Mä en kestä tätä. Onko muilla samantyyppistä ongelmaa? Mä tapaan aina miehiä, jotka jollain tapaa ihastuu tai tykästyy muhun niin, että normaali kaveri-/ystävyyssuhde on mahdoton. Se on todella rasittavaa. Musta olis kiva omata ystäväpiiri, johon kuuluisi sekä mies- että naispuolisia ihmisiä. Mutta noi miehet on suosiolla jätettävä pois, kun niistä ei ole ystäviksi. Tai siis kai niistä olisi, mutta onko mussa jotain vikaa.
Tää on vaan niin rasittavaa. Aina tietää, ettei oikein voi sanoa, tai pitää kierrellä ja kaarrella, ja vältellä, johdatella puheenaiheita muualle, vältellä ja taas kierrellä ja kaarrella.
Kenelläkään vinkkejä? En enää edes halua miehiä/miestä, rakastua tai ihastua, vaikka toisaalta toki haluaisin. Mutta haluan vaan päästä tästä kiusaavasta ongelmasta eroon.
Tää on vaan niin rasittavaa. Aina tietää, ettei oikein voi sanoa, tai pitää kierrellä ja kaarrella, ja vältellä, johdatella puheenaiheita muualle, vältellä ja taas kierrellä ja kaarrella.
Kenelläkään vinkkejä? En enää edes halua miehiä/miestä, rakastua tai ihastua, vaikka toisaalta toki haluaisin. Mutta haluan vaan päästä tästä kiusaavasta ongelmasta eroon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai ehkä sä olet vaan itserakas paska joka luulee ittestään ihan liikaa. Vai annatko sä niille miehille ihan mitä ne haluaa? ehkä ne ei sitten enää halua olla kavereita? mutta aika itserakkaaalta ja aivan_liikaa_itsestään_luulevalta tuo kyllä kuulostaa että" Mä tapaan aina miehiä, jotka jollain tapaa ihastuu tai tykästyy muhun" tai sitten et oo tavannu kuin yhden miehen, maksimissaan. ootko ihan varma niiden miesten tunteista? ettet vaan kuvittelis? otaha järki käteen...
EI ole itsekeskeistä tai -rakasta. Mä yleensä ajattelen paljon muita ihmisiä, oon hyvä ystävä, kuuntelija ja tukija. Teen paljon asioita muiden ihmisten hyväksi.
Mutta tää on todellinen ongelma. Mä nykyään pelkään läheisyyttä, mä en halua olla tekemisissä kenenkään miehen kanssa. Tää ei ole mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, koska niin moni, liian moni mies sortuu tähän samaan, ja mä en käsitä mä en tajua miksi. mä en halua tätä. Opettajia, teatterin ohjaajat, rehtori, ja sit tietty kaikki sukulaismiehet, serkut ja koulu- harrastuskaverit. no joo, ei tietty ihan kaikki, onhan niitä monenlaisia. mutta liian moni.
Ne kaikki vaan haluaa jotain. Tai mä vaan tiedän, mitä ne alkaa ajatella, sitten yhdessä hetkessä niillä on sellanen unelmoiva katse, ja ne rupee leijaileen. tää on niin rasittavaa, ja jatkuvaa. mua häiritsee. se häiritsee mun normaalielämää.
vinkkejä tarviin oikeesti! tää ei o mitään pelleilyä ja yritän puhua asiaa.
oot kyl häiriintyny likka ku luulet et kaikki kuolaa sun perääs. Ei siin mitään, jokainen ammentaa itseluottamuksensa jostain mut älä nyt hyvä ihminen vedä noin överiksi.
Jos mä vaikka hymyilisin sulle tai katsosin sua silmiin, mä todennäköisesti en kuitenkaan tarkoita sillä et mä haluisin susta vaimon itselleni
Toi neidin juttu on kyllä vähän hataralla pohjalla jos oot vaan niin hyvännäkönen ja kiva muutenkin???
Ja no jos sulla on tollasia ongelmia niin miten se muka estää teitä olemasta frendejä, teet vaan selväks että et tällä hetkellä halua muuta kuin ystävän hänestä ja jos ei usko niin ei usko.
että mä oon hyvännäkönen ja kiva muuten. Miksei ne kaikki miehet kuolaa ja rakastu mun kavereihin, jotka on mukavia, kauniita, älykkäitä, paljon fiksumpiakin kuin minä.
Mutta en mä voi sanoo niille kaikille, että lopettakaa, ollaan vaan kavereita ja muuta. Kun se menee liian tolle linjalle, ennenkuin mä edes tutustun niihin kunnolla. Mä en kestä.
Mutta kun mä vaan oon liian Linda, liian naisellinen liian liian, sitä sisäistä jotain on vaan niin liikaa. mutten mä voi sitä peitelläkään. se vaan on.
Keksikää jotain vinkkejä, millä mä en häiriinny tästä asiasta. Tai miten mä klaaraan tän jutun kanssa, jos sille nyt sitten vaan ei voi mitään ja tää asia, sitä vaan ei saa musta pois, ja oon miesmagneetti. en millään hutsun lailla, en muistuta ollenkaan mitään Pamela Andersonia. olen iloinen ja kevyt luonne, mutta pohjimmiltani syvä ja aika vakava.
mutta että millä tavalla mä voin olla välittämättä. tai olla niin, ettei se häiritsisi. kun se häiritsee. varsinkin, kun ympärilläni normaalielämässä on enemmän miespuolisia henkilöitä kuin naisia.
...ystävystyä varattuihin miehiin ja heidän tyttöystäviinsä/avo-/vaimoihiinsa? Itselläni on mies- JA naispuolisia ystäviä :) miespuolisista varmaankin 90% on varattuja ihmisiä ja loput 10% yksinkertaisesti vain liian vanhoja minulle, jotta mitään muuta tapahtuisi :)
samaa ongelamahan tapaa kyllä tuolla polulla. eivät ne varatut, avomiehet, aviomiehet nyt aina niin uskollisia ja suoraa tietä kulkevia ole, vaan kaikenlaista sattuu. mutta anyway, thanks.
Voi sinua parkaa.
Voin kyllä sanoa, että mä en suhun ihastuis.
Aina on niitä kateellisia jotka vetää herneen nenään jos jollakin on tuon tapainen ongelma, itse kun saavat suosiota kaikin keinoin kalastella(turhaan)..*katsoo nti79:ä*
No,ilmeisesti ne miehet sinuun ihastuu juuri siksi ettet ehkä ajattele olevasi kaunis ja haluttava. Toisaalta ehkä myös siksi et oot "vaikea tapaus", sitähän halutaa mitä ei saada..=) Se on miehistä (kuulema) viehättävää ettei tee itteään tykö eikä tiedä olevansa vastustamattoman suloinen. Ymmärrän sinuu hyvin, serkkuni kärsii samasta ongelmasta.. Ja se voi todellakin olla ONGELMA, ahdistavaa kun jokainen yrittää päästä suosioon jne. Eikä yleensä yhtään auta se että jos siitä puhuu ja kertoo et on todellakin ahdistunu siitä alkaa "ystävät" nimittelemään itserakkaaksi kanaksi..
En tiiä et mitä sun pitäisi tehdä, en ole osannut serkkuanikaan auttaa. Häntäkin pelottaa läheisyys, miehen ei tarvi ku hipasta kädestä ja serkkuni juoksee karkuun.. Kokeile pegun neuvoa, eläkä välitä kateellisista, niillä ei oo hajuakaan siitä millasta se oikeasti on, eikä ne edes halua ymmärtää..