Et sinä näillä voi satuttaa. Kaikki mikä ei tapa, se vahvistaa. Säälittävää, sairasta, todella sairasta.
************************************************
12/6/1990
"Rakas päiväkirja.
Tänään alkoi kesäloma. Ihana, odotettu kesäloma. Todistukseni oli aika hyvä, ja olen tyytyväinen.
Huomenna vain pitäisi matkustaa mummolaan auttamaan mummoa siivouksessa. Ärsyttävää kun pitää siivota. Koko tämän kolmentoistavuoden ajan, olen joutunut siivoamaan. Jotain hauskaa mummolaan menossakin on; Naapurin Elias. Elias on paras ystäväni vaikka onkin poika, ja näemme kylläkin aika harvoin.
Hän vain on niin mukava, ja keksimme yhdessä aina kaikkea kivaa. Olemme kaiken lisäksi vielä samanikäisiäkin, joten juttumme ovat samanlaisia. Pääni on taas ollut koko päivän kipeä. Syytä ei tunnu löytyvän vaikka olen rampannut lääkäreissä ihan läkähdyksiin saakka. Mutta menen nyt, koska on vielä paljon tehtävää.. "
Julia luiskautti päiväkirjan tyynyn alle ja hipsi alakertaan. Alakerrassa oli ihana tuoksu. Äiti oli leiponut pullaa ja leipää. Julia otti oikeaan käteensä tuoreen ja kanelintuoksuisen pullan ja vasempaan käteen lasillisen kylmää lehmänmaitoa. Hän käveli ulos ja meni istumaan keinuun. Nopeasti hän söi pullan ja joi maidon, vei lasin sisälle ja nappasi korin käteensä ja suuntasi kanalaan.
Kanala oli hämärä ja erittäin pahanhajuinen paikka. Julia piteli toisella kädellään kiinni nenästään ja toisella kädellä hän keräsi munia maasta. Julia astui parin munan päälle, ja liukastui maahan, jonka seurauksena maassa oli parisenkymmentä muuta murskaantunutta munaa. Julia hermostui ja paiskasi korin maahan täydellä teholla. Hän lyyhistyi polvilleen maahan pidellen päätään. Kipu oli sietämätön. Tuntui kuin joku olisi iskenyt vasaralla päähän.
Kylmät väreet kävivät läpi koko Julian hennon ja pieneen ruumiin. Julia ei päässyt ylös, hän ei saanut sanaa suustaan. Hän ei voinut liikuttaa vasenta kättään! Julia joutui pakokauhun valtaan. Hän tärisi pelosta.
- Julia, oletko kunnossa? Julian äiti Leena kysyi ja meni tyttärensä luokse hätääntyneenä.
Julia katsahti äitiinsä, muttei voinut puhua. Leena purskahti itkuun ja otti tyttärensä syleilyynsä.
- Älä huoli Julia. Kyllä sinä paranet. Minä palkkaan maailman parhaimmat lääkärit, ellei syytä tähän pääkipuun löydy. Leena sanoi ja otti tyttärensä syliinsä ja kantoi tämän ulos kanalasta.
Ja tämä tarina jatkuu jos haluatte..?
Tämä on vähän tositapahtumiin perustuva..
Katsotaan mitä pidätte.
Tässäpä jatkoa edelliseen osaan, ja vielä samana päivänä. Tekstin alussa, oli vuosiluku 12/6/1990. Oliko silloin kaikki nämä mangeettikuvaukset yms.?. ei minun mielestäni..
Kiitoksia mielipiteistä ja hauskaa, että joku tykkää tämmöisen aloittelijan tarinoista! =)
Mutta, tämä henkilö, Julia johon tämä tarina liittyy, oli todella minulle rakas ihminen. Nimittäin minun paras kaverini muutama vuosi sitten. Mutta hän kuoli. :'(
************************************************
12/6/1990
"Rakas päiväkirja.
Tänään alkoi kesäloma. Ihana, odotettu kesäloma. Todistukseni oli aika hyvä, ja olen tyytyväinen.
Huomenna vain pitäisi matkustaa mummolaan auttamaan mummoa siivouksessa. Ärsyttävää kun pitää siivota. Koko tämän kolmentoistavuoden ajan, olen joutunut siivoamaan. Jotain hauskaa mummolaan menossakin on; Naapurin Elias. Elias on paras ystäväni vaikka onkin poika, ja näemme kylläkin aika harvoin.
Hän vain on niin mukava, ja keksimme yhdessä aina kaikkea kivaa. Olemme kaiken lisäksi vielä samanikäisiäkin, joten juttumme ovat samanlaisia. Pääni on taas ollut koko päivän kipeä. Syytä ei tunnu löytyvän vaikka olen rampannut lääkäreissä ihan läkähdyksiin saakka. Mutta menen nyt, koska on vielä paljon tehtävää.. "
Julia luiskautti päiväkirjan tyynyn alle ja hipsi alakertaan. Alakerrassa oli ihana tuoksu. Äiti oli leiponut pullaa ja leipää. Julia otti oikeaan käteensä tuoreen ja kanelintuoksuisen pullan ja vasempaan käteen lasillisen kylmää lehmänmaitoa. Hän käveli ulos ja meni istumaan keinuun. Nopeasti hän söi pullan ja joi maidon, vei lasin sisälle ja nappasi korin käteensä ja suuntasi kanalaan.
