Suomensin Buddhalaisen munkin pitämistä puheista jotakin jossa käsitellään myös aiheita joista täällä on keskusteltu.
Tuo munkki on Ajahn Sumedho olen esitellyt hänet aikaisemmissa kirjoituksissa joita olen tänne kirjoittanut joten kerron nyt vain lyhyesti että Hän on noudattanut Theravada Buddhalaisen munkin elämää jo yli kolmekymmentä vuotta ja että hän on lähtöisin u.s.a :sta.
Ja huomautan taas että tämä on erittäin epävirallinen suomennos ja että saatan tehdä virheitä mutta uskon että saan asian ytimen esille.
ONKO BUDDHALAISUUS USKONTO?
On houkuttelevaa ajatella että me ymmärrämme uskonnon koska se on niin juurtunut meidän kulttuuriimme. On kuitenkin hyödyllistä tarkastella ja ja heijastaa itseensä uskonnon todellista päämäärää, maalia tai tarkoitusta.
Joskus ihmiset pitävät uskontoa uskomisena Jumalaan tai jumaliin, siten uskonto samaistetaan tietyn uskonnollisen muodon tai sopimuksen teistiseen asenteeseen. Usein Buddhalaisuus on Teististen uskontojen mielestä ateistinen, tai ei laisinkaan uskonto. Se nähdään filosofiana tai psykologiana koska Buddhalaisuus ei ota teististä asemaa. Se ei perustu metafyysiseen tai opilliseen asemaan, vaan kokemukseen joka on yhteinen koko ihmiskunnalle - kärsimisen kokemukseen.
Buddhalaisuus opettaa että heijastamalla, tarkastelemalla ja ymmärtämällä tuota ihmisten yhteistä kokemusta, me voimme voittaa kaikki mielen harhat jotka luovat ihmiskärsimyksen.
Sana ”uskonto” tulee Latinan sanasta ”religio” joka tarkoittaa sidettä, se johdattaa mielen sitoutumaan ylimaalliseen joka pitää sisällään yksilön koko olemuksen. Ollakseen todella uskonnollinen täytyy sitoa itsensä taivaalliseen, tai lopulliseen todellisuuteen, ja sisällyttää koko olemuksensa tuohon siteeseen, kunnes lopullinen ymmärtäminen on mahdollista. Kaikilla uskonnoilla on termejä kuten ”vapautuminen” ja ”pelastuminen”. Tällaiset sanat ilmaisevat vapautta harhasta, täydellistä ja ehdotonta vapautta, ja lopullisen todellisuuden ymmärtämistä. Buddhalaisuudessa kutsumme sitä valaistumiseksi.
Kärsimyksen Luonteen Ymmärtäminen
Buddhalainen ratkaisumalli on miettiä kärsimyksen kokemusta sillä se on se mikä on meille ihmisille yhteistä. Kärsimys ei tarkoita välttämättä suurta tragediaa tai kauheaa epäonnea. Se vain tarkoittaa sellaista epämukavuutta, onnettomuutta, ja pettymystä jota kaikki ihmiset kokevat elämän eri tilanteissa. Kärsimys on yhteistä miehille ja naisille, rikkaille ja köyhille. Kärsimys on yhteinen side olkoon rotu tai kansallisuus mikä tahansa.
Buddhalaisuudessa Kärsimystä kutsutaan jaloksi totuudeksi. Se ei ole lopullinen totuus. Kun Buddha opetti kärsimyksen jalona totuutena, hän ei tarkoittanut että sitoisimme itsemme kärsimykseen ja uskoisimme siihen sokeasti pitäen sitä lopullisena totuutena. Sensijaan hän opetti meitä käyttämään kärsimystä jalona totuutena jota voi miettiä ja heijastaa mielessään.
Me mietimme: mitä on kärsimys, mikä on sen olemus, miksi minä kärsin ?
