ensimmäinen kissa

Saatiin kissat naapurin tuttavalta ja he toivat kissamme kantokopassa meille. Kissat vietiin vessaan missä oli niiden hiekkalaatikko. Sitten ne päästettiin kantokopasta ja isi nosti ne vuorotellen siihen hiekkalaatikolle. Sen jälkeen ne on kyllä osannu sen paikan. Tietenkin aluksi ne kakki lattialle, mutta kun ne aina sen jälkeen vietiin sinne hiekkalaatikolle. Ruokakupin ne lyösi ite.

Moikka!

Ensimmäisenä kannattaa ottaa selvää siitä, että pentu luovutetaan 12vkon iässä tai ei ainakaan nuorempana. Tämä siksi, että pentu oppii kissojen tavoille, eikä sillä esiinny häiriökäyttäytymistä. Monet kissat, jotka ovat vieroitettu liian aikaisin emosta tekevät tarpeitaan minne sattuu. Hyvät kasvattajat opettavat myös pennut sisäsiistiksi ennen uuteen kotiin lähtemistä. Lisäksi ota selville, koska kissa on madotettu ja koska se tulisi uusia.

Kun kissa saapuu uuteen kotiin kannattaa heti näyttää sille pissalaatikkoa. Hyvä olisi myös jos saisi vanhasta kodista hieman hiekkaa mukaan missä on tuttuja hajuja niin pentu ymmärtää paremmin hiekkiksen idean. Hiekkalaatikko täytyy pitää hyvin esillä ja paikassa johon kissa pääsee helposti. Jotkut kissat eivät osaa käydä hiekkiksellä jossa on eri hiekkaa kuin pentukodossa. Tämä kannattaa myös ottaa huomioon, jos kissa ei osaa tehdä tarpeitaan oikeaan paikkaan.

Ruokaa pennulla voi pitää mielestäni kokoajan esillä. Eläinkaupan kuivamuona on täysipainoista ja sisältää lähes kaikki kissan vaatimat ravintoaineet. Kuivamuonassa on vain se huono puoli, että se ei sisällä nestettä jolloin on huolehdittava siitä, että kissa juo tarpeeksi. Olisi siis hyvä jos kuivamuonan rinnalla tarjoaisi erilaisia lihoja, kalaa (järvikalat keitettävä), kanaa, sisäelimiä jne. Markettien ruoat eivät ole hyvää ruokaa kissalle sillä niiden lihapitoisuus on naurettavan pieni ja ne sisältävät lisäksi viljaa ja sokereita, jotka eivät siis kuulu kissan ruokavalioon. Joskus voi toki tarjoilla marketin märkäruokaa, mutta pääsääntöisesti eläinkaupan kuivamuonaa aina. Jos haluaa syöttää kissalle pelkkää tuorelihaa siihen on perehdyttävä todella huolella ja kerättävä tietoa kissan vitamiinintarpeista, kalsiumtarpeista sun muusta.

Raapimispuu kannattaa hankkia kisslle jo ennen sen tuloa. Eläinkaupan raapimispuut eivät ole mitä parhaimpia, monella ne ovat kaatuneet. Yleensä nämä puut ovat onntorakenteisia ja heikkoja. Parhaimman puun saa itse tekemällä, googlettamalla voi löytää ohjeita siihen. On olemassa myös hyviä tehtaita jotka rakentavat tukevia puita, kuten catmax ja deltta (googlettamalla löytyy näiden kotiosoitteet).

Jos haluaa ulkoiluttaa kissaa niin kannattaa hankkia kunnon remmit ja kissan saa totutettua remmeihin parhaiten kun pitää niitä kotona vaikka leikin aikana, jolloin se ei edes kiinnitä niihin huomiota...voi mennä kuitenkin oma aikansa ennenkuin niihin tottuu.

Tässä yt jotain mitä tuli mieleen. Rokotuksista kannattaa kysyä eläinlääkäriltä :)

Tässä hieman itse laatimiani hoito-ohjeita. Toivottavasti on avuksi :)

LUOVUTUSIÄSTÄ

Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa. Kun pentu tuodaan uuteen kotiin vähintään 12-viikkoisena, se on ehtinyt oppia olemaan kissa ja ennen kaikkea lemmikki. Vanha uskomus siitä, että pentu on valmis muuttamaan omaan kotiin heti opittuaan käymään laatikolla, pitää valitettavasti edelleen pintansa :( Liian nuorena uuteen perheeseen lähteneillä pennuilla tavataan tavallista enemmän käytöshäiriöitä, kuten sisäsiistien tapojen "unohtumista" myöhemmällä iällä, "lussuttamista", aggressiivista käytöstä ihmisiä tai muita kissoja kohtaan, eristäytymistä, huonoa sopeutumiskykyä sekä eroahdistusta. Liian varhain emon ja sisarusten luota lähteneet pennut eivät välttämättä osaa suhtautua oikein ihmiseen, koska emon jäämä opetus on jäänyt kesken. Esim. jalkoihin hyökkäily ja raapiminen tai pureminen ihmisen kanssa leikkiessä voivat olla merkkejä tästä.

