulkona lenkillä ollessa saattaa tulla joku kumma haju, jota on pakko seurata, vaikka omistaja kuinka tahtoisi mennä eri tietä!