YLÄVIRTAAN, ALAVIRTAAN
Ylävirtaan, alavirtaan
ylös miehen mieli halaa
alas virta vie, ei palaa
Rannalla tään virran kerran
talo seisoi, hetken verran
lainehti tuo pelto aava
josta moni mylly saava
metsän puulta kaadetulta
herui vihree herran kulta
Antoi yhtä, antoi toista
antanut ei morsioista
ennen iän varttumista
vaurautensa karttumista
viimein soi ja hyvin soi
nuoren neidon viel’ antoi
soipa kellot, vuosi uinui
kätkyt tuvassa jo keinui
Saapui renki toisen tienoon
kerran katsoi, katsoi kieroon
katsoi neito, käänsi päänsä
kuin vanhaa kaihtain ystäväänsä
Ylävirtaan, alavirtaan
ylös miehen mieli halaa
alas virta vie, ei palaa
Kun’s kerran katkes virran juoksu
saapunut ei tukkein tuoksu
vierinyt ei vihree kulta
tulvi peltoin musta multa
virran vuolteen tukos esti
huoltui isänt’, hetken kesti
ylös virtaa lähti, keksin otti
korjaaksensa tuon ilmotti
vaan viipyi, jääden tulematta
konsanansa kuulumatta
Minkä mahtoi, toinen tiesi
kadonnut ol’ vanha miesi
soi kellot vierittyä veen
vuoksi rengin uudelleen
Kun jo tuosta aikaa ehti
alas virtaa ajelehti
kerran herra kartanonsa
jälki kirveen kehossansa
(Aimo Roima Komiapoika)
Ylävirtaan, alavirtaan
ylös miehen mieli halaa
alas virta vie, ei palaa
Rannalla tään virran kerran
talo seisoi, hetken verran
lainehti tuo pelto aava
josta moni mylly saava
metsän puulta kaadetulta
herui vihree herran kulta
Antoi yhtä, antoi toista
antanut ei morsioista
ennen iän varttumista
vaurautensa karttumista
viimein soi ja hyvin soi
nuoren neidon viel’ antoi
soipa kellot, vuosi uinui
kätkyt tuvassa jo keinui
Saapui renki toisen tienoon
kerran katsoi, katsoi kieroon
katsoi neito, käänsi päänsä
kuin vanhaa kaihtain ystäväänsä
Ylävirtaan, alavirtaan
ylös miehen mieli halaa
alas virta vie, ei palaa
Kun’s kerran katkes virran juoksu
saapunut ei tukkein tuoksu
vierinyt ei vihree kulta
tulvi peltoin musta multa
virran vuolteen tukos esti
huoltui isänt’, hetken kesti
ylös virtaa lähti, keksin otti
korjaaksensa tuon ilmotti
vaan viipyi, jääden tulematta
konsanansa kuulumatta
Minkä mahtoi, toinen tiesi
kadonnut ol’ vanha miesi
soi kellot vierittyä veen
vuoksi rengin uudelleen
Kun jo tuosta aikaa ehti
alas virtaa ajelehti
kerran herra kartanonsa
jälki kirveen kehossansa
(Aimo Roima Komiapoika)
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä oli mielenkiintoista ja vaivatonta lukea.
että tuo sinun tuotantosi, on se
pohjaton kaivo - aina vaan sieltä
löytyy, ja aina vaan yhtä hyvää.
Ei voi muuta sanoa.
Käyppä Aimo katsomassa, jos et ole käynyt,
lottovoittajien maan kommentit ...
Hmmm, uskaltaskohan sitä toivoo, että
mailitse sais sinuun yhteyden ??
Mun osote on proffassa, jos mahdollista
- kiitos.
Niin - ja kaunis kiitos taas tästä hyvästä :))
Helteistä illan jatkoa
toivoo Tuija