Kanala oli hämärä ja erittäin pahanhajuinen paikka. Julia piteli toisella kädellään kiinni nenästään ja toisella kädellä hän keräsi munia maasta. Julia astui parin munan päälle, ja liukastui maahan, jonka seurauksena maassa oli parisenkymmentä muuta murskaantunutta munaa. Julia hermostui ja paiskasi korin maahan täydellä teholla. Hän lyyhistyi polvilleen maahan pidellen päätään. Kipu oli sietämätön. Tuntui kuin joku olisi iskenyt vasaralla päähän.
Kylmät väreet kävivät läpi koko Julian hennon ja pieneen ruumiin. Julia ei päässyt ylös, hän ei saanut sanaa suustaan. Hän ei voinut liikuttaa vasenta kättään! Julia joutui pakokauhun valtaan. Hän tärisi pelosta.
- Julia, oletko kunnossa? Julian äiti Leena kysyi ja meni tyttärensä luokse hätääntyneenä.
Julia katsahti äitiinsä, muttei voinut puhua. Leena purskahti itkuun ja otti tyttärensä syleilyynsä.
- Älä huoli Julia. Kyllä sinä paranet. Minä palkkaan maailman parhaimmat lääkärit, ellei syytä tähän pääkipuun löydy. Leena sanoi ja otti tyttärensä syliinsä ja kantoi tämän ulos kanalasta.
Ja tämä tarina jatkuu jos haluatte..?
Tämä on vähän tositapahtumiin perustuva..
Katsotaan mitä pidätte.
Tässäpä jatkoa edelliseen osaan, ja vielä samana päivänä. Tekstin alussa, oli vuosiluku 12/6/1990. Oliko silloin kaikki nämä mangeettikuvaukset yms.?. ei minun mielestäni..
Kiitoksia mielipiteistä ja hauskaa, että joku tykkää tämmöisen aloittelijan tarinoista! =)
Mutta, tämä henkilö, Julia johon tämä tarina liittyy, oli todella minulle rakas ihminen. Nimittäin minun paras kaverini muutama vuosi sitten. Mutta hän kuoli. :'(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomi24:llä on lain mukaan velvollisuus luovuttaa rikoksesta epäillyn kirjoittajan tunnistamistiedot poliisille. (Eli ne tiedot kaikista meistä on suomi24:llä)
Yksityiselämän loukkaus:(ettet itse sortuisi vittuillen tähän)
Joka oikeudettomasti esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.
En kanna kaunaa, olen vain väsynyt tähän kiertämiseen. Jatkossa voit lähestyä kirjeitse, vittuilla kirjeitse jos siltä tuntuu. Tänne vittuillen osattomat ottavat aina itseensä ja syntyy turhaa mielipahaa, tästä lähtien luen jokaisen nilkkaani osuvan potkun sinun sormistasi lähteneeksi olkoon oikeutettua eli ei.
"tästä lähtien luen jokaisen nilkkaani osuvan potkun sinun sormistasi lähteneeksi olkoon oikeutettua eli ei."
Aika ristiriitaista. Toisaalta kerroit aiemmin tunnistavasi tekstini aina, kirjoitinpa millä nimimerkillä tahansa.
Melkoinen uhkaus tuohon viimeiseen kapaleeseen sisältyy. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon niitä potkuja tulee silloin kun rekattuna kirjoitat.
Lue ne potkut ihan miten haluat ja kenen sormista lähteneiksi huvittaa.
Mitäs jos koettaisit joskus kirjoittaa niin, että niitä potkuja nilkaan ei tulisi?
Huomasithan ystävä, että en alentunut sentään näissä epäilyissä kertaakaan mainitsemaan rekattua nikkiäsi? Yhtä niistä.
Mikä sinä olet muita luokittelemaan ja päättämään että kaikki, jotka eivät ole juuri sitä mieltä kuin oot, on aina yksi ja sama henkilö??
Ja tää on tosiaan kirjallisuuspalsta eli terapiat ja oikeasti omasta elämästä kertovat tilitykset kannattaa ehkä lähettää semmoisille palstoille, joissa ne luetaan tositarinoina ja keskitytään siihen asiaan ja ehkä lohdutetaankin sua.
Mä ainakin luen täällä kaikki teksteinä enkä ihmisten elämäntarinoina.
Että sillai.
Ja jos sun tilitys on tekstinä mun mielestä kehno niin kai sen voin sanoa? Eli täältä saat palautetta tekstistä, jostain muualta lohdutusta jos oot sitä vailla.