Kärsimykseen luonteen ymmärtäminen on tärkeä oivallus. Nyt, mieti tätä sinun elämässäsi. Kuinka kauan elämästä käytät siihen että välttelet asioita jotka ovat epämiellyttäviä ja ei haluttuja? Kuinka paljon energiaa yhteiskunnassamme on omistettu onnellisuudelle ja mielihyvälle, yrittäen päästä eroon epämiellyttävistä ja ei halutuista asioista? Me voimme saada välittömän onnellisuuden, välittömän sulautumisen ja kutsumme niitä ei-kärsimykseksi kuten: Jännitys, romanssi, seikkailu, aistinautinnot, syöminen, musiikin kuuntelu, tai mikä tahansa. Mutta kaikki tuo on yritystä päästä eroon omista peloistamme, epämukavuudesta, epäilyksistä ja huolista - asioista jotka jahtaavat valaistumatonta mieltä. Ihmiskunta tulee olemaan elämän jahtaama ja pelottama niin kauan kuin se pysyy ymmärtämättömänä eikä panosta kärsimyksen luonteen katsomiseen ja ymmärtämiseen.
Kärsimyksen ymmärtäminen tarkoittaa että meidän pitää hyväksyä kärsiminen eikä päästä siitä eroon tai kieltää sitä, tai syyttää siitä jotain muuta. Me voimme todeta että kärsimys on aiheutettu, että se on riippuvainen tietyistä edellytyksistä, mielemme luomista edellytyksistä tai edellytyksistä jotka olemme omaksuneet kulttuuristamme tai perheestämme. Meidän elämän kokemisemme ja tuo edellytysten luonti prosessi alkaa päivänä jona synnymme. Perhe, ryhmä jossa elämme, koulutuksemme, nuo kaikki sulauttavat mieleemme erilaisia asenteita, ennakkoluuloja ja mielipiteitä – jotkut niistä hyviä ja jotkut ei niin hyviä.
Joten, jos emme todella katso näitä mielen olotiloja ja tutki mitä ne todella ovat, sitten tietenkin ne saavat meidät tulkitsemaan elämänkokemuksemme tiettyjen ennakkoluulojen kautta. Mutta jos katsomme kärsimyksen todelliseen luontoon, me alamme tutkia asioita kuten pelko ja halu. Ja sitten huomaamme että meidän todellinen luonto ei ole halu eikä pelko. Meidän todellinen luontomme ei ole minkään aiheuttamaa.
Ehdollinen, Ehdoton, ja Tietoisuus
Uskonto osoittaa aina kuolevaisen tai ehdollisen suhdetta ehdottomaan. Jos riisut minkä tahansa uskonnon alkutekijöihinsä saaden esille sen ytimen, huomaat että se viittaa siihen missä kuolevainen – ajan kahlitsema – katoaa. Tuossa katoamisessa on ehdottoman oivaltaminen ja ymmärtäminen. Buddhalaisessa terminologiassa sanotaan että ”on olemassa ehdoton; ja jos sitä ei olisi, ei voisi olla myöskään ehdollista.” Ehdollinen ilmestyy ja katoaa ehdottomassa, ja niin ollen, voimme viitata ehdollisen ja ehdottoman suhteeseen. Synnyttyämme ihmisruumiiseen, meidän täytyy elää elämämme aistimaailman tiettyjen rajoitusten ja olosuhteiden alaisina. Syntymä tarkoittaa että tulemme esiin ehdottomasta ja ilmenemme erillisessä, ehdollisessa muodossa. Ja tämä ihmismuoto edellyttää tietoisuutta.
Tietoisuus määrittelee aina suhteen subjektin ja objektin välillä, ja Buddhalaisuudessa, tietoisuutta pidetään mielen erittelevänä toimintona. Joten mieti tämä nyt oikein. Istut nyt täällä kuuntelemassa näitä sanoja. Tämä on tietoisuuden kokemus. Voit tuntea kuumuuden huoneessa, voit nähdä ympärillesi, voit kuulla äänet. Kaikki tämä tarkoittaa että olet syntynyt ihmisruumiiseen ja koko loppu elämäsi, niin kauan kuin tämä ruumis elää, sillä tulee olemaan tunteet, ja tietoisuus jatkaa ilmestymistään. Tämä tietoisuus luo aina käsityksen subjektista ja objektista, joten jos emme tutki ja katso asioiden todelliseen luonteeseen, me tulemme dualistisen näkemyksen sitomiksi ja ajattelemme ” minä olen minun keho, minä olen minun tunteeni, minä olen minun tietoisuuteni”
Näin ollen, dualistinen asenne ilmestyy tietoisuudesta. Ja sitten, kyvystämme havaita muistaa ja hahmottaa mielillämme me luomme persoonamme. Joskus me nautimme persoonastamme. Muina aikoina meillä on järjettömiä pelkoja, vääriä näkemyksiä, ja epäilyksiä sen suhteen.
