Vaimolle soveliasta käytöstä?

Jenny_P kirjoitti:

Heippa, rakkaat lukijat!

kirjoitin taas pikku tarinan siitä, miten moninaisilla ihanilla tavoilla voi rakkautta osoittaa hyvässä parisuhteessa. Kaikilla meillä on salaisimmatkin mieltymyksemme, ja kun ne kohtaavat yhdessä rakkaan ihmisen mieltymysten kanssa, voidaan elää todeksi kaunista fantasiamaailmaa.

Lämpöä, kauneutta ja iloista kesämieltä kaikille,
Jenny


VAIMOLLE SOVELIASTA KÄYTÖSTÄ?

"Äitii. Äitii! Jenny ja Kaisa, hei! Täällä!" Tiina oli värvännyt juuri ajokortin saaneen tyttärensä Sofian tyttöjen iltamme kuskiksi, toisin sanoen hakemaan kolme kikattavaa naista baarista. Olimme olleet aivan varmoja, että nuori kuljettaja ei saa perheensä isoa autoa pysäköityä kovin lähelle, ja siksi kävelimme torin laidalle. Jopa äiti oli aliarvioinut tyttärensä ajotaidon, kun tämä huuteli meitä kadun varresta, jonne yksikään meistä tuskin olisi uskaltautunut autoa parkkeeraamaan.

Ilta oli ollut sellainen kuin olin odottanutkin. En rakasta juhlimista, mutta joskus tuntuu hyvältä säätää aivot nollille ja antaa mennä. Tiesin, että tästä maksettaisiin aamulla huonona olona, mutta se olisi vasta tuntien päässä.

Olimme saaneet viettää tyttöjen iltaa suhteellisen rauhassa. Illanviettopaikkojen valinnalla oli tietenkin tärkeä ansio tähän. Alkukesä oli ollut viileä, välillä liiankin viileä, ja terassitkin olivat hiljaisia. Minusta tuntui, että Kaisa olisi saattanut toivoa jotain muutakin kuin pelkkää tyttöjen iltaa. Hänellä ei ollut paljon tilaisuuksia viettää iltaa kodin ulkopuolella, ja saatuaan lastenhoitajan hän oli olemuksestaan päätellen panostanut tähän iltaan paljon. Mutta kovin monia seurantarjoajia ei sievä, pyöreähkö ystävättäreni ollut saanut. Eipä niitä ollut tullut senkään vertaa ylvään kauniille mutta hieman etäisen vaikutelman itsestään antavalle Tiinalle, minusta puhumattakaan. Tiina ja minä niitä tosin emme olisi kaivanneetkaan. Minun kävi sääliksi Kaisaa, jolla ei ollut miestä kotona odottamassa, ja olotila teki empatianosoituksistani liioiteltuja. Mutta Kaisa ei näyttänyt olevan pahoillaan, vaikka loppuillasta istuin käsi hänen olkapäällään tai pidin häntä kädestä. Läheisyys tuntui sopivan hilpeään mielentilaan hyvin.

"Jenny ja Tiina, mun käy teitä kateeks, kun te pääsette ihanien miestenne viereen nukkuun", Kaisa totesi kun oli ajettu vähän matkaa kotia kohti.

"No meillä voidaan kyllä vähän mököttää, kun meni näin myöhään", Tiina halusi saada tilanteensa kuulostamaan Kaisan korvissa vähemmän kadehdittavalta. Mutta kaikki kolme tiesimme, että Tiinalla ja minulla oli ollut onni löytää ihanat miehet. Kaisan miesonni oli ollut huonompi. Niinpä puheenaihe vaihtui.

"Jenny, sä muuten oot näyttäny tossa farkkuminissä ja tennareissa ihan pikkutytöltä koko illan."

"No joo, kiitti vaan."

"Mut sähän voisit yllättää sun miehes ja viedä kotiin taipuisan pajunoksan, niin se sais antaa risua tuhmalle tytöllensä, joka tulee kotiin näin myöhään", Tiina kiusoitteli. Punastuin, kun en voinut olla ihan varma siitä, mitä kaikkea olin joskus tullut vihjailleeksi omista mieltymyksistäni.

