Nii tossahan se kysymys jo tulikin. Musta tuntuu tällä hetkellä siltä et hoidan aika paljon yksin meiän lasta (esikoinen). Mä joudun valvoon kaikki yöt putkeen, eikä mies muutakun käännä vaan kylkeensä. Käyhän se töissä ja näin, mut silti mua harmittaa et mä en saa edes yhtä yötä nukkuu ilman et mun pitää heti nousta jos tyttö itkee. Sit mä oon sanonu miehelle siitä, ni se vaan sanoo ettei se osaa sille mitään tehä, vaikka samanlailla oon itekin vasta opettelemassa asioita. Sit jos se itkee sen sylissä kauan aikaa, eikä saa hiljaseks, ni se käskee mun ottaa tytön. Haluisin siks tietää et onks teiän muiden miehet samanlaisia, varsinkin ne, jotka on ekaa kertaa tullu isäks?
Miten teidän miehet osallistuu lapsen hoitoon?
Äippä 83 ja tyttö 1kk
242308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meillä on 3vk poika. Isä on jo töissä ja iltasin sillä on aika paljon kaikkee ulkohommaa, mutta varsinkin jos erikseen mainitsen niin hän kyllä katsoo poikaa ja kun meillä syödään myös tuttipullosta, niin sen antaminen on yleensä isän heiniä. Samoin kylvettäminen. Iltasin nukuttaminen on ehkä enemmän isän kontolla, mutta jos ei muuten rauhotu niin tissiä sitten äidiltä. Yöllä mä yleensä herään mutta jos tarvii rauhotella sylissä niin yleensä isä tekee sen. Kovasti siis isäkin on mukana, mutta silti välillä tuntuu että enempikin sais olla, kun mä oon kuitenkin päivät vauvan kanssa kaksistaan. Sun kannattaa sanoo miehelles vielä vaan, että hänkin vois jotain tehä ja vaikka sitten neuvoo miten. Vaikka onhan se näin alussa opettelemista kummallekin, kuten sanoit itsekin. Sano se miehelleskin.
Kyllähän isä hoitaa lasta kuitenkin jonkun verran, mut se on yleensä vaan automaattisesti niin et mä lähden kattoon jos tyttö itkee. Isä vaihtaa tytölle vaipan, jos pyytää. Kylvettää myös ja alussa ku annettiin lisäruokaa pullosta, ni isä teki sen. Mut nyt ollaan taas pelkällä rintamaidolla oltu jo pitkän aikaa, ni isä ei oo sit päässy syöttämään. Tykkää kyl touhuta muutenkin mukana, kun hoidan tyttöö. Oon tarkotuksella yrittäny olla neuvomatta miestä, ettei sille tulis olo et se ei osaa ratkoo asiaa tai muuta sellasta, mut ei se sit näköjään oo auttanu. Isä kattoo tyttöö kyl jos mä pyydän. Mut haluisinkin et se osallistuis enemmän itsenäisesti tohon hoitoon. Puhuttu ollaan kyl monesti asiasta, mut ei siitä tunnu tulevan sen selvempää...
oli aika lailla samanlaista kun ensimmäinen tuli... Toisen kohdalla se oli sitten jo helpomapaa, isäntä pystyi ottamaan vanhemman mukaan paikkoihin.. Ja yötkin helpotti, mieskin alkoi nousemaan sitten yöllä kun en enää rintaa antanut vaan tuttipulloa... Isäntä tajus et ei mullakaan helppoa ole.