Ihmismielen Pyrkimys
Nykyaikana, missä tahansa yhteisössä tässä materialistisessa maailmassa, suuriosa ihmisahdistuksesta ja epätoivosta johtuu siitä tosiasiasta ettemme yleensä rinnasta itseämme mihinkään planeettaamme ja ihmisruumistamme korkeampaan. Niinpä ihmismielen pyrkimystä kohti lopullista ymmärrystä, kohti valaistumista, ei ole kovinkaan mainostettu tai rohkaistu nyky-yhteiskunnassa. Itse asiassa, sitä rohkaistaan välttämään.
Ilman suhdetta korkeampaan totuuteen, elämistämme tulee tarkoituksettomia. Jos emme voi olla yhteydessä mihinkään muuhun kuin ihmiskehon kokemuksiin planeetalla mystisessä maailmankaikkeudessa, niin elämämme koostuu vain ajan täyttämisestä syntymästä kuolemaan. Sitten tietenkin, mikä on sen tarkoitus? mikä on sen merkitys? Ja miksi välitämme? Miksi tarvitsemme tarkoituksen? Miksi elämässä pitää olla merkitys? Miksi haluamme elämän olevan mielekästä? Miksi meillä on sanat, käsitteet ja uskonnot? Miksi meillä on tämä kaipuu ja pyrkimys mielissämme, jos kerran kaikki mitä ikinä on, tai kaikki mitä ikinä voi olla on tämä kokemus joka perustuu kokemukseen itsestä? Voisiko olla että tämä ihmiskeho, johon kuuluu muodostumis- prosessi, yksinkertaisesti vain päätyy meille sattumanvaraisesti universaalissa systeemissä joka ei ole meidän hallinnassamme?
Me elämme maailmankaikkeudessa joka on käsityskykymme ulkopuolella. Me voimme vain ihmetellä sitä. Me voimme pälyillä maailmankaikkeutta mutta me emme voi laittaa sitä pieneen kapseliin. Me emme voi tehdä siitä jotain mielessämme. Näin ollen materialistiset vaikutteet rohkaisevat meitä jättämään suuremmat kysymykset kysymättä. Nuo vaikutteet saavat meidät selittämään kaikki elämänkokemukset loogisesti ja rationaalisesti, perustuen materialismin ja empiirisen tieteen arvoihin.
Tuo munkki on Ajahn Sumedho olen esitellyt hänet aikaisemmissa kirjoituksissa joita olen tänne kirjoittanut joten kerron nyt vain lyhyesti että Hän on noudattanut Theravada Buddhalaisen munkin elämää jo yli kolmekymmentä vuotta ja että hän on lähtöisin u.s.a :sta.
Ja huomautan taas että tämä on erittäin epävirallinen suomennos ja että saatan tehdä virheitä mutta uskon että saan asian ytimen esille.
ONKO BUDDHALAISUUS USKONTO?
On houkuttelevaa ajatella että me ymmärrämme uskonnon koska se on niin juurtunut meidän kulttuuriimme. On kuitenkin hyödyllistä tarkastella ja ja heijastaa itseensä uskonnon todellista päämäärää, maalia tai tarkoitusta.
Joskus ihmiset pitävät uskontoa uskomisena Jumalaan tai jumaliin, siten uskonto samaistetaan tietyn uskonnollisen muodon tai sopimuksen teistiseen asenteeseen. Usein Buddhalaisuus on Teististen uskontojen mielestä ateistinen, tai ei laisinkaan uskonto. Se nähdään filosofiana tai psykologiana koska Buddhalaisuus ei ota teististä asemaa. Se ei perustu metafyysiseen tai opilliseen asemaan, vaan kokemukseen joka on yhteinen koko ihmiskunnalle - kärsimisen kokemukseen.
Buddhalaisuus opettaa että heijastamalla, tarkastelemalla ja ymmärtämällä tuota ihmisten yhteistä kokemusta, me voimme voittaa kaikki mielen harhat jotka luovat ihmiskärsimyksen.
Sana ”uskonto” tulee Latinan sanasta ”religio” joka tarkoittaa sidettä, se johdattaa mielen sitoutumaan ylimaalliseen joka pitää sisällään yksilön koko olemuksen. Ollakseen todella uskonnollinen täytyy sitoa itsensä taivaalliseen, tai lopulliseen todellisuuteen, ja sisällyttää koko olemuksensa tuohon siteeseen, kunnes lopullinen ymmärtäminen on mahdollista. Kaikilla uskonnoilla on termejä kuten ”vapautuminen” ja ”pelastuminen”. Tällaiset sanat ilmaisevat vapautta harhasta, täydellistä ja ehdotonta vapautta, ja lopullisen todellisuuden ymmärtämistä. Buddhalaisuudessa kutsumme sitä valaistumiseksi.