"Sofia hei, pysäytä seuraavalla bussipysäkillä niin mä teen, niinkuin sun äitis ehdotti."

"Äiti ja Jenny, pliis, olkaa kunnolla", Sofia oli perinyt äitinsä tomeruuden eikä epäillyt ilmaista kantaansa suoraan. Olihan hän tuntenut Kaisan ja minut aivan pienestä saakka. Olin oppinut tuntemaan neitoa viime talvena taas paremmin muutaman etäisemmän vuoden jälkeen. Tiina oli pyytänyt minua tekemään tyttärelleen puvun vanhojenpäiväksi. Olin aivan otettu, ja minusta oli ihanaa tehdä kauniille nuorelle neidolle jotakin niin kaunista. Pukua hartaudella tehdessä ja sovitettaessa olin käynyt pitkiä keskusteluja Sofian kanssa.

"Mäkin oon ollu aika tuhma. Siis mä oon ihan kännissä vieläkin. Mut hei siis. Saisinko mä tulla teille, jos sun mies antais mullekin pienen kurinpalautuksen?", Kaisa nauroi.

"Sori, mut mä en lainaa mun miestä ees sulle, vaikka sä oot ihana ja mä rakastan sua ja pussaan sua just nyt", kiedoin käteni vieressäni takapenkillä istuvan Kaisan kaulaan ja tein niinkuin olin luvannut.

"Ja mä voisin ihan omakätisesti antaa sulle pikku kurinpalautuksen, kun meinaat käyttää hyväks mun miestä", jatkoin.

"No hei, mä tuun sit kuitenkin teille ja sä lunastat lupaukses siellä?"

Tiina ei ollut kyennyt naurultaan puhumaan hetkeen mitään, mutta Sofiaa ei pelkästään naurattanut.

"Hei apua, mä en kestä. Siis nyt mä vasta saan tietää, millasia pervoja mulla on ollu pienenä hoitamassa mua", Sofia ei antanut näkyä, huvittiko häntä vai paheksuiko hän äitinsä ystävättärien humalaisia juttuja.

"Sofia hei, älä oo meille vihanen tai mitään. Me rakastetaan sua hirveesti!"

"No just ton mä halusinkin kuulla ja just nyt ja just teiltä", Sofia osasi ironian taidon vähintään yhtä hyvin kuin sanavalmis äitinsä.

"Mä voisin kyllä jäädä tässä ihan kohta ja kävellä kotiin. Jos Sofia sitten vie takapenkkiläiset kotiinsa."

"Äiti hei, et kai sä aio jättää mua noiden kahden pervon kanssa? Nehän raiskaa mut!", Sofia näytti peruutuspeilistä kieltä takapenkkiläisille, mutta pysäytti auton.

Nousimme Sofiaa lukuunottamatta autosta ja halasimme ja kiittelimme toisiamme illasta. Sofia näytti kyllästyneeltä ja muistin hämärästi itsekin, miten tylsää oli ollut nuorena olla kyytimässä juovuksissa olleita kavereita.

Yhtäkkiä muistin Tiinan pilailuidean ja taitoin pajunoksan. "Sä oot ihan hullu", sanoi niin idean alkuperäinen esittäjä kuin Kaisa ja Sofiakin.

"Mistäs te tiedätte, mitä mä tällä teen?", kiusoittelin.

"Hei, Jenny on käskeny miehensä siivota koko talon sillä aikaa kun se on ollu meidän kaa bilettämässä. Ja kohta on tarkistuksen aika. Paikkojen olis varmaan parempi olla kunnossa, tai..."

"Tiina, lopeta! Sä oot hirvee!" Minua nolotti. Tiina oli joko hyvä arvaamaan salaisimpia mieltymyksiäni tai sitten olin joskus vihjannut jotakin ohi suuni.

"Yritä kävellä suoraan, ettei kukaan näe, millanen juoppo mun äiti on", Sofia kiusasi Tiinaa ja jatkoi Kaisalle ja minulle: "Ja mun ihkupervot hoitotädit nousee nyt kyytiin. Mä aattelin nukkuakin tänä yönä."