juttu oli meillä esikoisen kohdalla...mies tosin päivät opiskeli ja useana iltana oli töissä:/kyllä hää hoiteli poikaa aina harvoin kun oli kotona...raskasta oli kun viellä masennuin(lievästi)!:( mutta nyt miehellä koulu takana ja liukuva työ aika,niin hoitaa tyttöä kiitettävästi...ja pojan kanssa viettää paljonkin aikaa..välillä pistän koko porukan ulos että saan rauhassa siivota ja huudattaa musiikkia,enpä ennen ois voinu kuvitellakkaa että pystyn nauttimaan siivoomisesta näin paljon;D
Hmm..olihan se alkuun raskasta yöllä, mutta jos imettää niin niinhän se menee, että äiti sen hoitaa! Eipä isällä niitä tissejä ole...Meillä yösyötöt menee sujuvasti, ilman isompaa heräämistä, kun poika nukkuu vieressä ja kumpikin unenpöpperössä hoidetaan toimitus. Isä kyllä on innokas hoitamaan ja ulkoiluttamaan silloin, kun on kotona (illat ja usein viikonloppuina).Niin se vaan on, että äiti joutuu herään öisin ja niin pitää ollakin, jotta isä jaksaa käydä töissä. Kokemuksesta:mitä piekmmin hyväksyt asian, sitä vähemmällä riidalla ja hampaiden kiristelyllä pääset...
Nii kyl mä sen tiiän et mun pitää imettää ja silleen, mutku meiän tyttö ei öisin itke pelkästään nälkäänsä. Se on monesti iltaisinkin niin yliväsynyt ettei sitä meinaa saada nukkumaan millään ja myös ilmavaivat vaivaa. Samanlailla se isäkin voi hoitaa sen hyssyttelyn yms. Samanlaillahan se äitikin tekee "töitä", kun hoitaa vauvaa 24h vuorokaudesta. Pitää äidilläkin olla välillä hengähdystaukoja, että jaksaa taas.
Enimmäkseen meillä vauvaa hoidan minä. Kyllähän iskä töiden jälkeen juttelee ja leikittää vauvaa, mutta kun vauva hermostuu melkein aina se olen minä joka saa sitä sylissä sitten retuuttaa ja lohdutella (joskun kyllä mieskin). Paljon iltasin iskä istuu myös tietokoneella ja silloin minä olen vauvan kanssa (niin kuin en sitä tekisi jo koko päivän muutenkin). Pyytämällä saattaa vaihtaa vaipan kerran illassa, mutta ei ole tainnut vaihtaa oma-aloitteisesti kertaakaan (vauva on nyt 3kk). Yöllä meillä ei kummankaan tarvitse herätä kun vauva nukkuu hyvin, aamusta sitten minä, kun pitää syöttää. Välillä kyllä ketuttaa! En ole edes ajatullut, että voisin lähteä käymään vaikka ostoksilla ja jättää isän vauvan kanssa siksi aikaa kotiin, kun ei tuo mies minun aikananikaan tajua hirveästi lasta hoitaa ilman pyytämistä, niin kuinka hän osaisia jos en ole apuna?!
Sama homma. Minä olen jo 9 kk odottanut, että mieskin intoutuisi hoitamaan tyttöä, mutta huonolta näyttää. Meidän tyty kun ei vieläkään nuku öitänsä putkeen, heräilee joskus montakin kertaa yössä. Ei enää syö yöllä mutta nukkuu muuten vaan levottomasti, niin kyllä se olen joka kerta minä joka nousee hyssyttelemään, vaikka mieskin herää kitinään. Todella raskasta välillä, silmät seisoo päässä. Enkä jostain syystä osaa päivisinkään nukkua vaikka tyttö oisi päikkäreillä, aina on niin paljon kotitöitä rästissä...
Niin että kyllä ketuttaa, kun tätä yhdessä kuitenkin haluttiin ja kovasti odotettiin. Minusta ei olisi kohtuutonta että joskus edes viikonloppuisin hoitaisi vauvaa, koska on vapaalla töistä. Mutta ei hän jaksa kun on niin raskas työviikko takana. Leikkii kyllä tytsyn kanssa pieniä hetkiä jos pyydän, mutta syöttäminen, vaipan vaihto ym. hommat ovat yleensä minun vastuullani. Perseestä.
meillä myös noin.mies ei voi tehdä iltapesuja, vaipan vaihtoja,syöttämistä, kylvettämistä, eikä muutakaan vaikka pyydän.poika jo 7kk eli odotellaan.Välillä hetken makaa sen kanssa lattialla mutta siinä suunnilleen kaikki.Syliin ottaa vaan jos pyydän.Ja hermot sillä menee välillä jos vauva huutaa.Että melkein kuin yksinhuoltaja vaikka yhdessä ollaan.
