Muistatko, kun tapasimme ensimmäistä kertaa? Se ilta oli omalla erikoisella tavallaan romanttinen ja kaunis, vaikka olikin pimeää ja kylmä. Vaikken uskaltanutkaan katsoa sinua silmiin tai edes koskettaa sinua, tiesin, että sinä olet jotain ainutlaatuista. Et käyttäytynyt niin kuin toiset miehet; valehdellut ja nimitellyt minua lutkaksi ja lumpuksi. Sinä vain olit oma, ihana itsesi.
Siitä yöstä on nyt kaksi ja puoli vuotta, vaikka en haluaisi niin uskoa. Tai haluaisin kyllä, mutta kaksi vuotta on niin pitkä aika. Tämänikäiselle tytölle ainakin. Tiedän, etten ole mikään aikuinen nainen vielä, mutta en koe olevani myöskään mikään pikkutyttö enää. Uskon pystyväni käsittelemään erilaisia tunteita, jatkossakin. En tahdo menettää sinua kenellekään, olethan sinä minun. Et sanan oikeassa merkityksessä, mutta kuvainnollisesti. Ymmärräthän?
Ei sinunlaisiasi kasva puussa, ei minkäänlaisissa puissa. Sinä olet ainutlaatuinen ihminen, erilainen kuin toiset. Et ole tusinakasvo. Olet ihminen, persoona, yksilö. Erotut massasta.
Osaat huomioida minua ilman pyyntöjä tai vihjailuja. Tunnet minut läpikotaisin, ainakin melkein. Joskus saatan olla hieman idioottimainen ja kohdella sinua kuin räsynukkea, mutta en todellakaan tarkoita sitä. En ikinä haluaisi satuttaa sinua tosissani. Olen vain lapsi, vaikkakin maailman onnellisin lapsi. Miksikö? Koska minulla on joku, joka huomioi ja antaa minulle elämäneliksiiriä; Rakkautta. Kiitos. Toivon sydämeni pohjasta, että onni välillämme jatkuu ja rakkautemme vahvistuu. Sinä annat minulle syyn elää ja jaksaa.
Siitä yöstä on nyt kaksi ja puoli vuotta, vaikka en haluaisi niin uskoa. Tai haluaisin kyllä, mutta kaksi vuotta on niin pitkä aika. Tämänikäiselle tytölle ainakin. Tiedän, etten ole mikään aikuinen nainen vielä, mutta en koe olevani myöskään mikään pikkutyttö enää. Uskon pystyväni käsittelemään erilaisia tunteita, jatkossakin. En tahdo menettää sinua kenellekään, olethan sinä minun. Et sanan oikeassa merkityksessä, mutta kuvainnollisesti. Ymmärräthän?
Ei sinunlaisiasi kasva puussa, ei minkäänlaisissa puissa. Sinä olet ainutlaatuinen ihminen, erilainen kuin toiset. Et ole tusinakasvo. Olet ihminen, persoona, yksilö. Erotut massasta.
Osaat huomioida minua ilman pyyntöjä tai vihjailuja. Tunnet minut läpikotaisin, ainakin melkein. Joskus saatan olla hieman idioottimainen ja kohdella sinua kuin räsynukkea, mutta en todellakaan tarkoita sitä. En ikinä haluaisi satuttaa sinua tosissani. Olen vain lapsi, vaikkakin maailman onnellisin lapsi. Miksikö? Koska minulla on joku, joka huomioi ja antaa minulle elämäneliksiiriä; Rakkautta. Kiitos. Toivon sydämeni pohjasta, että onni välillämme jatkuu ja rakkautemme vahvistuu. Sinä annat minulle syyn elää ja jaksaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.