Kaisa jäi kyydistä ensimmäisenä. Minäkin nousin ulos. Halasimme, ja Kaisa kysyi, saako antaa hyvänynösuukon. Suosuin mielihyvin, mutta suukko ei yllätyksekseni ollutkaan aivan pelkkä viaton hyvänyönsuudelma. Arvelin, että se läheisyydenkaipuu, joka ei ollut saanut toiveitakaan täyttymisestä illan aikana, purkautui tällä tavalla.

"Sä oot niin ihana", Kaisa kuiskasi korvaani vielä ennen kuin kääntyi ja lähti astelemaan kohti porraskäytävää.


"Kiitti kauheesti. Ja älä muistele pahalla. Nää kaikki oli tällasia typeriä kännisten ämmien juttuja", sanoin Sofialle, kun olimme kotiportillani.

"Kaikki on ihan ookoo. Oonhan mä ennenkin känniläisiä nähnyt. Yritä selvitä hengissä huomisaamusta."

"Mä teen parhaani. Kiitos vielä ja moikka."

"Moikka ja hyvää yötä!"


Näin, että olohuoneessa valot vielä paloivat. Se näytti kodikkaalta. Tuntui niin hyvältä palata kotiin, jossa odotti rakastava elämänkumppani, että liikutuksen kyynel vierähti silmäkulmastani. Tulit ilahtuneena eteiseen minua vastaan ja autoit takin päältäni.

"Ihana kun oot kotona! Oliko teillä kiva ilta, rakas?"

"Oli joo, mut mä oon ollut taas ihan hirvee. Juotiin ihan liikaa viinii ja puhuttiin kaikkee tyhmää. Ja sit autossa Kaisa ja mä ruvettiin lääppiin ja pussaileen toisiamme ."

"No se nyt ei ole mikään yllätys, kun sulla on ollut juttuja useamman naisen kanssa kuin mulla ikinä", sanoit hyväntahtoisesti nauraen. Asia, joka tietyllä tavalla on totta, on kahdenkeskisessä huumorissamme muodostunut viattoman kiusoittelun aiheeksi. Olet itse sanonut, että olisit valtavan surullinen, jos et voisi tarjota minulle kaikkea sitä, mitä mieheltä kaipaan. Mutta olet sanonut myös, että et pysty tarjoamaan sitä, mitä joskus kaipaan naisen läheisyydeltä. Enkä minä edelleenkään aina jaksa käsittää, miten Sinä saatat ymmärtää minua niin läpikotaisin.

"Joojoo. Mut nyt se kaduttaa. Aattele, kun Sofiakin näki ja kuuli kaiken."

"Hoitotädit kuumana", sanoit etkä voinut hillitä nauruasi. Minuakin hymyilytti, joskin samalla nolotti.

"Oli se ihan tyhmää. Mut sitä varten mä toinkin tällasen", näytin nurkkaan asettamaani vitsaa Sinulle.

"Mikä toi on? Rentun ruusu? Kukat on aika vähissä."

Riisuin nopeasti hameeni. "Rakas", lausuin laskeutuessa polvilleni eteesi Sinun katsoessasi yhä hölmistyneempänä, "olen käyttäytynyt tavalla, joka ei ole soveliasta aviovaimolle. Olen käyttäytynyt kuin pahainen teinityttö." Minun oli pakko hymyillä muistaessani, että nimenomaan teinityttö, Sofia, oli ollut kaikkein asiallisin viimeisen vajaan tunnin tapahtumien henkilöistä. Jatkoin: "Rakkaana ja kunnioitettuna aviomiehenäni Sinulla on nyt velvollisuus rangaista minua, ja tehtävääsi helpottaakseni toin mukanani taipuisan vitsan." Tarkoitettuna signaalina Sinulle siirryin kirjakieleen, jota käytämme leikeissämme.

"Kulta, ei tulis mieleenkään lyödä sua! Enkä mä muutenkaan ole yhtään vihainen. Päinvastoin oon iloinen, että teillä oli hauskaa!"