Ja mun tarkotus ei oo vähätellä miehen tekimisiä mut suunnilleen noin se menee.
olla aika yleistä näköjään.Sama juttu meinaan täälläkin.Tai no,kylvettämään suostuu jossei ole mitään tähdellistä tekemistä.Eli suht harvoin.
Yleensä kertoo syyksi että "väsyttää,on huono olo tai päätä särkee".Noo,elämä on epäreilu.
On niin huvittavaa, kun mies vetoaa, ettei voi hoitaa lasta kun väsyttää, päätä särkee tms. Entäs kun äidillä väsyttää jatkuvasti, päätä särkee, on kamala flunssa tms.? Yhtä lailla hoito lankeaa yhä äidille. Niin ainakin meillä ensimmäisen kanssa. Ja kotityöt siihen päälle...jatkui kunnes tyttö oli reilun 2 v., sitten erottiin. Kyllästyin siihen, että äitini tuli päiväksi hoitamaan lasta koska itse menin aamulla kouluun seitsemältä (1h ajomatka) ja olin kotona usein vasta 5.30. Miehen piti mennnä kurssille mutta kuulin että olikin useimmiten sängyssä vielä puolilta päivin (kun siis äitini ajoi 60 km hoitamaan tyttöä!)ja tuli sitten kolmen aikaa kotiin kun oli piipahtanut kurssilla. Kotiin kun tulin, istui sohvalla tms. ja valitti väsymystä rankan päivän jälkeen, kämppä pommin jäljiltä. Siivosin, laitoin ruuan, hoidin lapsen ja valvoin yömyöhään kouluhommia tehden. Lisäksi tein vielä osa-aikaisesti töitäkin, että jotenkin pärjättäisiin. Ja aina mies oli se väsynyt. Keskustelu ei auttanut, olin kuulemma itsekäs. No, miehen vaihto auttoi..nyt eri malli, vaikka syötöt hoidan tietty minä, ja yöheräämiset kun poika ihan rintamaidolla vielä. Mutta esim. kun vauva valvoi jokin aika sitten yli puolenyön, mies otti pojan kun katsoi itsekin vielä telkkua ja pääsin itse nukkumaan. Ja mies kyllä herää töishin joka aamu kuudelta. Lisäksi hoitaa kylvetykset. Vaippaa ei juuri vaihda mutta tiedän että osaa, kun velvoitin pari kertaa vaihtamaan sekä kakat että pissat...ja ottaa syliin&viihdyttää oma-aloitteisesti.
Meillä mies osallistuu vauvan hoitoon. Syöttää, vaihtaa vaipan, leikkii, nukuttaa, muuten vain pitää sylissä.
Kun mies tulee töistä, oon yleensä laittanu ruoan valmiiksi. Hän käy rauhassa suihkussa, syö ja menee ottaan pienet (15-30min) päivätorkut. Sen jälkeen vauvan hoito jakaantuukin suunnilleen puoliksi.
Ja näin on ollu alusta asti. Yöheräämiset on minun heiniä, koska mies käy töissä. Viikonloppusin saan "vapaa" yön, jos kovin on univelkaa kertynyt. Ja sittenpä taas jaksaakin hyvin :)
Meinasin ruveta kirjoittamaan tänne, mutta tekstisi oli kuin minun arjesta eli mies osallistuu. Ei ota torkkuja töistä tullessa, mutta joskus, siinä vissiin meidän ero : )Koska olen äippälomalla ja mies käy töissä (menee liukuvasti 5-9:ksi aamulla, vkonloput vapaat) niin mä olen nyt sitten vastuussa yöheräämisestä ja ne on yleensä aina imetyksen takia, suotta mies herää. Alkuun mies heräsi ja toi lapsen rinnalle, koska toivuin synnytyksestä! Mies kylvettää, peuhaa, työntää rattaita, jne. Eilen oli lapsenvahtina, kun kävin kaupungilla tyttökaverin kanssa ja antoi pakkasesta rintamaitoani pullosta.