Ihan sama, listaa kaikki käyttämäni nikit tähän jos tahdot. Selvyyden vuoksi.
Kovin on ristiriitainen lähtösikin, 12 min. sitten olit lähdössä mutta vielä piti oven väliin jäädä sanomaan se viimeinen sana.
Sano toki, mene tai jää, tee miten parhaaksi näet. Toki pitäisi kirjoittaa niin ettei potkuja satele, toisaalta on mahdoton kirjoittaa niin että kaikki tekstistä pitäisivät. Kun kumartaa toisaalle tulee aina pyllistäneeksi toiseen suuntaan.
Elämä on paradsoksi se kuinka elonsa läpi selviää, riippuu paljolti ihmisestä itsestään.
Ei tuo "tästä lähtien luen jokaisen nilkkaani osuvan potkun sinun sormistasi lähteneeksi olkoon oikeutettua eli ei." ollut uhkaus, se oli toteamus. Sanoi kuka mitä tahansa, epäilen ensin sinua, vasta jos voin olla varma ettet se ole sinä, käännyn etsimään syyllistä etäämpää.
Puhuttelet minua ystäväksi, välillä rakkaaksi? välillä sanot suoraan vittuilleesi, tehneesi tuon pariin kertaan, jonka jälkeen sanojesi mukaan olisin tietoisesti sinua loukannut, jota en siis tehnyt. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että sitä saa mitä tilaa? jos olet ystävällinen sinulle ollaan ystävällisiä, jos vittuilet ja etsit vihamiehiä, löydät niitä vaikkei niitä olisi olemassakaan.
Minulle ystävyys on sitä että tehdessään tyhmiä, ei juokse korvat luimussa takaovesta ulos, tai jos juokseekin, palaa sopivaksi katsomansa ajan kuluttua takaisin. Anteeksi ei tarvitse pyytää jos tuntuu ettei ole aihetta, lupauksia ei tarvitse antaa, mutta käytöstä voisi korjata, mikäli haluaa edelleen jatkaa ystävyyttä.
Kenellekään tuskin on epäselvää kuka minä olen, sinusta harva tietää, esiinnyt aina eri nimellä, lipuilla ja ilman ja kun uskaltaudun lippua heilauttamaan, vedät sen pikaisesti takaisin poveesi jottei sinusta saisi otetta.
Sinua siinä ärsyttää suunnattomasti että tunnistan sinut, niin tapaa tehdä jos tuntee toisen. Ei kyse ole sanajärjestyksestä, murteesta tai mistään, kyse on asenteesta joka paistaa läpi kirjoituksista hyvinä ja huonoina päivinä. Tosin en ajatellut että olisit kaiken vittuilun takana, siinä ilmeisesti menin harhaan. Ehket ollutkaan, 1/3 oli kai lähtöisin sinusta, muut höystivät mukaan ehtiessään.
Jotain tavastasi kommunikoida kertoo sekin ettet ole omalla koneella, kuljet ja kierrät jottet jättäisi jälkiä. Silti niitä jää, aina ja kaikkialle, minä porskutan, väliin putsaan pahimmat risukot, se mitä jää jääköön.
mutta kenelle viestisi oli tarkoitettu?
Sinänsä ihan mielenkiintoinen tappelu, mutta painukaa chattiin sättiin toisianne, tai menkää muualle painimaan. Kun ei oikein avaudu tämä Pandoran lipas ulkopuoliselle.
en väittänyt kalikan sinuun kalahtavankaan. Kirjoitin, että myös muut ovat yksityisesti saaneet asioistani tietoa. Mahdollisesti kertoneet siitä eteen päin.
Ei tällaisen asian asian jäljittäminen ole niin helppoa. Tyhmä kotikoneeltaan sellaista lähettää, josta voisi joutua vastuuseen. Muuten sen oman IP-osoitteen piilottaminen ei ole kauhean vaikea temppu vähänkin tietokoneista ymmärtävälle. Saat viestisi tulemaan vaikka Australian kautta, jos temput osaat.
Itse en ole kotoa, enkä muualtakaan sellaista kirjoittanut, josta käräjillä tuomion saisi. Edes syytettä nostettaisiin. Piikitellyt olen.
Tiedät millä palstalla olen myös kirjoittanut. Jopa avoimessa viestissä, omaa tyhmyyttä. Tapani mukaan siellä olen myös suututtanut joitakin tosikkoja, joten katkeruutta tänne päin riittää. Siellä noita latvakakkosia pilvin pimein, joten kirjoittaja voi olla 'kuka tahansa'.
Myös sieltä.
Jaksan vieläkin uskoa, että sinä et olisi noin raukkamainen.
Mutta ilosanomana tälle palstalle, kuin koko suomi24:lle: Minä poistun näistä keskustelusita lopullisesti. En jaksa enää. Lähden ulos katsomaan löytyisikö sieltä sitä elämää.