Erehdyin sukulaisille mainitsemaan, että etsin kasvihuoneeni sadevesiastiaksi puusaavia. Ajatuksissa oli tässä kohtaa joku vähän kehnommassa kunnossa oleva saavi, jonka sisään voisi laittaa vaikka muoviastian.
Sukulaiset alkoivat sitten vähän ajan päästä puhumaan, että heillä on varastoissaan muutama vanha puusaavi - että saan sieltä, jos haluan. Ja sainhan minä, mutta...
Saamani saavi oli heidän saaveistaan se heikkokuntoisempi ja "uudempi" - toisessa saavissa olisi ollut vuosiluku, 1829, mutta tässä ei ole. Saavi on kuitenkin mitä todennäköisimmin n. 100 vuotta vanha, se on koottukin puunauloilla. Siinä on kansi ja se on liki metrin korkuinen. Saavin valmistaja on ollut ilmeisesti isoisoisäni - ja koska hänen tyttärensäkin on jo 85-vuotias, saavin on siis pakko olla tosi vanha. Se on ilmeisesti toiminut aikoinaan lihansuolaustiinuna.
Ongelmanani on nyt, etten mitenkään voi laittaa näin hyväkuntoista ja vanhaa puusaavia sadevesiastiaksi - minusta se olisi pyhäinhäväistys. Nämä sukulaiset, joilta saavin sain, asuvat kuitenkin naapurissani, ja he varmasti odottavat näkevänsä saavin käytössä, kun ovat sen minulle antaneet - saavin antaminen oli heiltä odottamattoman anteliasta - yleensä he eivät ole vanhoista perintötavaroistaan halunneet luopua.
Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä te antiikista jotain ymmärtävät ihmiset olette tämmöisestä saavista. Itse näkisin sen ennemmin sisustuselementtinä kunniapaikalla, kuin hitaasti lahoamassa pois luonnonvoimien armoilla. Olen miettinyt, että minun pitää varmaan antaa saavi takaisin sukulaisilleni, ja sanoa, että se on liian arvokas sadevesitynnyriksi...
Sukulaiset alkoivat sitten vähän ajan päästä puhumaan, että heillä on varastoissaan muutama vanha puusaavi - että saan sieltä, jos haluan. Ja sainhan minä, mutta...
Saamani saavi oli heidän saaveistaan se heikkokuntoisempi ja "uudempi" - toisessa saavissa olisi ollut vuosiluku, 1829, mutta tässä ei ole. Saavi on kuitenkin mitä todennäköisimmin n. 100 vuotta vanha, se on koottukin puunauloilla. Siinä on kansi ja se on liki metrin korkuinen. Saavin valmistaja on ollut ilmeisesti isoisoisäni - ja koska hänen tyttärensäkin on jo 85-vuotias, saavin on siis pakko olla tosi vanha. Se on ilmeisesti toiminut aikoinaan lihansuolaustiinuna.
Ongelmanani on nyt, etten mitenkään voi laittaa näin hyväkuntoista ja vanhaa puusaavia sadevesiastiaksi - minusta se olisi pyhäinhäväistys. Nämä sukulaiset, joilta saavin sain, asuvat kuitenkin naapurissani, ja he varmasti odottavat näkevänsä saavin käytössä, kun ovat sen minulle antaneet - saavin antaminen oli heiltä odottamattoman anteliasta - yleensä he eivät ole vanhoista perintötavaroistaan halunneet luopua.
Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä te antiikista jotain ymmärtävät ihmiset olette tämmöisestä saavista. Itse näkisin sen ennemmin sisustuselementtinä kunniapaikalla, kuin hitaasti lahoamassa pois luonnonvoimien armoilla. Olen miettinyt, että minun pitää varmaan antaa saavi takaisin sukulaisilleni, ja sanoa, että se on liian arvokas sadevesitynnyriksi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Panet sen arvoiselleen paikalle, ja jos voit asettaa siihen komian fiikuksen, niin voit sanoa kiitollisena naapurillesi, että et raaskinutkaan käyttää saavia sadevesitynnyrinä.
Rikoshan se olisikin!