meillä on vasta 3 viikkonen pienokainen. isä osallistuu mun mielestä tosi hyvin hoitamiseen. tuli yöllä töistä ja kun lapsi alko itkemään, annoin ensin molemmat tissit, ei riittänyt ni mies sanoi että käy vaan nukkumaan et hän antaa lisämaitoa ja nukuttaa lapsen.
Joo meillä aivan sama homma. Miehelleni tuli ns. babyblues heti kun kotiuduttiin, vaikka sairaalassa oli aivan onnesta sekaisin. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja masentuneeksi, ei puhunut mitään, ei halunnut ottaa lasta edes syliin. Lapsi on nyt 3kk:tta ja tilanne on onneksi vähän parempi. Tuota babybluesia siis kesti vähän yli kuukauden. Nyt mieheni ottaa lasta illalla pari kertaa syliin ja juttelee hänelle, mutta vauvan hoito on täysin minun vastuullani. Välillä kyllä ottaa rankasti päähän kun pitäisi vessassa käydä, niin mies ei voi sen aikaa pitää lasta (jos esim.itkee), koska on ollut töissä niin rankka päivä!
Mutta olemme tehneet "sopimuksen", että mies hoitaa työnsä (taloudellisen tilanteen takia), ja minä lapsen. On kuitenkin liikaa vaadittu mieheltä, että hän hoitaisi kaikki: työn, rahan ja lapsen. Kun minäkin väsyn välillä jo pelkästä lapsen hoidosta.
"Mutta olemme tehneet "sopimuksen", että mies hoitaa työnsä (taloudellisen tilanteen takia), ja minä lapsen."
No onnea vaan, ei kannata valittaa väsymystä kun tuollaisen diilin teit: mies hoitaa velvollisuutensa 9-10 tunnissa per päivä ja sinä 24/7. Tsiisus, kylläpä ovat naiset taas alentaneet itsensä orjan asemaan. Pois turha valitus, sitä saa mitä tilaa! Itsellä unelmamies ja tosi hyvä, osallistuva isi. Mutta enpä vähempään tyytyisikään, on sen verran itsekunnioitusta.
Alusta asti on ollu seuraava työnjako isin osalta,Isin homma on hoitaa kylvetykset,iltapesut ja iltapuuron syöttäminen.Nytkin isukki ja tyttö lähtivät mökille kaksistaan,minä menen huomenna perässä,nyt yritän nauttia vapaa illasta.Tytteli on jo kohta 10kk:tta,välillä tuntuu vaikealta päästää "irti",mutta hyvää se vain tekee itsellekkin,ja saapahan isi ja tyttö viettää aikaa keskenään.Joten,kai meillä isi osallistuu hienosti "pikkuaarteemme" hoitoon.
Poika on mun esikoinen ja miehen neljäs. Eipä paljoakaan hoida yksikseen lasta. Kyllä se sille juttelee ja pitää sylissä kun mä oon paikalla, mutta joudun ottaan pojan mukaan esim. suihkuun ja vessaan... Hoitoon vienti on myös kiellossa... Haluu että mä hoidan lapsen kotona niin kauan kun mahd. eikä yökylätkään ole sallittuja...