Kärsimyksen Luonteen Ymmärtäminen
Buddhalainen ratkaisumalli on miettiä kärsimyksen kokemusta sillä se on se mikä on meille ihmisille yhteistä. Kärsimys ei tarkoita välttämättä suurta tragediaa tai kauheaa epäonnea. Se vain tarkoittaa sellaista epämukavuutta, onnettomuutta, ja pettymystä jota kaikki ihmiset kokevat elämän eri tilanteissa. Kärsimys on yhteistä miehille ja naisille, rikkaille ja köyhille. Kärsimys on yhteinen side olkoon rotu tai kansallisuus mikä tahansa.
Buddhalaisuudessa Kärsimystä kutsutaan jaloksi totuudeksi. Se ei ole lopullinen totuus. Kun Buddha opetti kärsimyksen jalona totuutena, hän ei tarkoittanut että sitoisimme itsemme kärsimykseen ja uskoisimme siihen sokeasti pitäen sitä lopullisena totuutena. Sensijaan hän opetti meitä käyttämään kärsimystä jalona totuutena jota voi miettiä ja heijastaa mielessään.
Me mietimme: mitä on kärsimys, mikä on sen olemus, miksi minä kärsin ?
Kärsimykseen luonteen ymmärtäminen on tärkeä oivallus. Nyt, mieti tätä sinun elämässäsi. Kuinka kauan elämästä käytät siihen että välttelet asioita jotka ovat epämiellyttäviä ja ei haluttuja? Kuinka paljon energiaa yhteiskunnassamme on omistettu onnellisuudelle ja mielihyvälle, yrittäen päästä eroon epämiellyttävistä ja ei halutuista asioista? Me voimme saada välittömän onnellisuuden, välittömän sulautumisen ja kutsumme niitä ei-kärsimykseksi kuten: Jännitys, romanssi, seikkailu, aistinautinnot, syöminen, musiikin kuuntelu, tai mikä tahansa. Mutta kaikki tuo on yritystä päästä eroon omista peloistamme, epämukavuudesta, epäilyksistä ja huolista - asioista jotka jahtaavat valaistumatonta mieltä. Ihmiskunta tulee olemaan elämän jahtaama ja pelottama niin kauan kuin se pysyy ymmärtämättömänä eikä panosta kärsimyksen luonteen katsomiseen ja ymmärtämiseen.
Kärsimyksen ymmärtäminen tarkoittaa että meidän pitää hyväksyä kärsiminen eikä päästä siitä eroon tai kieltää sitä, tai syyttää siitä jotain muuta. Me voimme todeta että kärsimys on aiheutettu, että se on riippuvainen tietyistä edellytyksistä, mielemme luomista edellytyksistä tai edellytyksistä jotka olemme omaksuneet kulttuuristamme tai perheestämme. Meidän elämän kokemisemme ja tuo edellytysten luonti prosessi alkaa päivänä jona synnymme. Perhe, ryhmä jossa elämme, koulutuksemme, nuo kaikki sulauttavat mieleemme erilaisia asenteita, ennakkoluuloja ja mielipiteitä – jotkut niistä hyviä ja jotkut ei niin hyviä.
Joten, jos emme todella katso näitä mielen olotiloja ja tutki mitä ne todella ovat, sitten tietenkin ne saavat meidät tulkitsemaan elämänkokemuksemme tiettyjen ennakkoluulojen kautta. Mutta jos katsomme kärsimyksen todelliseen luontoon, me alamme tutkia asioita kuten pelko ja halu. Ja sitten huomaamme että meidän todellinen luonto ei ole halu eikä pelko. Meidän todellinen luontomme ei ole minkään aiheuttamaa.