Tarjosit kättäsi auttaaksesi minut ylös, mutta torjuin sen. Huokasin ja yritin saada itseni kuulostamaan mahdollisimman pettyneeltä: "Joo, mä kyllä ymmärrän, että on jo myöhä, ja sä et varmaan jaksa mitään... sellasta..."

Silmissäsi välähti pieni innostuksen kipinä, ja olin tyytyväinen. Päätin johdattaa tilanteen niin pitkälle, että et millään voisi kieltäytyä siitä, mitä Sinulta juuri nyt eniten toivoin. Ryhdyin avaamaan housujesi vetoketjua toisella kädellä pakaroitasi hyväillen.

"Jenny, mitä sä nyt oikein meinaat?"

"Ota ihan rennosti ja valmistaudu nauttiin. Anna kun mä pyydän ensin sulta anteeks niin hyvin kuin mä osaan. Se anteeks oli sitten äksällä. Koska nyt mä oon sun kuriton teinityttös" hymyilin kujeillen.

Sinua nauratti: "Sä oot kyllä aika pakkaus."

"Kohta sä vasta koet, millanen pakkaus mä oon..."

Ryhdyin hyväilemään Sinua lupaukseni mukaan niin hyvin kuin osasin. Ensin helliä suudelmia ja kielen hipaisevia kosketuksia. Olit jo varsin hyvin valmiina ja olin mielissäni. Olit kiihottunut jo pelkästään siitä, että näit vaimosi edessäsi valmiina vaikka mihin...

Niin dominoiva kuin fantasioissamme usein olenkin, rakastan valtavasti myös tätä asetelmaa. Rakastan saada olla edessäsi polvillani johdattamalla Sinua kohti nautinnon huippua. Olisin mielelläni pidempi, jotta voisin työntää peppuani hiukan taaksepäin. Se näyttäisi "tehokkaammalta". Nyt joudun olemaan koko selkä suorassa ylettyäkseni.

Tiesin, että tämän jälkeen et voisi kieltää minulta sitä, mitä en kovin usein kaipaa,mutta silloin kun kaipaan, minun on se saatava. Ryhdyin hyväilemään Sinua rohkeammin ensin huulillani ja sitten koko suullani pakaroitasi ja reisiäsi samalla molemmin käsin hyväillen. Sinun kätesi koskettelivat lempeästi hiuksiani ja niskaani. Olin hyvilläni, kun jätit hetkeksi toisen kätesi niskaani, pidit siitä kiinni ja varovasti liikutit vartalosi edestakaisin. Vastasin suullani liikkeisiisi niitä myötäillen ja samalla - mielihyvän äännähdyksistäsi päätellen - omia tuntemuksiasi vahvistaen.

Aloin olla varma, että et ole enää kaukana, ja kuiskasin: "Rakas, anna itses tulla sitten mun päälle, jooko."

Vastasit äännähtämällä ja huokaamalla syvään. Hetken päästä irtauduit minusta pitäen silti lempeästi niskastani kiinni, ja sain tuntea lämpimän nautintosi huipun kasvoillani.

Seisoit paikallasi silmät kiinni. "Kiitos, rakas... tää oli taivas...", sanoin liikutusta äänessäsi. Olin mielissäni, että olit nauttinut niin paljon.

"Olenko mä sun mielestä kaunis?", kysyin, kun katsoit minuun tarjoten taas kättäsi.

"Olet. Sä oot todella kaunis. Ja mä rakastan sua niin paljon, että siihen ei oo sanoja."

"Mä koen, että mä oon ihan erityisen kaunis nyt, kun mun kasvoilta näkee, miten paljon sä oot nauttinu musta."

"Sä oot ihana", hymyilet auttaessasi minut ylös. Hymyilen itsekseni tietäessäni, että nyt et raaski kieltää minulta mitään.

Kuivasin kasvoni ja otin uudelleen tuomani vitsan käteen. "Nyt kun mä pyysin sulta anteeks, niin sun tehtävä on miettiä, millaisen rangaistuksen sä mulle annat."

"Mut Jenny, en mä haluis tehä sulle mitään pahaa."