..mies kyllä osallistuu vauvan hoitoon ihan kiitettävästi, kotona ollessaan siis. on nimittäin työn takia matkoilla aika usein. tyttönen (5kk) on vielä omaksunut sellaisen unirytmin, että nukahtaa iltakahdeksan aikoihin ja herää sitten syömään, kun mies on juuri lähdössä töihin (seitsemän aikoihin), jolloin hän jalkeilla ollessaan sitten syöttää vaavin. tämän jälkeen unta riittää vielä pari tuntia, joten saan itse kyllä nukkua aika ruhtinaallisesti.
oli meilläkin aluksi keskustelua vauvan kanssa olemisesta, kun tuntui siltä, että mies on hänen kanssaan vain antaakseen minulle ruoka- suihku- ym. tauon, eikä omasta halustaan. tai miten sen nyt ilmaisisi.. tuntui, ettei hän ollut oikein luonteva siinä tilanteessa. asia kyllä korjaantui sen jälkeen, kun neiti alkoi seurustelemaan enemmän, ehkä miehen on sitten vähän vaikea olla niin pienen ja "avuttoman" nyytin kanssa? niin ainakin täällä oli..
sitä oli myös alussa itsellä sellainen olo, että vaikka vauva on miehen sylissä, niin juuri minun ("hyvänä äitinä") tulee juosta paikalle jos se alkaa itkemään tms.. nyt osaan jo luottaa siihen, että isikin osaa hoitaa ihan yhtä hyvin kuin minäkin. nyt myös jo näkee, että mies tykkää seurustella ja leikkiä tyttärensä kanssa, ja esimerkiksi kylpeminen on heidän "oma juttunsa".
voisiko miehesi järjestää sinulle uni- ja rentoutumisaikaa viikonloppuisin? ja ehkä hän rohkaistuisi toimimaan vauvan kanssa jos he viettäisivät pieniä hetkiä ihan kaksin, vaikka kauppareissun tai lenkin ajan? kannattaa siitä itkemisestä muuten huomauttaa miehelle, että ei äideilläkään kai mitään taikakeinoja sen lopettamiseksi ole, sitä vaan kokeilee kaikkea mahdollista.. tuttia, hyssyttelyä, maitoa, juttelua, laulamista......:D
On nyt puhuttu miehen kans vähän noista asioista ja kerroin sille et ei oo mullekaan helppoo se hoitaminen aina. Kyllä mies viettää tytön kanssa aikaa, mut se ei vaan kauaa jaksa ratkoo et mikä sillä millonkin on. Yleensä se tuo tytön mulle ja sanoo et sillä on nälkä, vaikka oon sen just syöttäny, mut se ei vaan keksi sille mitään muuta ratkasuu. Tänään mies katto tyttöö hetken ku menin nukkumaan vähäks aikaa, mut eihän siitä mitään tullu, kun säpsähtelin hereille aina, kun kuulin itkua. Mua ei haittaa yhtään yöllä herätä syöttämään, mut jos se menee siihen ettei lasta saa enää takasin nukkuun, ni sit iskee epätoivo jo mullakin.
Kyllä meillä isä hoitaa lasta sen mitä töiltänsä ehtii. En ole vaatinut isää nousemaan yöllä syöttämään lasta, paitsi kerran. Enkä varmasti tee sitä enää. Itse olin kuitenkin hereillä aina kun lapsikin, joten mitä hiton hyötyä siitä oli. Katsottiin paremmaksi, että minä jatkan yösyöttöjä ja isä herää sitten aamulla lapsen kans aikaisin ylös ja minä saan nukkua pitempään. Ja vaihtaa se vaippaa, kylvettää (aina) ja syöttää. Olen ihan samoilla linjoilla parin muunkin kirjoittajan kans, että mies kun on töissä niin on kohtuutonta vaatia häntä heräämään yöllä vielä syöttämään lasta. Katsotaan sitten kun mies on lomalla, niin josko mullakin olis sitte lomaa. Aika paljon olen saanut mennä ja tehdä omiakin juttuja, kun mies on katsonut lasta. En voi moittia.