Ehdollinen, Ehdoton, ja Tietoisuus
Uskonto osoittaa aina kuolevaisen tai ehdollisen suhdetta ehdottomaan. Jos riisut minkä tahansa uskonnon alkutekijöihinsä saaden esille sen ytimen, huomaat että se viittaa siihen missä kuolevainen – ajan kahlitsema – katoaa. Tuossa katoamisessa on ehdottoman oivaltaminen ja ymmärtäminen. Buddhalaisessa terminologiassa sanotaan että ”on olemassa ehdoton; ja jos sitä ei olisi, ei voisi olla myöskään ehdollista.” Ehdollinen ilmestyy ja katoaa ehdottomassa, ja niin ollen, voimme viitata ehdollisen ja ehdottoman suhteeseen. Synnyttyämme ihmisruumiiseen, meidän täytyy elää elämämme aistimaailman tiettyjen rajoitusten ja olosuhteiden alaisina. Syntymä tarkoittaa että tulemme esiin ehdottomasta ja ilmenemme erillisessä, ehdollisessa muodossa. Ja tämä ihmismuoto edellyttää tietoisuutta.
Tietoisuus määrittelee aina suhteen subjektin ja objektin välillä, ja Buddhalaisuudessa, tietoisuutta pidetään mielen erittelevänä toimintona. Joten mieti tämä nyt oikein. Istut nyt täällä kuuntelemassa näitä sanoja. Tämä on tietoisuuden kokemus. Voit tuntea kuumuuden huoneessa, voit nähdä ympärillesi, voit kuulla äänet. Kaikki tämä tarkoittaa että olet syntynyt ihmisruumiiseen ja koko loppu elämäsi, niin kauan kuin tämä ruumis elää, sillä tulee olemaan tunteet, ja tietoisuus jatkaa ilmestymistään. Tämä tietoisuus luo aina käsityksen subjektista ja objektista, joten jos emme tutki ja katso asioiden todelliseen luonteeseen, me tulemme dualistisen näkemyksen sitomiksi ja ajattelemme ” minä olen minun keho, minä olen minun tunteeni, minä olen minun tietoisuuteni”
Näin ollen, dualistinen asenne ilmestyy tietoisuudesta. Ja sitten, kyvystämme havaita muistaa ja hahmottaa mielillämme me luomme persoonamme. Joskus me nautimme persoonastamme. Muina aikoina meillä on järjettömiä pelkoja, vääriä näkemyksiä, ja epäilyksiä sen suhteen.
Ihmismielen Pyrkimys
Nykyaikana, missä tahansa yhteisössä tässä materialistisessa maailmassa, suuriosa ihmisahdistuksesta ja epätoivosta johtuu siitä tosiasiasta ettemme yleensä rinnasta itseämme mihinkään planeettaamme ja ihmisruumistamme korkeampaan. Niinpä ihmismielen pyrkimystä kohti lopullista ymmärrystä, kohti valaistumista, ei ole kovinkaan mainostettu tai rohkaistu nyky-yhteiskunnassa. Itse asiassa, sitä rohkaistaan välttämään.
Ilman suhdetta korkeampaan totuuteen, elämistämme tulee tarkoituksettomia. Jos emme voi olla yhteydessä mihinkään muuhun kuin ihmiskehon kokemuksiin planeetalla mystisessä maailmankaikkeudessa, niin elämämme koostuu vain ajan täyttämisestä syntymästä kuolemaan. Sitten tietenkin, mikä on sen tarkoitus? mikä on sen merkitys? Ja miksi välitämme? Miksi tarvitsemme tarkoituksen? Miksi elämässä pitää olla merkitys? Miksi haluamme elämän olevan mielekästä? Miksi meillä on sanat, käsitteet ja uskonnot? Miksi meillä on tämä kaipuu ja pyrkimys mielissämme, jos kerran kaikki mitä ikinä on, tai kaikki mitä ikinä voi olla on tämä kokemus joka perustuu kokemukseen itsestä? Voisiko olla että tämä ihmiskeho, johon kuuluu muodostumis- prosessi, yksinkertaisesti vain päätyy meille sattumanvaraisesti universaalissa systeemissä joka ei ole meidän hallinnassamme?
Me elämme maailmankaikkeudessa joka on käsityskykymme ulkopuolella. Me voimme vain ihmetellä sitä. Me voimme pälyillä maailmankaikkeutta mutta me emme voi laittaa sitä pieneen kapseliin. Me emme voi tehdä siitä jotain mielessämme. Näin ollen materialistiset vaikutteet rohkaisevat meitä jättämään suuremmat kysymykset kysymättä. Nuo vaikutteet saavat meidät selittämään kaikki elämänkokemukset loogisesti ja rationaalisesti, perustuen materialismin ja empiirisen tieteen arvoihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.