"Voi apua", yritin matkia Sofian äänenpainoja, "en mä sua pyydäkään tekeen mitään pahaa, vaan jotain ihan älyttömän hyvää. Mä siis haluisin ihan oikeesti, että sä nyt antaisit mulle vähän piiskaa... ja sit samalla koklaisit mua vähän... sieltä."

Se leikki, jossa lievä kipu - tai kipu on liian voimakas sana - ja hellän kosketuksen tuoma nautinto herkimmillä alueilla yhdistyvät, on jotakin, jota en ole voinut vastustaa. Nuorena leikin yksikseni mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, joissa pyrin tuohon tunteeseen. Yksin se oli vaikeaa. Opiskeluaikana sain hetken ajaksi leikkikaverin, ihanan kämppikseni, josta tuli samalla ensimmäinen rakastettuni ja jonka rinnalla luulin jonkin aikaa, että en miestä kaipaakaan. Mutta kaikkein parhaalta se, niinkuin kaikki muukin, on tuntunut Sinun kanssasi.

Myöhäisestä ajankohdasta johtuen emme jaksaneet johdatella roolileikkiä kovin pitkälle. Tällä kertaa yhtä tärkeää kuin leikkeihimme yleensä kuuluva vahva henkinen jännite, oli puhdas fyysinen kosketus. Ja tärkeimpänä kaikista tietenkin täydellinen rakkauden ja luottamuksen kokemus.

Pyysit minua kumartumaan eteenpäin ja nojaamaan käsilläni puolille. Kehotit ottamaan hiukan leveämmän haara-asennon. Et pyytänyt minua riisumaan mustia, peittäviä sukkiksia. Tiedän, että näytän mielestäsi hyvältä ne päällä. Ehkä kyseessä on Sinulle lievä fetissi, en tiedä. Jos onkin, niin mikäs siinä. Harmitonhan se on, kun minä olen kuitenkin pääosassa. Tai voi olla, että halusit lieventää vitsan kosketusta antamalla tekstiilin jäädä väliin. Yhtä kaikki, nyt olimme kaipaamassani asetelmassa ja tunnelmassa.

Tulit aivan taakseni ja hyväilit selkääni. Kätesi liukui alaspäin pakaroilleni ja reisilleni. Puhuit lempeällä, hiljaisella äänellä: "Rakas, aion nyt antaa Sinulle kevyen muistutuksen aviovaimolle soveliaasta käyttäytymisestä. Olen iloinen, että Sinulla oli mukava ilta. Mutta Sinä itse tiedät parhaiten, miksi tämän muistutuksen tarvitset. Eikö niin?"

"Kyllä, rakas herrani ja aviomieheni."

"Katsotaan nyt, millaisen muistutuksen oikeastaan tarvitset. En lyö Sinua yhtään enempää kuin tarpeen. Tarkkailen omia reaktioitasi ja toimin sen mukaan. Sopiihan tämä Sinulle?"

"Kyllä, herrani. Se sopii ihanasti." En olisi malttanut millään odottaa ensimmäistä voimakkaampaa kosketustasi, oli se sitten kurittava tai hyväilevä.

"Oletko nyt valmis?"

"Olen, herrani. Olkaa hyvä ja rankaiskaa minua..." Nousin varpailleni, koska yhtäkkiä muistin, että olit joskus sanonut minun näyttävän erityisen seksikkäältä varvistaessani. Olin silloin pahastunut, kun luulin Sinun toivovan minun olevan pidempi, mutta olit vakuuttanut, että kyse ei ole siitä vaan jostakin, mitä et itse osaa kuvailla. Kieltämättä minustakin naisen siron nilkan ojennus on esteettinen näky.

Annoit pari-kolme hyvin kevyttä napautusta pepulle. Se tuntui taivaalliselta. Ei oikeastaan vitsan kosketus, vaan sen luoma tunnelma. Tulit taas lähelle ja hyväilit pakaroitani ja reisiäni. Nostit puseron helman niin ylös, että saatoit antaa suukon alaselkäni paljaalle iholle. Suutelit selkääni pidepään ja annoit kätesi liukua reisieni sisäpintaa ylemmäs. Sukkahousuista ja pikkuhousuista huolimatta Sinun oli pakko huomata, miten paljon kosketustasi odotin. Olin odottanut jo pitkään. Hyväilit kevyesti kankaan päältä, enkä halunnut jättää epäselväksi, miten paljon siitä nautin.