RUOKINNASTA

Kuten tiedämme, kissa on puhdas lihansyöjä. Tämän ominaisuuden vuoksi kissan ruokinta on haasteellisempaa kuin esimerkiksi koiran. Ihanteellisena tapana ruokkia pidetään laadukkaan kuivaruuan ja raa'an lihan yhdistelmää. Myös BARF-ruokavalio on yleistymässä. Tällöin lemmikkiä ruokitaan ainoastaan raakaravinnolla, kuten lihalla ja luilla. Raakaruokinta soveltuu omistajalle, joka haluaa kissansa saavan mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa ja joka tietää myös, mitä tekee. Ravintoaineiden oikeat suhteet täytyy olla selvillä erilaisten puutosten välttämiseksi. Esim. fosforin ja kalsiumin epätasapaino voi olla kohtalokasta etenkin pennuille.

Eläinkaupoissa myydään monia laadukkaita kuivaruokamerkkejä. Lisäksi osaa voi tilata netistä (http://www.acanafin.com). Joissain liikkeissä on myytävänä myös ns. halpisraksuja, joita myös tavaratalot ja tavalliset marketit myyvät. Varmuuden kuivaruuan laadusta saa analysoimalla tuoteselostetta. Ensimmäisen raaka-aineen pitäisi olla kuivattu liha tai lihajauho, ei tuoreliha. Jos valmistuksessa on käytetty tuorelihaa, siinä oleva vesi on haihtunut pois valmistusprosessin aikana, eikä varsinaista lihaa tällöin ole ruuassa kuin muutama prosentti. On myös syytä tarkistaa tuhkapitoisuus (=mineraalit, hehkutusjäännös). Virtsavaivariskin vuoksi se ei saisi ylittää 7 prosenttia. Myös magnesiumin määrä vaikuttaa. Rajana pidetään 0,1 prosenttia. Jos ruuassa on paljon kasvisperäisiä aineita, tuhka- ja magnesiumpitoisuudet ovat tavallista suuremmat.

Lihaa olisi hyvä tarjota joka päivä muutama pieni annos. Pennulle noin 3-4 ja aikuiselle 1-2. Kun ostaa suomalaista, ihmisten ruuaksi tarkoitettua lihaa, ei tarvitse pelätä matoja tai salmonellaa. Kissan suolisto on muutenkin niin lyhyt ja hapokas, ettei salmonella tartu kuin aniharvoin ja usein jo valmiiksi sairaaseen yksilöön. Tauriinintarve tulee tyydytetyksi raa'alla lihalla. Kypsennetyssä sitä ei enää ole. Monen kissan mieleen ovat raaka broileri, possun sydän ja suikaleet, kieli, kalkkuna ja nauta. Kissalle voi huoletta tarjota lähes mitä lihaa vain, kunhan se on maustamatonta. Myös sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia (liuotettuna) voi tarjota mutta korkeintaan kerran viikossa. Merikalan voi antaa raakana, mutta makean veden antimet tulee kypsentää loisten takia. Kalapäiviä voi olla noin yksi viikossa. Hyvän lisän ruokavalioon tuo raaka kananmunankeltuainen 1-2 kertaa viikossa. Kissa pystyy hyödyntämään sen lähes 100-prosenttisesti.

Kaupoissa myydään myös monenlaisia "märkäruokia", kuten 400 gramman purkkiruokia ja 80-100 gramman vuokia ja pusseja. Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti lihapitoisuuteen ja siihen, ettei sokeria tai viljaa ole. Säilykkeet eivät ole kissalle välttämättömiä, mutta huonosti juova kissa saa niistä hyvin nestettä, mikä puolestaan auttaa pitämään virtsatiet avoimina. Maitotuotteetkaan eivät ole kissalle pakollisia, mutta jos niitä aikoo antaa, tulee käyttää laktoosittomia tuotteita ja muistaa, ettei esim. maito saa korvata vettä!