Alkuun olin itsekkin väsynyt ja musta tuntu ihan samalle kun alkuperäisestä. Lähinnä yöllä ärsytti, kun mies käänsi kylkeä ja alkoi kuorsaamaan. Nyt meillä ollaan kuitenkin niin ihanassa tilanteessa, että poika nukkuu yöt läpi heräämättä syömään. Herätään sitten miehen kans aamulla samoihin aikoihin. Mies lähtee töihin, minä syötän pojan ja jatketaan vielä vähän nukkumista. Saattahan se puolestaan ärsyttää miestä. Ja mitä tohon lapsen huutamiseen tulee, niin meillä se olen minä, jolla on lyhyempi pinna. Silloin mies katsoo paremmaksi ottaa lapsen syliin. Ehkä miehesi tuntee silloin itsensä avuttomaksi, kun ei osaa tehdä mitään. Olkaa yhdessä silloin, kun lapsi huutaa ja kieltäydy ottamasta lasta syliisi. Mulla ainkin oli alkuun sellainen tunne, että tunsin itseni riittämättömäksi, kun en osannut tehdä lasta hiljaiseksi. Nyt tiedän, että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, joten sitten huutaa.
Kotihommat onkin sitten eri juttu, ku lasten hoito. Niissä toivois sitte enemmän apua.
Niin, mullahan ei oo tosta syöttämisestä kyse, vaan just siitä, kun tyttö itkee, enkä osaa itsekään keksiä ratkasuu, ni siinä vaiheessa kyl kaipais miehenkin apua. Enkä mä oo miestä vaatinut heräämään syöttämään öisin. Alussa, kun vielä pumppasin maitoo, mies sanoi et voi syöttää et saan nukkuu, mut mä sanoin sillon et haluun syöttää ite. Meillä mies moppaa ja imuroi lattioita lähes päivittäin, tekee ruokaa (teki kyl ennen lastakin) ja myös viettää tytön kans aikaa, vaihtaa vaippaa ja kylvettää, ettei voi sanoo ettei se mitään tekis meiän ja lapsen eteen. Toivon vaan sitä et se vois enemmän auttaa sillon, kun en itsekään ota selvää mikä on hätänä ja, kun omat voimat tuntuu loppuvan. Ja meillä se itku on välillä jotain ihan kauheeta, sellasta kun henkee vietäs ja me ei kumpikaan osata tehä mitään, kun kaikki on yritetty. Ei siinä kauheesti voi olla välittämättä tytön hädästä.
Voi, ei mulla ollu tarkotus astua varpaille tai jotain. Ehkä en ollut ymmärtänyt lukemaani tai ymmärsin väärin. Tarkoitukseni oli vain ottaa keskusteluun yleisesti kantaa. Kun tuolla joku moitti toista siitä, että ei vaatinut mieheltään enempää. Minun kirjoitukseni oli varmaan enemmän vastine muihin kirjoituksiin. Tekstissäni vastasin kysymykseen, jonka olit aloitukseen laittanut. Siksi siis kaikki nuo sepostukset.
Luettuani tuon lisäyksesi sanoisin, että sinulla taitaa olla asiat pikkusen erillä lailla ku mulla. Meillä miestä näkee tosi harvoin siivoamassa :( Meillä poika oli kuukauden iässä tosi kova itkemään. Kerrankin anoppi oli käymässä ja kauhistui niin kovasti sitä itkua. Ajatteli varmaan, että onko mun päivät aina tällaiset. Olihan ne. Tiedäthän varmaan, mille tuntuu olla päivällä yksin kotona, kun lapsi huutaa melkein koko päivän. Joskus sille itkulle ei vain ole mitään syytä tai sitten ne on ne kuuluisat vatsavaivat jotka vaivaa. Silloin ei oikein voi tehdä mitään, se vain vaatii kärsivällisyyttä. Nyt kun poika on neljän kuukauden niin vatsavaivat on hellittäny. Ihanaa! Itkuisen naaman takaa paljastuikin melkoinen hymypoika. Kyllä se siitä helpottaa, ja varmasti miehesi on avuksi sen mitä voi.
Ehkä mä oon ite selittäny vähän epäselvästi tuolla aiemmin. Meillä on pakko siivota noin usein, kun meillä on koira ja siitä lähtee karvaa aika paljon.