Yön samettitaivas kietoo minut pehmeään
syleilyynsä. Maistelen kuunsirpiltä lumisateen
lailla maahan leiijailevaa pölyä ja haistelen
tähtien raikasta tuoksua.. Katselen märkää
asvalttia, joka kiiltää heijastaen kaupungin
valoja.
Vedän syvään henkeä, ja annan syksyisen tuulen
tunkeutua kaikessa riettaudessaan kaikkiin
sopukoihini. Seison keskellä valtavaa aukiota,
kohotan katseeni taivalle ja annan suurten,
timantti-vesipisaroiden kastella kasvoni.
Hiukseni valuvat märkinä niskaani ja selkääni
nuollen, kun sinisen musta taivas itkee ylleni.
Koskee.
Suuni taipuu hymyyn, vaikka sisälläni ontto
simpukankuori humisee meren kadotettua kohinaa.
Pilvet pyörtyivät, meret kuolivat, mutta minä
elin. Selvisin ja vahvistuin. Hauraasta
korallikuorestani tuli kookospähkinää. Minua ei
enää saa rikki.
Sinä tulit, näit ja voitit. Katsoit minuun
kerran. Tunkeuduit silmilläsi sieluuni, poltit
pieniä reikiä sinne tänne, ja noihin luoliin
kannoit pikkuhiljaa palasia itsestäsi. Jäit
minuun asumaan ja luovutit avaimen minulle.
"Tee sille mitä tahdot", sanoit. Heitin avaimen
pois.
Ihosi painautuu omaani vasten kuin rankkasade
aavikkoon. Imen sinua itseeni, juon sinusta
eliksiiriä, jonka avulla jaksan hengittää..
Kämmenesi, kuin pienet kilpikonnan suojakilvet
rinnoillani, peittävät kummut, joiden alla
rakkaus sykkii vain sinulle. Maailmalle.
Huulesi ovat pehmeämmät kuin pumpuli. Niiden
kosketus ihollani tuntuu, kuin tanssisin villisti
paksujen poutapilvien seassa. Auringon jumalaiset
säteet saisivat silmäni näyttämään sinisemmiltä
kuin koskaan ennen, saisin enkelin siivet ja
lentäisin laiskottelemaan kaikkein ylimmälle
pilvelle. Ottaisin sinut mukaani ja suukottaisin
nenänpäälle..
Kun tulet minuun, tuntuu kuin valtameret
jakautuisivat uudestaan kahtia. Puut kaatuisivat
juurineen ja pyörremyrskyt nostaisivat kokonaisia
kaupunkeja ilmaan. Kun täytät minut kaikella
voimallasi, rakastelet jokaista soluani
yksitellen, yhdessä, erikseen,
kokonaisvaltaisesti, luulen räjähtäväni. Kipunat
sinkoilevat kosketuksistamme ympärillemme, ja
kaikki ympärillä syttyy tuleen.
Osaatko yhtään aavistaa, mistä puhun? Puhun
kivusta.
syleilyynsä. Maistelen kuunsirpiltä lumisateen
lailla maahan leiijailevaa pölyä ja haistelen
tähtien raikasta tuoksua.. Katselen märkää
asvalttia, joka kiiltää heijastaen kaupungin
valoja.
Vedän syvään henkeä, ja annan syksyisen tuulen
tunkeutua kaikessa riettaudessaan kaikkiin
sopukoihini. Seison keskellä valtavaa aukiota,
kohotan katseeni taivalle ja annan suurten,
timantti-vesipisaroiden kastella kasvoni.
Hiukseni valuvat märkinä niskaani ja selkääni
nuollen, kun sinisen musta taivas itkee ylleni.
Koskee.
Suuni taipuu hymyyn, vaikka sisälläni ontto
simpukankuori humisee meren kadotettua kohinaa.
Pilvet pyörtyivät, meret kuolivat, mutta minä
elin. Selvisin ja vahvistuin. Hauraasta
korallikuorestani tuli kookospähkinää. Minua ei
enää saa rikki.
Sinä tulit, näit ja voitit. Katsoit minuun
kerran. Tunkeuduit silmilläsi sieluuni, poltit
pieniä reikiä sinne tänne, ja noihin luoliin
kannoit pikkuhiljaa palasia itsestäsi. Jäit
minuun asumaan ja luovutit avaimen minulle.
"Tee sille mitä tahdot", sanoit. Heitin avaimen
pois.
Ihosi painautuu omaani vasten kuin rankkasade
aavikkoon. Imen sinua itseeni, juon sinusta
eliksiiriä, jonka avulla jaksan hengittää..
Kämmenesi, kuin pienet kilpikonnan suojakilvet
rinnoillani, peittävät kummut, joiden alla
rakkaus sykkii vain sinulle. Maailmalle.
Huulesi ovat pehmeämmät kuin pumpuli. Niiden
kosketus ihollani tuntuu, kuin tanssisin villisti
paksujen poutapilvien seassa. Auringon jumalaiset
säteet saisivat silmäni näyttämään sinisemmiltä
kuin koskaan ennen, saisin enkelin siivet ja
lentäisin laiskottelemaan kaikkein ylimmälle
pilvelle. Ottaisin sinut mukaani ja suukottaisin
nenänpäälle..
Kun tulet minuun, tuntuu kuin valtameret
jakautuisivat uudestaan kahtia. Puut kaatuisivat
juurineen ja pyörremyrskyt nostaisivat kokonaisia
kaupunkeja ilmaan. Kun täytät minut kaikella
voimallasi, rakastelet jokaista soluani
yksitellen, yhdessä, erikseen,
kokonaisvaltaisesti, luulen räjähtäväni. Kipunat
sinkoilevat kosketuksistamme ympärillemme, ja
kaikki ympärillä syttyy tuleen.
Osaatko yhtään aavistaa, mistä puhun? Puhun
kivusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.