Voihkaisin kuuluvasti, kun veit kätesi tuntemaan paljaan ihoni lämmön. Säikähdit ja pyysit anteeksi kutittamista. Mutta vaikka olen herkkä, ei kosketuksesi nyt kutittanut edes alavatsaa. Voihkaisin kosketuksesi tuomasta nautinnosta mutta samalla siitä, kun taas kerran sain tajuta, miten Sinun rakkautesi ympäröimänä saan yhä uudelleen ja uudelleen kokea olevani nuori neito yhtäältä kaikkein haluttavimmillani ja toisaalta samalla kaikkein puhtaimmillani.

Voihkaisit itsekin mielihyvästä tuntiessasi, miten paljon vaimosi nautti Sinusta. Ryhdyit hyväilemään minua hellin, hitain liikkein, ja toiveideni mukaan muistit aina välillä napauttaa minua vitsalla pepulle tai reisille. Mielessäni käväisivät ne lukuisat tuokiot, jolloin toisemme fyysisestikin löytäneinä harjoitimme erilaista pettingiä mitä erikoisimmissa paikoissa. Häivähti muistikuva lähes tyhjästä luentosalista luennoitsijan monotonisen äänen ja ilmastoinnin kohinan sekoittuessa siihen hetkeen, kun koko maailma tuntui keinuvan hyväilysi tahtiin ja miten kaikki lopulta räjähti valon, pimeän, äänen ja hiljaisuuden täyttymäksi, jossa mikään ei ollut todellista paitsi nuorta mieltä järisyttävä sielun, ruumiin ja rakkauden yhteensulautuminen. Ja hetken päästä seurannut pelokas ajatus: ei kai kukaan huomannut mitään?

Hengitykseni kiihtyi samalla kun hiljainen yninäni voimistui voihkeeksi. "Lyö mua kovaa, rakas", parahdin kun halusin laukeamiseni hetkellä tuntea sen sanoinkuvaamattoman kahden vastakkaisen voiman, nautinnon ja kivun yhteenliittymisen, joka oikeassa mielentilassa nostaa minut korkeammalle kuin tuskin mikään muu.

"Rakaa...aa...aah... voi, voihh... rakaa...aa...aas!", pystyin vain voihkimaan, paremminkin huutamaan, kun ylitseni vyöryi se hyökyaalto, jota olin niin odottanut. Lysähdin polvilleni maahan, ja Sinä tulit viereeni kietoen yhä värisevän vartaloni vahvaan syleilyysi. Nyyhkytin sylissäsi aivan hiljaa ja Sinä silittelit hellästi hiuksiani.

"Kiitos, rakas. Se oli mullekin taivas", sain lopulta sanottua. Pyydystit katseeni ja hymyilit lempeästi: "En kai mä vaan satuttanut sua liikaa?"

"Et. Sä teet tän just sopivasti."

Peseydyimme yhdessä. Suihkussa huomasin ilahtuneena, miten nautit alastoman vartaloni kosketuksesta ja katselemisesta. Et varmaankaan olisi vieläkään liian väsynyt... Itse en ollut enää pitkään aikaan tuntenut juhlimisesta aiheutuneita turruttavia jälkiä, tai sitten ne olivat sulaneet kiihkoon huuhtoen kaikki estot mennessään.

Pyysin saada jäädä vähäksi aikaa yksin, ja pyysin Sinua tekemään olosi mahdollisimman mukavaksi ja valmistautumaan pieneen yllätykseen. Äänensävystäni ja kujeilevasta katseestani arvasit, millainen yllätys se olisi, ja hyvillä mielin palasit olohuoneeseen.

Vaikka hiukseni jäivät hiukan kosteiksi, nostin ne ylös ja sidoin nutturalle. Vastoin tapojani päätin meikata melko raskaasti. Käteni ei juhlimisesta ja myöhäisestä ajankohdasta johtuen ollut kaikkein vakaimmillaan, joten tavanomainen hillitty meikki olisi ollut vaikeampi saada aikaan. Ja meikkiä halusin, kaikesta huolimatta.

