Adelia palasi juuri koulusta. Hän ei ehtinyt postilaatikkoa pidemmälle, kun hän jo tunsi savun hajun. Adelia säikähti. - APUA! hän huusi, ja kiiruhti yläkertaan (viedäkseen repun). Mutta.. hän ei pystynyt laskemaan sitä; HÄNEN KOKO HUONEENSA OLI TULEN VALLASSA! Hän yritti peruuttaa juostakseen pois, mutta tulta oli jo ovensuullakin. Se läheni ja läheni ja läheni ja lähe..
"Adelia?"
"......"
"Adelia herääppäs nyt! Lähdemme nyt!"
"Mmmm.. minne?"
"No lentokentälle tietysti! Etkö muista kun puhuimme että menisimme Pariisiin. Viikko sitten, etkö muista?"
Adelia nousi istumaan sängyllensä. Hän tajusi nyt että tulipalo oli ollutkin pahaa unta, mutta hän muisti edelleen ennustuksen jonka oli kuullut 7 vuotiaana: Jonakin erittäin kauniina päivänä voi sattua jotain hyvin odottamatonta.
Adelia pisti toimeksi.
Hän pakkasi reppuunsa:
Hammasharjan
Kännykän
Yhden lehden (OHO! PITKÄ LOMA!)
Vanhan rakkaan nallekarhu - pehmolelun
Salmiakki kirjaimet - karkkeja.
Hän puki reippaasti päällensä ja pyysi äidiltään luvan hyvästellä parhaimman ystävänsä, Linnean.
Hän juoksi suoraa päätä Linnean ovelle ja Linnea tulikin avaamaan. Adelia kertoi että he lähtisivät nyt. "Voi Ade! Mulle tulee kauhea ikävä sua!"
"Samoin Lintsu! Soitan sulle kyllä!" Bestikset halasivat, mutta sitten Adelian piti taas lähteä kotiin. Pian Adelia ja hänen äitinsä lähtivät lentokentälle (koska Adelian isä ei saanut vapaata töistä). Adelia katsoi koko automatkan kyynel silmässä kohti maisemia, jotka muistuttivat häntä rakkaasta kotimaastaan
JATKUU!
OMAT KOMMENTTINI TARINASTA:
Poikkeaa hyvinkin muista tarinoista: Tylsä, lyhyt, ja sisältää ennenkaikkea tylsää luettavaa
Ja kommentteja saa laittaa. :)
"Adelia?"
"......"
"Adelia herääppäs nyt! Lähdemme nyt!"
"Mmmm.. minne?"
"No lentokentälle tietysti! Etkö muista kun puhuimme että menisimme Pariisiin. Viikko sitten, etkö muista?"
Adelia nousi istumaan sängyllensä. Hän tajusi nyt että tulipalo oli ollutkin pahaa unta, mutta hän muisti edelleen ennustuksen jonka oli kuullut 7 vuotiaana: Jonakin erittäin kauniina päivänä voi sattua jotain hyvin odottamatonta.
Adelia pisti toimeksi.
Hän pakkasi reppuunsa:
Hammasharjan
Kännykän
Yhden lehden (OHO! PITKÄ LOMA!)
Vanhan rakkaan nallekarhu - pehmolelun
Salmiakki kirjaimet - karkkeja.
Hän puki reippaasti päällensä ja pyysi äidiltään luvan hyvästellä parhaimman ystävänsä, Linnean.
Hän juoksi suoraa päätä Linnean ovelle ja Linnea tulikin avaamaan. Adelia kertoi että he lähtisivät nyt. "Voi Ade! Mulle tulee kauhea ikävä sua!"
"Samoin Lintsu! Soitan sulle kyllä!" Bestikset halasivat, mutta sitten Adelian piti taas lähteä kotiin. Pian Adelia ja hänen äitinsä lähtivät lentokentälle (koska Adelian isä ei saanut vapaata töistä). Adelia katsoi koko automatkan kyynel silmässä kohti maisemia, jotka muistuttivat häntä rakkaasta kotimaastaan
JATKUU!
OMAT KOMMENTTINI TARINASTA:
Poikkeaa hyvinkin muista tarinoista: Tylsä, lyhyt, ja sisältää ennenkaikkea tylsää luettavaa
Ja kommentteja saa laittaa. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä tarina mutta aika lyhyt... olisin mielelläni lukenut pitemmänkin pätkän =)*Tahtoo lisää*