Pentujen ruokinnassa tulee olla tarkka. Monipuolisuus ja energiapitoisuus on valttia. Kaikkein tärkeiden vitamiinien, proteiinien ja rasvojen saanti taataan antamalla laadukasta pentukuivaruokaa, jota voi olla koko ajan tarjolla niin kauan kuin kissa kasvaa. Pennun tulisi saada syödä niin paljon kuin haluaa (tietyissä rajoissa kuitenkin). Pennun ruokinta ei poikkea paljoa aikuisten vastaavasta, mutta (liha-)aterioita olisi hyvä olla 3-4 päivässä, pienillä pennuilla useammin kuin vanhoilla. Pennulle ei kannata antaa ollenkaan maksaa, koska sen antaminen voi aiheuttaa A-vitamiinin liikasaannin. Kissa kannattaa pienestä pitäen opettaa syömään mahdollisimman monipuolisesti, jotta myöhemmiltä ongelmilta vältyttäisiin. Jos lihan osuus ruokavaliosta on suuri, kannataa antaa Pirskatti-vitamiinivalmistetta. Hyvä kasvattaja on totuttanut pentueen moniin eri lihoihin ja laadukkaaseen kuivaruokaan. Kannattaa pyytää mukaan luettelo, mitä pentu on syönyt kasvatuskodissaan ja jatkaa samaa ainakin vähän aikaa, ettei herkkä maha mene sekaisin. Jos ruokavaliota on tarve muuttaa, se tulisi tehdä vähitellen.

MADOTUKSET JA ROKOTUKSET

Säännölliset matohäädöt ja tehosterokotukset kuuluvat jokaisen kissan perusterveydenhoitoon. Pentu madotetaan ensimmäisen kerran noin 3-viikkoisena ja sen jälkeen 2-3 viikon välein luovutukseen asti. Pentu on hyvä madottaa kolmikuisesta 1-2 kuukauden välein vuoden ikään saakka. Kissa on aina hyvä madottaa pari viikkoa ennen rokotuksia, jotta rokotteen teho olisi mahdollisimman hyvä. Aikuiselle kissalle suoritetaan matohäätö säännöllisesti - vapaasti ulkoilevalle vähintään neljästi ja ainoastaan sisällä oleskelevalla kahdesti vuodessa. Valjasulkoilijat ja tarhaa käyttävät kissat madottaisin 2-3 kertaa vuodessa. Jokainen madotuskerta on hyvä suorittaa eri lääkkeellä kuin edellinen, etteivät madot tule immuuneiksi. Laajakirjoisimmat ja tehokkaimmat merkit ovat Flubenol, Drontal ja Axilur. Drontalin soveltuvuudesta pennuille ollaan montaa mieltä. Pennun ensimmäinen rokotus annetaan tilanteesta riippuen sen olleessa noin 8-12-viikkoinen. Tehosterokotus on 3-4 viikon kuluttua. Kissat rokotetaan yleisesti kissaruttoa- ja flunssia vastaan (=kolmoisrokote). Tehoste on otettava tällöin vuosittain.

LEIKKAUTUS

Kissan leikkauttaminen on jokaisen omistajan velvollisuus. Operaatiossa kollilta poistetaan kivekset kivespusseista ja naaraalta munasarjat ja kohtu osittain tai kokonaan. Leikkaus on pieni ja helppo toimenpide.

Yleinen "harhakäsitys" on, ettei kollia saisi leikata ennen sukukypsyyttä tai naarasta ennen ensimmäistä kiimaa tai ensimmäisiä pentuja(!). Suositeltavaa kuitenkin olisi, että kaikki kissat, joita ei siitokseen käytetä, leikkautettaisiin noin kuuden kuukauden iässä tai aiemmin. Jotkut lääkärit vaativat kissalta tiettyä painoa tai ikää, mutta osaava ja ajan tasalla oleva lääkäri osaa leikata jopa pienen pennun. Enemmän varhaiskastraatiosta Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla http://www.sey.fi/elaintenviikko/varhainensterilointi.html
Leikkaamaton kolli ei ole omistajalle usein mukava lemmikki merkkaamisen, pistävän hajuisen virtsan ja mouruamisen vuoksi. Hormonit stressaavat kollia aiheuttaen sille levottomuutta ja syömättömyyttä jopa niin, että kissa kuihtuu silmissä. Naaraalle jokainen kiima on rasittava kokemus altistaen kasvaimille ja kohtutulehdukselle. Naaraan voi aivan hyvin (ja mielellään) leikkuuttaa ennen ensimmäistä kiimaa. Se säästää sekä kissaa että omistajaa.

Eiköhän tässä nyt jonkun verran juttua ollut :D

Ne voi olla aika valikoivia ruokansa suhteen, meillä söi mieluiten joitakin pentukissoille tarkoitettuja kuivarakeita. Kannattaa tätä kuivamuonaa pitää aina saatavilla, ainakin meidän kissa on tosi hyvin säännöstellyt omaa syömistään. Kissanhiekka kannattaa valita huolella, se ei ihan mitä vaan hyväksy, ja tosi tärkeetä siistiä laatikko päivittäin, ja tarpeeksi usein vaihtaa koko hiekka uuteen ja samalla pestä hyvin astia. Ainakaan meillä ei tarvinnut erikseen opettaa hiekka-astialle, hän oppi sen omia aikojaan.