Puin ylleni vain ohuet mustat stay-upit ja korkeat avokkaat, sellaiset joita lyhyestä varrestani huolimatta haluan käyttää vain makuuhuoneessa... tai olohuoneessa tai työhuoneessasi, tai omassani, tai kodinhoitohuoneessa tai keittiössä, tai... missä vain ikinä haluankin tarjota Sinulle ojennetun nilkan estetiikkaa. Asettelin vyötäisilleni ohuen hopeaketjun ja oikeaan nilkkaan samanlaisen. Rohkaisin mieleni, ja vaikka tiesin Sinun pitävän elettäni provosoivana, suljin silmäni, hyväilin hetken rintojani ja kiinnitin jäykistyneisiin nänneihini iki-ihanasta lelulaatikostamme ottamani koristeelliset nipistimet ja kiinnitin niiden väliin kuuluvan kapean hopeaketjun. Kaulalleni kokeilin ensin hopeista riipusta, mutta hetken mielijohteesta vaihdoin sen lelulaatikon kapeaan mustaan kaulapantaan, johon kiinnitin siihen kuuluvan talutushihnan.

Katsoin itseäni peilistä. Minua nauratti, kun ajattelin miten paljon olemukseni nyt poikkesikaan siitä eteerisestä satuprinsessasta, valtiattaresta, jollaiseksi yleensä leikeissämme valmistaudun. Niiasin peilikuvalleni. Täydellinen pikkuvaimo, ajattelin. Rakkaani onkin ansainnut vain parasta.

Olit sytyttänyt olohuonetta valaisemaan kaksi kynttilää. Tajusin vasta nyt, että olit vetänyt verhot kiinni. Niiden oli täytynyt olla auki leikkimme aluksi, ja minua melkein nolotti. Onneksi naapureistamme vain eläkeläispariskunta oli kotona ja arvatenkin ollut nukkumassa jo kauan. Toisen talon perhe oli kesämökillään.

En antanut asian häiritä mieltäni kauaa. Käännyit nojatuolissasi minua kohti ja katsoit ihaillen. Ilokseni huomasin Sinun olevan aivan alasti. Voimakkaan mutta niin hellän ja lempeän vartalosi valmius kiihotti minua. Tulin aivan eteesi ja toisella kädellä talutushihnan lenkkiä Sinulle tarjoten laskeuduin edessäsi liioiteltuun hoviniiaukseen. "Rakas aviomieheni, ottakaa ikioma puolisonne ja olkaa hänelle hellä."

"Sä olet ihan hassu. Siis ihanan hassu."

"Mut kun mä rakastan sua."

"Niin mäkin sua. Mut ei sun olis tarvinnut satuttaa enää itseäs noilla", viittasit nipistimiin.

"Mä vaan haluun, että sä sitten suukottelet mun pipin pois."

Nousit tuolista, kiedoit toisen kätesi vyötärölleni ja toisella pidit kiinni hihnasta taluttaen minut makuuhuoneeseen. Länteen päin olevan ikkunan vuoksi kynttilää tai muuta valaistusta ei tarvittu.

Suutelit minua ohjatessasi minut istumaan sängyn laidalle. Et tullut itse aivan heti, vaan halusit katsoa minua hetken. Hymyilin Sinulle.

Laskeuduit polvillesi sängyn viereen ja kaulaani suudellen irrotit nipistimen oikeasta nännistäni. Hyväilit rintaani kädelläsi kevyesti, kunnes veit huulesi alaspäin. Huultesi hellä kosketus siellä, missä äsken oli tuntunut pieni kiihottava puristus, pakotti omilta huuliltani purkautumaan vaimean voihkaisun. Suutelit rintaani ja samalla irrotit toisen nipistimen. "Kiitos, rakas", kuiskasin korvaasi , ja yltiöromanttinen mielikuvitukseni loihti ajatuksen neidosta, jonka uljas ritari on juuri vapauttanut ilkeän noidan piinapenkistä.

Kun olit suudellut molempia rintojani, niin että muistokin nipistimien tuottamasta kivusta oli kaikonnut, laskeuduit yhä alemmas. Levitin jalkojani, ja tietäen kutitusherkkyyteni jätit vatsanseutuni rauhaan ja siirryit suoraan reisien sisäpinnoille. Hyväilit käsillä pakaroitani ja alaselkääni, kun veit huulesi koskettamaan herkintäni. Voihkaisin äänekkäästi, ja yhtä äänekkäästi toin nautintoni korviisi, kun hellästi mutta määrätietoisesti lähdit kuljettamaan minua kohti uutta maalia. Hengitykseni kiihtymisestä tiesit, miten lähellä sitä aloin olla jo melko pian.

Nousit ja pyysit minua käymään kontilleni. Tottelin mielihyvin. Hyväilit toisella kädellä niskaani ja toisella peppuani, kun hyvin varoen ja fyysisiä ominaisuuksiani kunnioittaen tulit minuun. Painoin ylävartaloni niin alas ja nostin peppuni niin ylös kuin mahdollista. Pystyin vastaamaan tästä asennosta liikkeisiisi hyvin, molempien nautinnoksi.

Hengityksesi tihentymistä ja äännähdyksistäsi tiesin Sinunkin olevan jo lähellä täyttymystä. Halusin lopettaa tämän toisessa asennossa ja kysyin: "Kulta, haluisit sä ottaa mut silleen toisin päin?" Tiesin, että lempeä mutta vaativa äänensävyni ei jättänyt vaihtoehtoja.

En jäänyt odottamaan vastaustasi, vaan käännyin selälleni ja koukistin toisen jalkani ylös olkapäällesi. Olen aina nauttinut Sinusta eniten juuri näin, ja Sinä tiedät sen. Ehkä olisit itsekin ehdottanut tätä, mutta minä ehdin ensin.

Koin jälleen olevani sylissäsi täydellinen, kaunis, notkea, jäntevä. Nautintoni huipun alkaessa vyöryä yhä lähemmäs pidit minut koossa lempeällä ja vahvalla otteellasi, ja kun vain hetken päästä huusin sen ilmoille, annoit minun huutaa, annoit itsesi tulla minuun, otit minut ja annoit itsesi minulle.

Lepäsimme pitkään sylikkäin. Sanoja ei tarvittu. Korvaan kuiskattu molemminpuolinen kiitos ja kevyt suudelma riittivät kertomaan kaiken siitä rakkaudesta, joka vuosia ja taas vuosia on liittänyt yhteen kaksi sydäntä niin arjessa kuin näinä kauniina juhlahetkinäkin.


Vaikka illalla, varsinkin loppuillasta, oli tuntunut siltä, että juhliminen ei kostautuisi kuin korkeintaan noloina muistoina, tuntui aamulla pahalta avata silmiä. Tajusin, että et ole vieressäni. Mietin hetken, paljonko kello mahtaisi olla, mutta en kääntynyt katsomaan sitä.

Hetken päästä kuulin askeleet, ja tunsin hellästi hierovat kätesi ohimoillani. "Rakas, onko sulla pää kipeä?"

"Vähän. Tää tuntuu ihanalta."

"Jaksaisitko sä tulla maistamaan vähän kahvia. Ja mä tein sulle pari sillivoileipää, jos maittaa."

"Sä oot niin ihana." Mutta kaikkein ihanimmalta tuntui viileiden käsiesi kosketus ohimoillani.

"Kokeilisit, jos jaksat vähän syödä, niin sitten hierotaan sun ohimoita ja hartioita oikein kunnolla. Jooko?"

Nyökkäsin, ja Sinä vastasit suudelmalla.

Olin lähelläsi onnellinen, mutta ajattelin, että minun on soitettava niin Tiinalle, Kaisalle kuin Sofiallekin, ja omasta puolestani pyydettävä anteeksi eilisiä hölmöilyitä. Vaikka tiesin, että kaikki kyllä ymmärtävät. Mutta olinko minä ymmärtänyt kaiken, mitä Kaisa aivan illan lopuksi halusi viestittää? Ottaisinko asian jollakin tavoin puheeksi? Uskaltaisinko?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä